Maailmassa ei varmasti ole ketään muuta joka ei tähän ikään mennässä olisi kokenut jonkinlaista vastakkaisen sukupuolen hellyttä selvinpäin. Omat hellyyden kokemukseni ovat kaikki syntyneet kännissä. Ikinä en ole edes halannut selvinpäin vastakkaista sukupuolta
Olen varmaan ainoa maailmassa
24v yksinäinen
51236
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä niitä on, vaikka ei se oloasi ehkä hirveästi helpota. Toivottavasti löydät jotain, mikä helpottaa, kunnolla. On muitakin, jotka vielä odottaa sellaista edelleen vähän korkeammalla iällä (vaikka ei kai 20 vielä kovin vanha edes ole?).
minä en ole tähän 22 ikävuoteen mennessä myöskään saanut minkäänlaista läheistä kosketusta naiseen selvinpäin enkä edes kännissäkään. Kännissä siihen nyt voisi omalla kohdallani olla edes ehkä jonkinlaiset mahdollisuudet, mutta eihän se nyt yhtään mitään oikeasti merkitse siinä teennäisessä tilassa. Se, että on jo yli 20 eikä minkäänlaista tosiaan kosketusta vastakkaiseen sukupuoleen ole niin kyllä silloin jokin on pielessä, mutta eiköhän se päivä vielä tule, kun kaikki kääntyy. Kyllä meitä muitakin varmasti paljon on. näin ainakin luulen.
Yksi parikymppinen lisää ilman mitään hellyyttä vastakkaiselta sukupuolelta.
Omasta halustaa kukaan mies ei ole minuun halunnut koskea. Mitä nyt jossain koulun leikeissä joskus kymmenen vuotta sitten on joutunut pitämään kädestä tai halaamaan, mutta niillä ei ole mitään tekemistä hellyyden kanssa.
Välillä ihan fyysisesti sattuu katsella niitä, joilla on joku, jota pitää vaikka vain kädestä. Myös leffaillat kavereiden kanssa ovat välillä tuskaa; sattuu katsella kavereita, jotka saavat katsoa leffaa käpertyneinä poikaystävän viereen.
Olisi ihanaa, jos minullakin olisi joku, joka haluaisi pitää minut lähellä. Mutta minkäs teet. Olen niin luonteeltani kuin ulkonäöltänikin huomaamaton tapaus, suurimmalle osalle ihmisistä olen vain ilmaa.
..minua syvästi.
Mitä voin sanoa, itsekin olen parikymppinen vailla ensimmäistäkään suhdetta tähän mennessä. Olen mukava, ystävällinen, ihan puhelias ja mielestäni varsin hyvän näköinenkin.
Ulospäin olen iloinen, mutta sisimmissäni tunnen pikkasen yksinäisyyttä juurikin tämän kokemattomuuteni vuoksi. Se vaan ei ota helpottaakseen, kun ei ole päässyt vielä alkuunkaan.
Uskon, että tytöt näkevät minussa varmasti paljonkin, mutta jotenkin kummassa vain ei ole näitä tutustumisia päässyt tapahtumaan. Ei kai siinä voi syyttää kuin itseään siitä ettei ole hanakasti tehnyt aloitteita. Ihan ystävyyssuhteitakin naisiin olen oikeastaan vailla...huoh.. Ja nuo käsi kädessä kävelyt ja leffoissa käynnit - niitä minä kaipaan. Olis se joku jolle vois puhella ja joka välittäs...
Tein tuossa taannoin aloitteenkin ihastukseeni, mutta asiat menivät monimutkaisiksi, enkä ole varma vieläkö hän mahdollisesti olisi kiinnostunut. Epävarmuudessa eläminen se vaan on pahinta... :(
Se ihana hämmästynyt hymy, jonka häneltä tuolloin ensitapaamisella sain on vaan jotain ihan parasta mitä oon koskaan kokenu :) Voi ette tiedä miten pienet asiat voikaan merkitä toiselle.
Sen kuitenkin tiedän, että mulla on paljon annettavaa ja jonain päivänä vielä teen jonkun tytön onnelliseksi. :)
Ainoa tosiaan.. Jotkut kun eivät ole kokeneet minkäänlaista kokemusta vastakkaiselta sukupuolelta missään elämän vaiheessa... En tosin kuulu yllättäen tuohon joukkoon vaikka voisin luullakin kuuluvani.