olen itse antanut itselleni kolme vaihtoehtoa diagnoosikseni: bipolaarihäiriö, epävakaa persoonallisuushäiriö tai ad/hd.
onneksi saan varmuuden pian, sillä pääsin psyk.sh:n ja psykiatrin vastaanotolle. asiaani on jo käyty jonkin verran läpi.
olen aina ollut hermostunut persoona, levoton sielu, äkkipikainen ja teräväsanainen. päivässä on erilaisia hetkiä, on innostuneita, positiivisia, väsyneitä, toivottomia, ankeita. mielialat vaihtelevat ilman mitään logiikkaa. pienikin vastoinkäyminen, kuten tavaran pudottaminen laukaisee todella turhautuneen tunteen ja vihan, "kaikki on minua vastaan, tuokin tavara teki sen ihan vain kiusatakseen minua" ajattelen. odottaminen, lähteminen, kaikki "ruljanssi" tuottaa minulle kohtuutonta hermostuneisuutta, vaikka toiset ihmiset selviävät tilanteesta vähällä. asiat jää helposti tekemättä, koska lamaantuminen tapahtuu ihan sekunneissa. saatan aloittaa jotakin, jaksan tehdä sitä ehkä hetken, kunnes tulee totaalinen tyssäys, ajattelen etten saa sitä asiaa ikinä valmiiksi, en jaksa, en kykene. jos asia ei ole mielenkiintoinen, hermostun kaikista pienistäkin ärsykkeistä ympärilläni. ja toisaalta jos teen jotain miellekästä, suutun jos minut keskeytetään. kanssaihmiset ovat kokoajan varpaillaan kanssani. ei ole olemassa mkitään viitteitä milloin raivostun. vihastuttava ja ihastuttava asia saattaa olla hyvinkin vähäpätöinen. mukavista asioista tulee helposti minulle pakkomielteen kaltaisia asioita. tekisin niitä vaikka päivät läpeensä. kuten vaukka shoppailisin, tuhlaisin rahaani ulkonäköön. mutta toisaalta taas murhehdin ulkonäköäni, olen mielestäni ruma ja kamalan näköinen. pääni tuntuu usein olevan kuin mehiläispesä, asioita pyörii ja kulkee, mutta yhdestäkään en saa kiinni. turvaudun muistilappuihin, muuten en muistaisi kaikkia asioitani. en kykene helpolla kuuntelemaan kun minulle puhutaan, vaan tunnun vajoavan jonnekin puheen ulottumattomiin. monesti keskustelukumppaninikin on sanonut että missä ajatukseni oikein ovat kun en näytä siltä että kuuntelen. ohjeita en myöskään pysty helposti ymmärtämään. sanalliset tehtävät ovat vaikeaselkoisia.
siinä nyt joitain mietteitäni.
luultavasti hetken päästä muistan että unohdin mainita jotain.
onneksi saan varmuuden pian, sillä pääsin psyk.sh:n ja psykiatrin vastaanotolle. asiaani on jo käyty jonkin verran läpi.
olen aina ollut hermostunut persoona, levoton sielu, äkkipikainen ja teräväsanainen. päivässä on erilaisia hetkiä, on innostuneita, positiivisia, väsyneitä, toivottomia, ankeita. mielialat vaihtelevat ilman mitään logiikkaa. pienikin vastoinkäyminen, kuten tavaran pudottaminen laukaisee todella turhautuneen tunteen ja vihan, "kaikki on minua vastaan, tuokin tavara teki sen ihan vain kiusatakseen minua" ajattelen. odottaminen, lähteminen, kaikki "ruljanssi" tuottaa minulle kohtuutonta hermostuneisuutta, vaikka toiset ihmiset selviävät tilanteesta vähällä. asiat jää helposti tekemättä, koska lamaantuminen tapahtuu ihan sekunneissa. saatan aloittaa jotakin, jaksan tehdä sitä ehkä hetken, kunnes tulee totaalinen tyssäys, ajattelen etten saa sitä asiaa ikinä valmiiksi, en jaksa, en kykene. jos asia ei ole mielenkiintoinen, hermostun kaikista pienistäkin ärsykkeistä ympärilläni. ja toisaalta jos teen jotain miellekästä, suutun jos minut keskeytetään. kanssaihmiset ovat kokoajan varpaillaan kanssani. ei ole olemassa mkitään viitteitä milloin raivostun. vihastuttava ja ihastuttava asia saattaa olla hyvinkin vähäpätöinen. mukavista asioista tulee helposti minulle pakkomielteen kaltaisia asioita. tekisin niitä vaikka päivät läpeensä. kuten vaukka shoppailisin, tuhlaisin rahaani ulkonäköön. mutta toisaalta taas murhehdin ulkonäköäni, olen mielestäni ruma ja kamalan näköinen. pääni tuntuu usein olevan kuin mehiläispesä, asioita pyörii ja kulkee, mutta yhdestäkään en saa kiinni. turvaudun muistilappuihin, muuten en muistaisi kaikkia asioitani. en kykene helpolla kuuntelemaan kun minulle puhutaan, vaan tunnun vajoavan jonnekin puheen ulottumattomiin. monesti keskustelukumppaninikin on sanonut että missä ajatukseni oikein ovat kun en näytä siltä että kuuntelen. ohjeita en myöskään pysty helposti ymmärtämään. sanalliset tehtävät ovat vaikeaselkoisia.
