Huolehditaanko heistä jotka apua oikeasti tarvitsevat?
On äiti ja tytär. Tytär on yli kolmekymppinen ja äiti lähemmäs kuusikymppinen. Tytär sairastui vaikeaan skitsofreniaan teini-ikäisenä. Äiti on paranoidinen eikä luota lääkäreihin. Ei usko että tyttärellä on skitsofrenia. Hän väittää että se on kaatumatauti. Ilmeisesti kieltää tytärtä ottamasta lääkitystään(?)
Tunsin molemmat kun tytär oli vielä terve. Hän oli iloinen ja älykäs. Äiti oli vähän eristäytyvä ja epäluuloinen, mutta mielestäni vielä normaalin kirjoissa.
Myöhemmällä iällä olen törmännyt heihin muutaman kerran sattumalta tai he ovat tulleet kotiovelleni. Kerran äiti valitteli että kumpikaan ei ole peseytynyt puoleen vuoteen eivätkä olleet vaihtaneet vaatteitakaan puoleen vuoteen. Nukkuvatkin samat vaatteet päällä. (Oli kesähelle ja heillä lämpimät vaatteet päällä.) Tytär on puhumaton ja muissa maailmoissa. Joskus hän puhuu. Kertoo mm kuinka hampaista nousee punaisia palloja. Tai pyysi hankkimaan henkiparantajan joka palauttaisi puuttuvat heteet hänen päähänsä sormustekniikalla.
Pyysivät päästä peseytymään. Kysyin että eikö heillä ole omaa suihkua. Heillä oli, mutta joku ihme fobia esti tytärtä peseytymästä kotona. Ja koska tytär ei voinut peseytyä, niin ei myöskään äiti.
Ilmoitin sosiaalihuoltoon. En tiedä mitä tapahtui sen jälkeen. Luultavasti ei mitään ennekuin heidän asuntonsa paloi. Kuulin tästä tyttäreltä. Tytär oli oma-aloitteisesti soittanut mielisairaalan suljetulta akuuttiosastolta ja ottanut yhteyttä. Hän oli taas se sama oma itsensä jollaisena muistan hänet vuosikymmenten takaa. Hän ei muistanut mitään tästä pesemättömyyden kaudesta. Ei ollut myöskään harhainen eikä puhetyyli töykeän töksähtelevä kuten sairaana.
Myöhemmin he molemmat ilmestyivät ovelleni. Tytär oli taas huonona. (Lääkitys ilmeisesti laiminlyöty, mikäli sellaista on määrätty.) Näyttivät tyttären kirjettä.
Kirjeestä päätellen tytär oli ilmeisesti viety poliisivoimin piikitettynä ja huumattuna mielisairaalaan tulipalon jälkeen. Mukana oli ollut lääkäri. Heidän asuntonsa palaminenkin on mitä ilmeisemmin totta. Äiti vahvisti sen. Äiti oli asunut ties missä taivasalla asunnon remontin ajan. Tytär oli ollut sairaalassa.
Nyt tilanne lienee taas se että tytär on vailla hoitoa lopen uupuneen pöpin äitinsä vastuulla tyhjässä asunnossa jossa ei ole edes peittoja ja patjoja sängyistä puhumattakaan. (Annoin heille muutaman tyynyn ja pyyheliinan mukaan.)
Kysynkin pitääkö mielenterveyspotilaiden polttaa asuntonsa jotta saisivat asianmukaista hoitoa edes hetkeksi? (Tämän asuntopalon syy lienee tuntematon. Todennäköisesti kuitenkin tupakasta alkanut vahinko.)
On äiti ja tytär. Tytär on yli kolmekymppinen ja äiti lähemmäs kuusikymppinen. Tytär sairastui vaikeaan skitsofreniaan teini-ikäisenä. Äiti on paranoidinen eikä luota lääkäreihin. Ei usko että tyttärellä on skitsofrenia. Hän väittää että se on kaatumatauti. Ilmeisesti kieltää tytärtä ottamasta lääkitystään(?)
Tunsin molemmat kun tytär oli vielä terve. Hän oli iloinen ja älykäs. Äiti oli vähän eristäytyvä ja epäluuloinen, mutta mielestäni vielä normaalin kirjoissa.
Myöhemmällä iällä olen törmännyt heihin muutaman kerran sattumalta tai he ovat tulleet kotiovelleni. Kerran äiti valitteli että kumpikaan ei ole peseytynyt puoleen vuoteen eivätkä olleet vaihtaneet vaatteitakaan puoleen vuoteen. Nukkuvatkin samat vaatteet päällä. (Oli kesähelle ja heillä lämpimät vaatteet päällä.) Tytär on puhumaton ja muissa maailmoissa. Joskus hän puhuu. Kertoo mm kuinka hampaista nousee punaisia palloja. Tai pyysi hankkimaan henkiparantajan joka palauttaisi puuttuvat heteet hänen päähänsä sormustekniikalla.
