Olen omasta mielestäni vähävarainen. Matkustelen kerran vuodessa ympäri maailmaa,tiedän suunnilleen mistä puhun.Näen matkoillani hyvinkin vaatimatonta elämää meidän mittapuun mukaan. Mutta samalla näen sen.Se on lähimmäisen rakkaus toista ihmistä kohtaan joka meiltä näyttää puuttuvan ,niin hyvinä kuin huonoina hetkinä,viittaan toisten auttamiseen. Meillä olisi paljon opittavaa. Ilmeisesti narisemme turhasta.
Narisiat hei
pauli
368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kukapa narisijoista välittäisi!Sinua ystävä kallis kehoittaisin jättämään sen maailman matkailun hetkeksi ja tutustumaan ihan kotimaiseen tarjontaan yhteiskunnallisista ja sosiaalisista totuuksista.Tiedätkös että täällää ihan sinun lähistölläsi elää oikeita ihmisiä jotka eivät voi matkustaa edes lähiöstä kaupunkiin hakemaan ilmaisia ruokapaketteja,kun ei ole bussi rahaa!Eivätkä he voi keskustella kanssasi aiheesta,koska heillä ei ole tietokonetta.Nämä ihmiset ovat ihan kunnollisia,mutta rahaa ei silti heille siunaannu.Eikös tässä ole sinullekin ihmettä kerrakseen,eikä tarvitse liikkua kuin lähimmän sos,toimiston liepeille asti,niin pääset sen kohtaamaan!Nariseminen pitäisi määritellä varmaan tarkemmin?
Kiitos vastauksestasi. Kirjoitukseni oli moniuloitteinen,se sisälsi ironiaa,että kateutta herättäviä aineksia. Tarkoitukseni oli herättää keskustelua, toisten ihmisten auttaminen taloudellisessa tilassa hädässä oleville. Laitetaan keräyslippaat ensiksi Suomalaisten vähäosaisten hyväksi,omat asiat ensin kuntoon. Rakkaus ja toisten ihmisten huomioon ottaminen antaa meille itselle voimia kohdata vaikeudet.
Lippaita ei tarvita, jos päivitetään sosiaaliturva. Työttömyskorvaukset,toimeentulotuki jne.
Mutta joku kumma kateus ja uusliberalistinen toiminta on nyt bop! Potkitaan lyötyjä..