siinä nyt joitain mietteitäni.
luultavasti hetken päästä muistan että unohdin mainita jotain.
Vastaukset 4
Vanhimmat
MOI HOITSUKKA 25.KUULOSTAA HIRVEÄN TUTULTA. OLEN OLLUT NYT REILUT PUOLIVUOTTA TUKIHENKILÖNÄ YSTÄVÄLLENI, JOLLA ON SAMANMOISIA TUNNELMIA, AJATUKSIA.
KUN HÄNELLÄ TODETTIIN REILUT PUOLIVUOTTA SITTEN TUTKIMUKSISSA KAKSISUUNTAINEN MIELIALA HÄIRIÖ, SEKÄ PERSOONALLISUUSHÄIRIÖ, HÄN PYYSI MINUT ITSE TUKIHENKILÖKSEEN.
HÄN SANOI ETTÄ HÄN TARVITSEE IHMISEN JOHON OTTAA YHTEYTTÄ KUN ON SE VAIKEA JA YLITSEPÄÄSEMÄTÖN HETKI ELÄMÄSSÄ.
SUOSTUIN ILOMIELIN, KOSKA HÄN MINULLE TÄRKEÄ LÄHEINEN YSTÄVÄ.
HALUUAN SILLÄ SINULLE VASTATA, ETTÄ KANNUSTAN SINUA MYÖS OTTAMAAN ITSELLESI JOKU IHMINEN JOHON LUOTAT,JA JOHON VOIT OTTAA YHTEYTTÄ.
ÄLÄ JÄÄ YKSIN ASOITTEN KANSSA, VARSINKIN SEN JÄLKEEN KUN SELVIÄÄ MIKÄ ON KAIKEN TAKANA.
OLEN OLLUT TÄMÄN YSTÄVÄNI KANSSA MUKANA HÄNEN LÄÄKÄRI REISSUILLA, JA OLEN OLLUT MYÖS TERAPIOISSA MUKANA.
VARMASTI KAIKKI SELVIÄÄ, JA KAIKKI ALKAA NÄYTTÄMÄÄN PAREMMALTA .
ÄLÄ ANNA PERIKSI.
Hei hoitsukka!
Minulla on psykiatri epäillyt olevan kaksisuuntaisen mielialahäiriön, tyyppi 2. Diagnoosi ei siis ole aivan varma vielä, mutta tunnistan kyllä joitain oireita itselläni jotka voivat sopia ko. sairauteen.
Lukiessani kuvaustasi, ajattelin sen kuvaavan itseäni, niin hyvin se täsmäsi myös minuun. Tosin joitain piirteitä en allekirjoita, kuten kyvyttömyys kuunnella muita ihmisiä sekä oman ulkonäön inhoaminen. Yleensä saan myös jotenkuten aloittamani asiat tehtyä. Muuten olen sukulaissielusi ongelmineni. Olen 37-vuotias, eli nimimerkkisi perusteella hieman vanhempi kuin sinä.
Aivan kuin olisin itse kirjoittanut tarinaasi.. omat todetut sairaudet kaksisuuntainen, ad/hd ja sekamuotoinen persoonallisuushäiriö...
olipa ihana kuulla että muutkin sekoilee elämässään kuin vain minä.. :/ ja hienoa huomata että opiskeluni eivät ole menneet hukkaan, sillä näköjään diagnosoin itseni aika komeasti oikeaan suuntaan.. :) olisi suuri helpotus saada jo vihdoin tietää mikä minulla oikeasti on.