Äidilläni, 80 v., on ollut vuosia verenpainelääkitys ja pari vuotta sitten tullut rytmihäiriöitä. Hän syö ns. pitkävaikutteista nitroa ja tarvittaessa ottaa kielelle suihkutettavaa nopeavaikutteista. Sitä hän ottaa, kun tulee 'huono olo' ja sydän tykyttelee normaalia nopeammin. Yleensä tämä tapahtuu aamuyöstä, varsinaisia kipuja ei kuitenkaan kuulemma ole.
Pariin kertaan on ambulanssi kutsuttu, ja otettu sydänfilmi, jossa ei kuitenkaan näy mitään erikoista, kuten ei myöskään verikokeissa.Ja lääkärin mukaan lääkityskin on kohdallaan.
Äitini ei osaa kuvailla tilannetta muuten kuin huonolla ololla, joten on vähän arvoitus, mistä voisi olla kyse. Voiko se olla sydämen vajaatoimintaa ? Tai voisiko johtua esim. stressistä tai masennuksesta. Kukaan lääkäri ei ole mitään selitystä asialle antanut eli onko vain niin, että nämä satunnaiset huono olo-tuntemukset vain on kestettävä ?
Onko kenelläkään muulla samoja kokemuksia ?
Pariin kertaan on ambulanssi kutsuttu, ja otettu sydänfilmi, jossa ei kuitenkaan näy mitään erikoista, kuten ei myöskään verikokeissa.Ja lääkärin mukaan lääkityskin on kohdallaan.
Äitini ei osaa kuvailla tilannetta muuten kuin huonolla ololla, joten on vähän arvoitus, mistä voisi olla kyse. Voiko se olla sydämen vajaatoimintaa ? Tai voisiko johtua esim. stressistä tai masennuksesta. Kukaan lääkäri ei ole mitään selitystä asialle antanut eli onko vain niin, että nämä satunnaiset huono olo-tuntemukset vain on kestettävä ?
Onko kenelläkään muulla samoja kokemuksia ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
sydämen ultraäänitutkimusta.
En tiedä järjestyykö sellaista terveskeskuksen kautta, mutta yksityinen sydänlääkäri kyllä varmasti sinne määrää. Eihän se ihan halpaa ole. mutta Kela korvaa osan.
Miehelläni on pitkäaikaisesta tekoläpästä (vieras esine sydämessä) johtuvaa vajaatoimintaa ja hänellä on siihen monenlaisia lääkkeitä. Mm. ACE-estäjät ovat yleinen hoito sydämen vajaatoiminnassa.
Mieheni käy säännöllisesti kerran vuodessa yksityisellä sydänlääkärillä ja melkein joka vuosi yksityisesti myös ultraäänitutkimuksessa.
Nyt hänelle kuitenkin varattiin terveyskeskuksen kautta aika ultraäänitutkimukseen.
Varmuuden vuoksi mielestäni kannattaisi pyytää myös terveyskeskuksen kautta uniapneatutkimuksia.
Minä nim. taistelin 15 v yöllisten ja aamuisten huonovointisuus- ja sydämentykytyskohtausten kanssa. Tosin minulla oli myös aamupäänsärkyä.
Lopulta selvisi, että kyseessä oli uniapnea.
Ei minulla ollut mitään kuorsauksia, jotka ensimmäiseksi uniapnean kohdalla mainitaan.
eipä ole tullut mieleen kenellekään tuo uniapnea-asia. Se on nimittäin myös äidiltäni tutkittu ja todettu, että hänellä se on ! Nykyään hän yrittääkin nukkua kyljellään, mutta voi olla, että nukkuminen ei silti ole oikein levollista ja siitä aiheutuu huonoa oloa.
Tuskinpa se kyljellään nukkuminen uniapneassa esiintyviin hengityskatkoksiin auttaa.
Ja hengityskatkoksista taas tulee happivajausta, josta on terveydelle monenlaista haittaa.
Googlaa "uniapnea", niin saat tärkeää tietoa.
Uniapnea tuntuu vieläkin olevan monille erikoislääkäreillekin vieras asia.
Minäkin olin 15 vuoden aikana mm. magneettikuvauksessa ja aivojen verisuoniangiografiassa ja kävin sekä terveyskeskusläkäreillä, neurologilla, että neurokirurgilla, kun olin melko varma, että minulla on päässä joku kasvain.
Lääkärit vaan pudistelivat päätään ja mitä ilmeisimmin ainakin neurologi piti minua neuroottisena luulosairaana.
Vasta sitten, kun olin TYKS:ssä astmatutkimuksissa ja epätoivoissani pyysin keuhkolääkäriltä lähetettä sydäntutkimuksiin, hän katsoi ensimmäiseksi kurkkuuni ja sanoi, että vähän ahtaalta täällä näyttää.
Ja minulta on sentään nielurisatkin leikattu.
Tämä lääkäri oli ensimmäinen, joka epäili uniapneaa, jonka totta puhuen, en itse oikein uskonut voivan aiheuttaa sellaisia vaivoja, mitä minulla oli.
No aikaa siinä kului, koska jonoa oli edellä, mutta lopulta pääsin Paimioon uniapneatutkimuksiin ja diagnoosi oli todellakin uniapnea.
Aikanaan sain CPAP-laitteen, jota kuljetan mukanani aina, kun joudun yöpymään muualla kuin kotona.
Vaikka laite ainakin aluksi tuntui vähän hankalalta, niin huonovointisuuden, sydämentykytysten ja päänsäryn loppuminen kyllä motivoi sen käyttöön.
Kerron vielä sen verran, että TYKS:n astmatutkimuksissa minulla todettiin olevan myös astma, johon Kela myönsi erityiskorvattavat lääkkeet.
CPAP-laite on kuitenkin auttanut niin paljon, että käytännössä pystyin lopettamaan astmalääkkeiden käytön melkein kokonaan.
En tiedä millä mekanismilla se astmaan auttoi, mutta niin vain on. Ehkäpä minun astmaani vaikuttivat psyykkiset syyt niin paljon, koska olin 15 vuoden jälkeen melko loppu näitten oireilujeni kanssa.
Vielä siitä kyljellään nukkumisesta. En todellakaan usko sen riittävän, jos uniapnea kerran on todettu.
Sitten on vielä niin, että kaikenlaiset uni- ja esim. särkylääkkeet, jotka rauhoittavat, pahentavat tilannetta.
Minä olin elokuussa suuressa selän luudutusleikkauksessa ja minulla oli tietysti CPAP-laite mukana sairaalassa.
Laite letkuineen on kuitenkin vähän hankala ja tilaa vievä, joten otin käyttööni sängyn päädyssä roikkuvat happiviikset. Tämä oli hoitohenkilökunnan tiedossa, eikä kukaan kieltänyt. Ts. kukaan ei tiennyt, etten olisi saanut tällaista vaihtoa tehdä.
Uskon, että sairaanhoitajilla ei ole hajuakaan siitä mikä ero tällaisilla laitteilla on.
Menin sitten kotiin päästyäni jonkin ajan kuluttua Paimioon kahden vuoden väliseen uniapneahoitajan tarkastukseen. Kerroin hänelle tästä happiviiksien käytöstä ja hän sanoi melkein närkästyneenä, etten minä sellaista vaihtoa olisi saanut tehdä. Happiviikset, kun eivät estä yöllisiä hengityskatkoksia, jonka taas CPAP-laite tekee.
Tästä vaan päättelen, ettei niitä kyllä sitten estä kyljellään nukkuminenkaan, koska kyse on nimenomaan hengityskatkoksista ja hapensaannista eikä pelkästään levosta.