urheilijasta syömishäiriöinen!

olen aina ollut hulluna urheiluun ja se on ollut mulle elämäntapa eikä mikään laihempaan kroppaan pääseminen. kuuluin lajini maajoukkueeseen ja tunsin, että mun vastuu siinä joukkueessa kasvoi. halusin parempiin tuloksiin ja kesällä aloin treenata melko kovaa tahtia jotta seuraavalla kaudella olisin aivan liekeissä. hiljalleen aloin seurata entistä tarkemmin ruokavaliotani ja laskea kaloreita. huomasin, että entiset herkutteluni vähenivät ja pystyin hallitsemaan syömistäni aivan uudella tasolla. se tuntui hyvältä! ihmiset sanoivat, että olen laihtunut hirveästi, minä vain pidin sitä kohteliaisuutena, vaikkei ne välttämättä olleetkaan. se oli sitten kaiken huippu kun valmentajani laittoi minut urheilukieltoon luullen mulla olevan ylikunto. testit kertoivat aivan muuta. aloin tuntea jonkinlaista vihaa valmentajaani ja lajiani kohtaa. tuntui siltä että voisin lopettaan siihen paikkaan. terveydenhoitaja lähetti mut ravitsemusterapeutille ja alkoi kutsua mua syömishäiriöiseksi. ravitsemusterapeutti taas kehui ruokani monipuolisuutta ja rytmiä, mutta sanoi että voin hyvin pitää herkkupäiviä ja nautiskella välillä. no minä otin sen kehotuksen ihan kirjaimellisesti. liikuntakiellon aikana päätin sitten pitää herkkupäivän, jolloin ostin ison kasan karkkia ja jätskiä ja ahmin ne kuin en olisi syönyt viikkoon. mulle iski hirveä morkkis ja seuraavat päivät elin mahd. vähällä ruualla ja hullusti liikkuen. herkkupäivät kuitenkin alkoivat lisääntyä ja nyt niitä on jatkunut jo parin kuukauden ajan 1-2 kertaa viikossa. saatan syödä kaks päivää ihan putkeen n. 10 000 kaloria per päivä, oksentelen välillä ja tunnen hirveetä morkkista koko ajan, mut silti vaan syön. kaiken huipuks lintsaan koulusta ihan vaan sen takia, että saan syödä. rahaa kuluu ihan hirveästi ja tili on aina tyhjä. minne on kadonnut se iloinen, siisti ja urheileva shoppailuhullu jolla oli aina tyylikkäät vaatteet päällä. enää on vain surullinen naama joka välttelee kavereitaan ja haluaa käpertyä turvalliseen kotiin.

Haluan kesän tunteen takaisin, jolloin ruoka oli mulle vain elämisen kannalta tärkeä eikä toisinpäin!
4724
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Tarinasi saa minut surulliseksi, koska tiedän miltä tuntuu kun elämän ilo menee. Itselläni oli anoreksia, josta parhaillaan toivun. Sairaus vei lyhyestä elämästäni kaksi vuotta, mutta alan pikku hiljaa taas löytää elämän ilon! Paljon tsemppiä sinulle!

Äänestä

Jos et. Ota yhteys terveydenhoitajaan(jos olet vielä koulussa) ja kerro huolesi. Ravitsemusterapeutti ei ilmeisesti onnistunut kohdallasi.Siis ota joka tapauksessa yhteytta( olitpa ali-taiylipainoinen)asiantuntijaan. Joko se terkkari tai varaa aika terveyskeskukseen ja kerro huolesi. Sinä tarvitset nyt huolenpitoa. Terapiasta on sinulle kyllä apua, kun köytyy sopiva. Äläkä hyväksy sitä, että sinulle määrätään masennuslääkkeitä ja laitetaan kotiin. Sinä kyllä paranet, mutta tartu nyt itseäsi niskasta kiinni ja lähde hakemaan apu. Jos tuntuu ettet jaksa, Ota kaveri mukaan. Toivottavasti sinulla on joku luotettava kaveri, jolle voit puhua kaikesta...vanhemmat???Sinä tarvit myös lämmintä syliä ja olkapäätä...Olisinpa lähempänä!!!

Äänestä
  • oon lihonut aika paljon nyt syksystä. tai siis sillon mulla oli tavoite et se painon nousu tapahtuisi sillä et lihakset kasvaa ja koko pysyis melko samana mut nyt oon huomannu et se lihominen on tullut vaan rasvalla. oon 175 cm ja painan n. 65 kg eli ihan normaalipainoinen, mut mua suututtaa kun se paino tuli vain rasvalla vaikka aina oon ollut lihaksikas. mua oikein ällöttää kahtoa peiliin. silti vaan iskee ne syömispäivät ja mahaa vaan sattuu sit koko ajan. en ole ollut koko aikana alipainoinen, olin tietysti menossa siihen suuntaan mut sit se saatiin pysäytettyyn ja jotenkin kun mulle niin hirveestii ruvettiin sanomaan et lihoa lihoa niin otin sen sit niin et rupesin syömään hirveästi ahmimalla kerralla ja joka kerta morkkis iski ja rupesin oksentaa. välillä oikeesti syytän näistä ahmimisista niitä jotka alkoi mun painosta hirveesti sanoo ja käskeä lihottamaan esim terveydenhoitaja, lääkäri ja valmentaja. äiti on kuitenkin ollu hirmu suuri tuki eikä se yrittäny mua lihottaa vaan auttaa mua jaksamaan.

