Suutelen sinulle siivet

Täytyypä sanoa että tässäpä
runo josta pidin!

Ja ymmärrän
todella hyvin tuon sieluun yhtymisen
kaipuun, paremmin kuin arvaatkaan...

Sinua lukutovista sydämestäni kiitän!

Noitiz!

Tämä runous -se on sun maaperää,
en oikein löydä sanojakaan,
tässä on niin monta kerrosta,
jotka kaikki saat niin hyvin
ulos;
kaikki taajuudet, herkkyys,
aistikkuus
ja
pohdinta... uh!

Emmä tajua,
joku on lahjakas,
eli sinä, Tuulispää

Minua viehätti tämä :

"Kehosi minä tunnen
kuin oman rintani
jokaisen kyhmyn"

Se mikä on tärkeää, on halu tuntea toinen sisältä,
eli se oikea ihminen. Se mikä on tärkeää:

"En syty enää vain
kosketuksestasi

Sieluni janoaa
yhtymistä
sinun sieluusi"

Hyvin hyvä luettava ja miellyttävä runosi, josta pidin! :)

...mieleen vähän koskettavasta runostasi
mieleen pekka ruuskan laulun sanat;
"katsot häneen kuin vieraaseen
ja olet muualla jotenkin..."
ehkä odotit enemmän mitä sait
tai olet kyllästyt yksin arkea pyörittämään...
mutta luota sydämesi ääneen.

runosi lopusta sanoisin että et sinä
ole kahlinnut itseäsi ulkopuolelle
vaan työsikö joku sinut sinne tullessaan.

kyllä olet sydäntäsi nyt tyhjentänyt
sitä sen kauneutta lukijalle luovuttanut
ja lukijan saadessa lukuelämyksen.

hyvä upea tuulispää!!!

Yritin tulla täältä ja niin monet
bänät sain,ennenkuin luoksesi
pääsin... olen lie niin kuvatus,
ettei passini tahtonut kelvata
...
ai niin se on vanhentunut,enkä
ole uusinut - siinä syy lienee.

Sinun runosi saa jäätkin
sulamaan ja aseet kukiksi
muuttumaan - 60 luvun tyyliin.

Olet herättävän mielenkiintoinen
runotuttavuus,jota halaan nyt,vaikka
poskelle läpsit... Näin toivotan Sinut !

Onpahan upea runo Sinulla tässä!

Pidänkö sinua liiaksi enkelinä,
liian hauraana, jotta puhuisi kovasta
elämästä. Pidänkö enkelinä liian
heikkona käyttämään tässä maailmassa
siipiään. Tavallisena arjen enkelinä.

Siksikö pidän sinut etäällä. Torjun
kun tuntuu kovalta. Työnnän pois.
kun sinua tarvitsen. Purat surusi ja luulen:
minun enkelini, tässä kaikessa olet liian
hentoinen.En ymmärrä ja sinä tiedät.

Tiedät minut syvältä. Tunnet minut
juuriltani. Hellit, vaikka en itse sitä
tajua.. Olet voimani. kun tunnet
minun heikkouteni. Sinä olet vahva,
se kaikki pakattuna sydämeesi.

Sinun lähellä tunnen, että virkoa.
Luonasi taakakni kirpoavat.
Kätesi otteessa osaan avautua,
suojassasi päästää itseni valloilleen.
Et ole hauras, se on minun kuvitelmaa.

Minun kovasta elämästä heikkona.


http://www.youtube.com/watch?v=xNXwT2nI-nI


Kiitos runostasi.

Rakkaudessa toisinaan
jätetään asioita hämärään,
tunteita piiloon.

Pääseminen Rakkauden perimmäiseen
nurkkaan on se tärkein askel.

Ja vaikein.

Vapaus on osa Rakkautta.

Mutta ei pakon omainen
vapaus.

Pitää kuulua vapauden laulu.

Elinen oli hieno runon ja
minsuta tämä on yhtä hyvä.

Kerronta ja säkeet, ajatus,
kohdallaan ja sujuvaa.

Runossasi viihtyy ja se
antaa.

Pidin kovasti.

Sydämellinen kiitos teille kaikille lämpimästä vastaanotosta runolleni :))

Olen vasta löytänyt tänne ja ilahdun kannustavasta ilmapiiristä ja teidän ihanista sanoistanne