Alkaa tässä jälleen pännimään nämä omat läskit.Pituutta 152cm ja painoa 82kg.Olen siis naisihminen.Kävelyä tulee päivittäin harrastettua,ja yritän juuri hyötyliikuntaa harrastaa mahdollisimman paljon.
Mutta suurimman ongelman tuottavat juuri makeat herkut.Kokoajan tekee mieli mussuttaa karkkia/jäätelöä ja suklaata.Ja todellakin joka päivä,ei teetä vaikeuksia syödä suklaalevyä päivässä,taikka vetää jäätelölitraa vuorokauden aikana.
Tuntuu,että olen tullut riippuvaiseksi näistä herkuista.Syön säännöllisesti päivän aikana ihan normaalia kotiruokaa.Mutta kertokaapa te rakkaat ystävät miten pääsen noista herkkujen mussuttamisesta eroon.Olo tuntuu jo nyt ihan tyhjältä,jos ajattelenkin luopua noista rakkaista herkuistani.
Mikä on teidän mielestä normaali määrä syödä makeaa.Ei normaalipainoisetkaan varmaan makeaa tohon tahtiin mässytä.Pitäisikö yrittää vaikka 1 kerran kuukaudessa systeemiä,vaikka tuskinpa onnistuu,kun välillä yksi päiväkin on liikaa.
Mutta suurimman ongelman tuottavat juuri makeat herkut.Kokoajan tekee mieli mussuttaa karkkia/jäätelöä ja suklaata.Ja todellakin joka päivä,ei teetä vaikeuksia syödä suklaalevyä päivässä,taikka vetää jäätelölitraa vuorokauden aikana.
Tuntuu,että olen tullut riippuvaiseksi näistä herkuista.Syön säännöllisesti päivän aikana ihan normaalia kotiruokaa.Mutta kertokaapa te rakkaat ystävät miten pääsen noista herkkujen mussuttamisesta eroon.Olo tuntuu jo nyt ihan tyhjältä,jos ajattelenkin luopua noista rakkaista herkuistani.
Mikä on teidän mielestä normaali määrä syödä makeaa.Ei normaalipainoisetkaan varmaan makeaa tohon tahtiin mässytä.Pitäisikö yrittää vaikka 1 kerran kuukaudessa systeemiä,vaikka tuskinpa onnistuu,kun välillä yksi päiväkin on liikaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vaikka sanotkin, että syöt säännöllisesti, tulee kuitenkin ensimmäisenä mieleen, että yrität elää liian vähällä ruualla. Ainakin minulla makeanhimo on yleensä merkki siitä, että edellisestä ruokailusta on kulunut liian kauan, se on siis rehellistä vanhanaikaista nälkää, vaikkei se nälältä tunnu. Joskus tosin hormonit tekevät tepposia niin, että söisi kaiken, mikä ei juokse karkuun, mutta siitäkin olen selvinnyt niin, etten osta kotiin makeisia, kahvileipää, makeita juomia, keksejä tai muuta sellaista, mikä voisi houkutella. Kun tekee mieli makeaa, ota välipala: hedelmä, jugurtti, voileipä tms. Energiaahan niissäkin on, mutta taatusti hyödyllisemmässä muodossa kuin karkeissa.
Ei kannata toisaalta yrittää kieltää itseltään mitään, yleensä nimittäin alkaa tehdä hillittömästi mieli juuri sitä, mitä yrittää olla ilman. Kun ei ole kiellettyjä herkkuja, ei ole retkahduksiakaan.
Patrik Borgin mukaan jokapäiväinen herkkujen syönti on liiallista, mutta kerran viikossa asketismia. Sinulle voisi olla hyötyä myös toisesta Borgin määritelmästä: riittää, kun neljä valintaa viidestä on hyviä. Toisin sanoen, jos voit vastustaa kiusausta neljä kertaa viidestä, voit viidennellä kerralla langeta hyvällä omallatunnolla.