    Äänestä

Erilaiset syömishäiriöt aiheutuvat useinmiten
erilaisista aineenvaihduntahäiriöistä, joilla puolestaan on yhteytensä tasapainoaistiin.
Huonosti toimiva tasapainoaisti aiheuttaa kroonista lihasjännitystä ja samalla adrenaliinin eritys lisääntyy. Se puolestaan kohottaa verensokeria, jonka vuoksi nälän tunne saattaa hävitä pitkäksikin aikaa. Kun keho viimein reagoi kovaan ravinnon tarpeeseen, se voi johtaa ahmimiseen ja vähään ruokaan tottunut vatsa ei ota vastaan suuria ruokamääriä.

Toinen häiriöketju syntyy, kun toistuvasti kohoavan verensokerin vuoksi kehoon kertyy paljon insuliinia. Se laskee verensokeria "kovalla kädellä", mikä aiheuttaa
usein voimakkaan nälän tunteen, joka useimmilla tuntuu voimakkaana makeannälkänä.

Insuliini muuttaa sokerin rasvaksi. Kohonnut insuliini on kehon kannalta erittäin haitallista; mm. maksan toiminta voi häiriintyä siten, ettei se pystykään polttamaan enää rasvaa vaan sokeria, jopa lihaskudoksesta; eli lihaskudos häviää ja tilalle tulee rasvakudosta, kuten sinulle on tapahtunut.

Hyvä lihaskunto auttaa kehoa sietämään puutteita tasapainoaistin toiminnassa, mutta toisaalta aktiiviurheilijan kohdalla toistuvassa kovassa kuormituksessa pienestäkin tasapainoaistin toimintahäiriöstä voi aiheutua vakavaa haittaa kehossa. Lihasrasituksesta palautuminen voi hidastua eivätkä lihakset saata rentoutua kunnolla kuormitusten välillä, mikä voi altistaa erilaisiin rasitusvammoihin. Jännittyneiden lihasten liikeradat vääristyvät ja pienikin virhe liikeradoissa kovassa kuormituksessa altistaa nivelvaivoihin ja vammoihin.

Tasapainoaistia voidaan hoitaa asentohoidolla;
toistuvalla itsehoidolla, joka koostuu liikesarjoista, jotka matkivat tasapainoaistin kaarikäytävien muotoa.
Hoidon vaikutus perustuu painovoiman hyväksikäyttöön ja sen välitön vaikutus on lihasten rentoutuminen. Kun samalla adrenaliinitaso normalisoituu, saadaan kehon itsesäätelyjärjestelmä (hormonitoiminta) tasapainottamaan aineenvaihduntaa ja elintoimintoja.

Lisätietoja osoitteessa asentohoito.auttaa.fi

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mjokkis kirjoitti:

olen aina ollut hulluna urheiluun ja se on ollut mulle elämäntapa eikä mikään laihempaan kroppaan pääseminen. kuuluin lajini maajoukkueeseen ja tunsin, että mun vastuu siinä joukkueessa kasvoi. halusin parempiin tuloksiin ja kesällä aloin treenata melko kovaa tahtia jotta seuraavalla kaudella olisin aivan liekeissä. hiljalleen aloin seurata entistä tarkemmin ruokavaliotani ja laskea kaloreita. huomasin, että entiset herkutteluni vähenivät ja pystyin hallitsemaan syömistäni aivan uudella tasolla. se tuntui hyvältä! ihmiset sanoivat, että olen laihtunut hirveästi, minä vain pidin sitä kohteliaisuutena, vaikkei ne välttämättä olleetkaan. se oli sitten kaiken huippu kun valmentajani laittoi minut urheilukieltoon luullen mulla olevan ylikunto. testit kertoivat aivan muuta. aloin tuntea jonkinlaista vihaa valmentajaani ja lajiani kohtaa. tuntui siltä että voisin lopettaan siihen paikkaan. terveydenhoitaja lähetti mut ravitsemusterapeutille ja alkoi kutsua mua syömishäiriöiseksi. ravitsemusterapeutti taas kehui ruokani monipuolisuutta ja rytmiä, mutta sanoi että voin hyvin pitää herkkupäiviä ja nautiskella välillä. no minä otin sen kehotuksen ihan kirjaimellisesti. liikuntakiellon aikana päätin sitten pitää herkkupäivän, jolloin ostin ison kasan karkkia ja jätskiä ja ahmin ne kuin en olisi syönyt viikkoon. mulle iski hirveä morkkis ja seuraavat päivät elin mahd. vähällä ruualla ja hullusti liikkuen. herkkupäivät kuitenkin alkoivat lisääntyä ja nyt niitä on jatkunut jo parin kuukauden ajan 1-2 kertaa viikossa. saatan syödä kaks päivää ihan putkeen n. 10 000 kaloria per päivä, oksentelen välillä ja tunnen hirveetä morkkista koko ajan, mut silti vaan syön. kaiken huipuks lintsaan koulusta ihan vaan sen takia, että saan syödä. rahaa kuluu ihan hirveästi ja tili on aina tyhjä. minne on kadonnut se iloinen, siisti ja urheileva shoppailuhullu jolla oli aina tyylikkäät vaatteet päällä. enää on vain surullinen naama joka välttelee kavereitaan ja haluaa käpertyä turvalliseen kotiin.

Haluan kesän tunteen takaisin, jolloin ruoka oli mulle vain elämisen kannalta tärkeä eikä toisinpäin!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu