olen ennenkin kärsinyt masennuksesta, mutta selvisin siitä.
Taas olen sairastunut masennkseen.
Toisinaan on päiviä mitkä ovat helpompia elää, mutta ne on nykyään harvassa.
Tuntuu, että en selviä enää mistää..
Koulu vie suurimman osan ajastani ja energiasta. Ja varsinkin kun sielä on tyyppejä jotka käyvät niskan päälle. En oo tehnyt tietääkseni heille yhtään mitää.
Ja menin minne tahansa. Aina on silmät niskassa.
Musiikki on vaihtunut raskaaseen metalliin. Olen kaivanut runokirjani kaapin kätköistä. Se sisältää synkkiä runoja.
Kaikki mitä ihmiset ovat tehneet minulle, painavat mielialani matalaksi. Fyysistä ja henkistä kiusaamista on ollut. Ja muuta väkivaltaa. Entisiin ystäviin menetin kokonaan luottamukseni. Heidän juorutessa asiani eteenpäin. Ja muutenkaan asiani ei ole kunnossa..
Suoraan sanottuna pelkään ihmisiä niin paljon, että jos joku haluaa kerranki olla ystävällinen mua kohtaan niin vetäydyn mahdollisimman pian pois ja kauas. Ja lähellä on ollut, että olen menettäny tämän kaiken takia poikaystäväni.
Pelkään, että ajaudun saman laiseen masennukseen kun joskus olin. Kuoleman halut, viiltelyt, pahoinpitelyt.
Tästä tuskin selviän enää yksin. Toivon enää parasta, että poikaystäväni kestäisi minua.
Jos joku voisi jotenki auttaa niin olisin kiitollinen...
Taas olen sairastunut masennkseen.
Toisinaan on päiviä mitkä ovat helpompia elää, mutta ne on nykyään harvassa.
Tuntuu, että en selviä enää mistää..
Koulu vie suurimman osan ajastani ja energiasta. Ja varsinkin kun sielä on tyyppejä jotka käyvät niskan päälle. En oo tehnyt tietääkseni heille yhtään mitää.
Ja menin minne tahansa. Aina on silmät niskassa.
Musiikki on vaihtunut raskaaseen metalliin. Olen kaivanut runokirjani kaapin kätköistä. Se sisältää synkkiä runoja.
Kaikki mitä ihmiset ovat tehneet minulle, painavat mielialani matalaksi. Fyysistä ja henkistä kiusaamista on ollut. Ja muuta väkivaltaa. Entisiin ystäviin menetin kokonaan luottamukseni. Heidän juorutessa asiani eteenpäin. Ja muutenkaan asiani ei ole kunnossa..
Suoraan sanottuna pelkään ihmisiä niin paljon, että jos joku haluaa kerranki olla ystävällinen mua kohtaan niin vetäydyn mahdollisimman pian pois ja kauas. Ja lähellä on ollut, että olen menettäny tämän kaiken takia poikaystäväni.
Pelkään, että ajaudun saman laiseen masennukseen kun joskus olin. Kuoleman halut, viiltelyt, pahoinpitelyt.
Tästä tuskin selviän enää yksin. Toivon enää parasta, että poikaystäväni kestäisi minua.
Jos joku voisi jotenki auttaa niin olisin kiitollinen...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mutta minulla on sama tilanne: olin keväällä kaksi viikkoa pois koulusta masennuksen takia. Ja nyt olen taas masentunut. kaikkea olen kokeillut: psykologia, ympäristön muutosta ja ihmisten ilmoilla käyntiä, mistään ei apua. vaihdoin juuri koulua kiusaamisen takia. Mutta pelkään yhä ihmisiä. En luota enää keneenkään. Kaverit ovat kaikonneet. Harvoin minulla on rauhallinen olo. Koulussa päivät kuluvat kelloon tuijotellen: kotona taas riitelen perheeni kanssa. joskus ei vain jaksaisi elää.