Jotkut myös sanovat, että mieliteko menee ohi 15 minuutissa. Koeta keksiä itsellesi muuta tekemistä, niin herkut hetkeksi unohtuvat. Minulla ainakin on taipumusta mussuttaa ikävystymiseeni, muun tekemisen puutteessa. Järjestä vaikka kirjahylly uudestaan, tai siivoa vanhat paperit pois laatikosta.
Hyviä ohjeita rauhalliseen ja rentoon painonhallintaan on Kunnossa kaiken ikää -kalenterissa:
http://www.kki.likes.fi/pages/UserFiles/File/Materiaalit/Tartu tilaisuuteen.pdf
Kyllä se kylmä tosiasia on, että kaiken maailman laihikset ovat puhdasta vedätystä ja hermojen kiristystä. On ihan sama laihduttaako ollenkaan jos laihiksen jälkeen palaa samaan ahmimis linjaan kuin ennenkin.
Itse väsyin näihin toistuviin yrityksiin ja ihme kuureihin ja otin härkää sarvista elämäntapa muutoksen merkeissä. MIstään muusta en ole luopunut kuin karkeista, niiden syöntiä en pystynyt hallitsemaan. Muuten syön ihan normaalisti ja joskus, en joka päivä, myös makeaa. Katson että syön säännöllisesti ja kohtuudella. Painoa on tippunut pian 10 kiloa ja ilman liikuntaa. Sekin astuu kuvioihin jahka jalat jaksaa paremmin. Painoa kun on reilusti enemmän kuin ketjun aloittajalla.
Normaali ruoka, säännöllinen ateriarytmi ja kohtuu annokset ovat kyllä kaiken perusta, siitä ei pääse mihinkään. On paljon rennompaa painon pudotusta, kuin laskea kaloria ja kitua nälässä.
Hei vaan, TAMPEREELLA on lauantaina, eli huomenna parintunnin luento aiheesta oikea ravinto. Luento ei ole kallis ja sinne varmaan vielä mahtuu mukaan!!! Tosi hyvä luennoitsija. Katso lisätietoja www.klinikkavida.fi.
Hyvää vuoden alkua!!!
Oletko kokeillut sellaista, että säästät kaikki jäätelöpaketit ja suklaapaperit viikon ajalta ja viikon lähentyessä loppuaan, lasket kuinka paljon niistä olet saanut kaloreita, rasvaa ja hiilareita. Voisin kuvitella, että lukemat nousisi niin ylös, ettei sinun tekisi mieli enää mässäillä niin paljoa.
Olet jo hyviä neuvoja saanutkin, mutta tässä yksi vähän kummallisempi:
Lopeta karkkien, jäätelöiden yms. makeiden herkkujen syöminen KOKONAAN.
Ei ikuisiksi ajoiksi, vaan esim. 2 viikoksi tai jos innostut niin muutamaksi kuukaudeksi.
Kuten itse sanoitkin, vaikuttaa siltä, että olet jollain tasolla riippuvainen sokerisista herkuista. Itselläni makeanhimo lähti tällä keinolla ja se on pysynyt hallinnassa jo vuosia. Makuaistinikin herkistyi, joten karkkilakon jälkeen karkit maistuivat niin tönkkösokerisilta että en pystynyt syömään niitä!
Kun taistelee makeanhimoa vastaan, siinä ei viime kädessä auta mitkään vippaskonstit vaan tahdon lujuus. Pidä siis tavoite mielessäsi, aina kun olet sortumassa! Pian huomaat, että ruodussa pysyminen tuottaa mielihyvää ja se muuttuu ajan myötä helpommaksi. Minua auttoi, kun pidin itseni kiireisenä; tällöin ei ehdi edes ajatella syömistä. Pidä huoli yöunestasi, sillä omat sortumiseni tapahtuivat vain väsyneenä kun on pakko saada piristystä.
Ehkä makean syönti on sinulle jo liian iso osa elämää. Nälkääsi tuskin syöt makeaa, vaan se saattaa täyttää jonkin muun tarpeen. Jotkut syövät karkkia tylsyyteen tai yksinäisyyteen.
Sama kokemus. Lopetin kokonaan kaiken makean syönnin. Samaan kastiin kuului myös kaikki vaalea leipä, pasta yms. Keinomakeutettuja en käytä.
Ja yllätys - parin ensimmäisen päivän jälkeen se makeanhimo hävisi kokonaan. (Päättelen asian johtuvan jotenkin veren sokeriarvojen liian nopeasta laskemisesta silloin kun makeaa tulee joka päivä.)
Paino lähti laskemaan tasaisesti. Jossain vaiheessa painonlasku aina pysähtyi. Läski ei kuulema pala yksinään. Tällöin aina välillä syön jotain makeaa - yleensä jäätelö saa prosessin jälleen käyntiin.
Askelmittari on lisäksi oiva apu. Jos pystyy kävelemään 10000 ns aerobista askelta (Omronin mittareissa) päivässä, niin painonlaskua ei pysty välttämään.
olette pudottaneet!!! Onnea siitä. Itsellä suuri pudotus on vasta alulla ja liikuminen on vielä hankalaa, mutta hiljalleen se paino silti laskee. Liikunta tulee kuvioihin mukaan sitten, kun jalat sen kestää.
Olisinkin kysynyt, että miten paljon tuo 10.000 askeleen määrää vaatii? Tuleeko osa askelista työn merkeissä vai suurimmaksi osaksi liikunnasta? Jos pääasiassa liikunnasta, niin kuinka pitkiä lenkkejä teet?
nimittäin makeanhimo ja siihen tyssää kaikki laihdutusyritykset. Ikänään en ole pystyny laihduttaa, jos ajattelenkin niin entistä enemmän tekee mieli kaikkea namia. Olen lyhyt, kuten sinäkin, joten jokainen lisäkilo näkyy ja ennenkaikkea tuntuu heti! lueskelin näitä saamiasi vinkkejä, jospa ne auttaisivat minuakin. Tsemppiä sinulle aloittaja!
http://www.urheilukaupat.com/2009/01/laihdutuslaakkeet-apua-painonhallintaan.html
Onkos tällasista mitään apua laihdutuksessa vai voiko suoraan unohtaa? Kellään kokemuksia?
Mulla ainaki laihduttaminen oli kiinni korvien välistä. Pari vuotta sitten olin melkein satakiloinen teini, pituutta 166cm. Tavallaan masennuin, mietin ettei kukaan rakasta mua enkä saa ikinä poikaystävää ku olin semmonen läskikasa.. Okei, aika tyhmät perusteet painonpudotukselle mut tämmönen ajattelu auttoi ainaki mulla.
Parin kuukauden ajan olin oikeestaan nälkäkuurilla, liikunta ei kiinnostanu ku ylipainoo oli niin kamalasti, en vaan jaksanu kävellä ees postilaatikolle.. Paino tippu nopeesti ja jaksoin lähtee lenkille. Eka puol tuntia hidasta kävelyä, liikuin aina vaan vähä enemmän ja siitä se lähti. Pian jaksoin jopa hölkätä.. Söin edelleen vähän ja mahd. terveellisesti, ruokapäiväkirjaakin tuli täytettyä.
Aloittajalle vinkkiä: ajattele aina syödessäs paljonko siinä ruuassa on kaloreita (okei, saattaa olla sairasta mut kuitenki :D). Kato niitä läskiä reisiäsi ja mahamakkaroitas kun syöt, mieti haluatko oikeesti olla semmonen. Laita jääkaapin oveen joku tosi ruma läskikuva itestäs, et varmasti halua syödä enää :D Etsi netistä läskivideoita ja -kuvia. Ethän halua joutua sairaalaan ylipainon takia?
Aika rajuja juttuja, mut mulla ne toimi.. Laihdutin parikymmentä kiloa, käytän koon 40vaatteita ja nykyään asun yhdessä ihanan miehen kanssa :) vieläkin vois kymmenisen kiloa pudottaa painoa, mut tällä hetkellä keskityn seuraamaan ettei paino ainakaan nouse. Kuitenkin oon nyt tyytyväisempi itseeni kuin pari vuotta sitten..
Toivottavasti sinäkin laihdut, pidän sulle peukkuja pystyssä ja nostan hattua ku oot päättäny yrittää! Tsemppiä! :)