Pyysivät päästä peseytymään. Kysyin että eikö heillä ole omaa suihkua. Heillä oli, mutta joku ihme fobia esti tytärtä peseytymästä kotona. Ja koska tytär ei voinut peseytyä, niin ei myöskään äiti.
Ilmoitin sosiaalihuoltoon. En tiedä mitä tapahtui sen jälkeen. Luultavasti ei mitään ennekuin heidän asuntonsa paloi. Kuulin tästä tyttäreltä. Tytär oli oma-aloitteisesti soittanut mielisairaalan suljetulta akuuttiosastolta ja ottanut yhteyttä. Hän oli taas se sama oma itsensä jollaisena muistan hänet vuosikymmenten takaa. Hän ei muistanut mitään tästä pesemättömyyden kaudesta. Ei ollut myöskään harhainen eikä puhetyyli töykeän töksähtelevä kuten sairaana.
Myöhemmin he molemmat ilmestyivät ovelleni. Tytär oli taas huonona. (Lääkitys ilmeisesti laiminlyöty, mikäli sellaista on määrätty.) Näyttivät tyttären kirjettä.
Kirjeestä päätellen tytär oli ilmeisesti viety poliisivoimin piikitettynä ja huumattuna mielisairaalaan tulipalon jälkeen. Mukana oli ollut lääkäri. Heidän asuntonsa palaminenkin on mitä ilmeisemmin totta. Äiti vahvisti sen. Äiti oli asunut ties missä taivasalla asunnon remontin ajan. Tytär oli ollut sairaalassa.
Nyt tilanne lienee taas se että tytär on vailla hoitoa lopen uupuneen pöpin äitinsä vastuulla tyhjässä asunnossa jossa ei ole edes peittoja ja patjoja sängyistä puhumattakaan. (Annoin heille muutaman tyynyn ja pyyheliinan mukaan.)
Kysynkin pitääkö mielenterveyspotilaiden polttaa asuntonsa jotta saisivat asianmukaista hoitoa edes hetkeksi? (Tämän asuntopalon syy lienee tuntematon. Todennäköisesti kuitenkin tupakasta alkanut vahinko.)
Vastaukset 7
Vanhimmat
tulet vain iloiseksi ihmisten lukitsemisesta ja kiduttamisesta ja siksi kopioit valheitasi tänne.
Tein virheen kun kirjoitin tänne.
Olisin kaivannut vähän tukea että miten olisin voinut auttaa kun tunnen itseni niin avuttomaksi tällaisten asioiden edessä.
Sen sijaan silmilleni syljetään.
Hei ystävä!
Älä huoli (välitä) noita tyyppejä on aina ja varsinkin Suomessa - jostain syystä.
Mielenterveyden hoito on totaalisen retuperällä, ollut jo pitkään.
Sama koskee ns. jälki- eli avohuoltoa. Meilläkin taloyhtiössä eräs perhe. pariskunta, jotka vuoron perään kiidätetään hoitoon. Kunhan tietysti ovat häiriköineet viikkokaupalla, ensin toinen ja sitten toinen. Näyttää kuvio olevan, että toisen hoitoon vienti saa toisenkin sekoamaan totaalisesti. Nämä ihmiset elävät öisin ja tekevät milloin mitäkin sellaista, joista ns. normaali vuokralainen lentäisi pikapikaa pihalle. Asuntotoimi tuntee tapauksen, eikä puutu asiaan millään lailla. UUsi naapuri ei saanut 1 kk nukuttua heidän häirinnän takia ja pisti alulle adressin, nimilistan ja lähetti sen Asuntotoimeen. Saa nyt nähdä mitä tapahtuu. Epäilen ettei mitään.
Se on tällaista tämä mieleltään sairaitten hoito täällä suomenniemellä. Ilkka Taipale on kyllä oikealla asialla, mutta ei saa muista edustajista kannatusta, pitävät kai yhtä dorkana, kuin entiset hoidettavansa..
Pärjäile - ei näistä heitoista kannata välittää.. heilläkään ei menne hyvin siellä peräkammarissa.. ;-D
mä oon tietty nuori , varmaan , teihin verrattuna , 14 vuotta ja tää ehkä on enempi aikusiten aihe mutta... meillä on koulussä käsitelty just mieleterveyttä... ja ajattelin tota sun tilannetta... sä et todellakaan tehnyt virhettä kirjottaessas tänne. tollasii jotka väittää toisten valehtelevan eivätkä silti itse tiedä asiasta hönkäsen pöläystä ei pitäis saada edes kirjottaa... mutta silti mua huolestuttaa toi sun ystäväs jos se ei ole vieläkään saanut mitän hoitoa... pitäisikö sun puhua sen kanssa siitä? tai yrittää jota kuta ammattiauttajaa puhumaan sen kanssa sillä mielensairaus voi olla vaarallista jollei sitä hoida. tee aloite. ehkä sinun kannattaisi erottaa äitä ja tytär niin paranemis mahdollisuudet voisivat olla paremmat. ottaisitko ystäväsi luoksesi asumaan joksikin aikaa kunnes hän olisi siinä kunnossa että ymmärtäisi oman parhaansa ja hakisi omin avuin hoitoon? no yritähän pärjäillä tämän asiasi kanssa...
Taidat tulla hyvin toimeen psykologisi kanssa mutta ei se sitä sano että totta tuo olisi. Pikkulapsikin osaa itkeä. Aikuinen osaa olla itkemättä.
Hei!
Et tehnyt väärin kirjoittaessasi tänne. Tottakai ystävistään saa olla huolestunut ja pitääkin olla jos näkee, ettei ne yksin pärjää. Älä todellakaan välitä mitä nimimerkit "hoijaa" ja "hyi helvetti" kirjoittavat. Vaikuttaa siltä, että heillä viiraa pahasti päästä ja tarvitsisivat itsekin jonkun hyvän ystävän, joka ymmärtäisi auttaa heitä. Psyykkisesti sairaat ihmiset eivät välttämättä aina tajua omaa parastaan ja siksi tarvitsevat hyviä, ns. "terveitä" ystäviä ympärilleen, jotka vievät asioita eteenpäin.
Jos ihminen on todella psyykkisesti sairas eikä selviä normaaleista arkiaskareista, niin kyllä sairaalahoito on silloin paikallaan. Jos ystäväsi on saanut sairaalasta lääkkeet, niin tottakai hänen tulisi myös syödä niitä. Ymmärsin, että ystäväsi pärjää hyvin eikä tarvitse sairaalahoitoa kun hän syö lääkkeitä.
Ongelmana on siis tämän ystäväsi äiti, joka ei kai anna ystäväsi syödä lääkkeitään. Minun mielestäni tämä äiti pitäisi saada lääkäriin. Eihän hänellä ole oikeutta kieltää tytärtään syömästä lääkärin määräämiä lääkkeitä! Minusta sinun kannattaisi ottaa uudelleen yhteyttä sosiaalihuoltoon ja selittää ystäviesi tämän hetkinen tilanne.
Toivottavasti asiat kääntyvät parhain päin ja ystäväsi saavat asianmukaista hoitoa ja huolenpitoa!
Kiitos tuesta.
Asian ongelmat:
1. Henkilö joka tarvitsisi jatkuvaa hoitoa ei sitä saa. Syynä se että mielenterveyspotilaat ovat heitteillä. (Kansanedustajien palkkoihin ja eu byrokration pyörittämiseen sitä rahaa kyllä riittää.)
2. Hänen äitinsä suurella todennäköisyydellä estää lääkityksen. Varmasti en voi tätä sanoa, mutta viittetä tästä on.
3. Hänen äitinsä tarvisisi myös hoitoa vaikka ei sitä tunnusta. Ketään ei voi hoitaa väkisin jollei ole vaaraksi itselleen tai muille.
4. Jos yrittää soittaa sosiaalivirastoon, niin läpipääsy on lähes mahdotonta. Ja jos lopulta pääsee läpi, niin siellä on joku tuuraaja tai harjoittelija joka ottaa tietoja ylös.
En ole sukulainen enkä varsinainen ystävä. Olen ollut vain lähimmäinen silloin kun apua on tarvittu. Kaikkia yksityikohtia heidän elämästään en tiedä.
Yritän ottaa vielä jossain vaiheessa yhteyttä sosiaalihuoltoon. Ongelma on se että minulla on oma työnikin hoidettavana, eikä sitä energiaa riittäisi niihin tehtäviin jotka kuuluvat oikeastaan sosiaaliviranomaisille. Ja toinen ongelma se että kaikesta huolimatta en tunne kokonaistilannetta riittävän hyvin enkä sitä mitä esim sosiaalivirasto on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Mutta sen näkee heti että näiden kahden asiat eivät ole kohdallaan. Soittaakaan heille ei voi kun heillä ei ole puhelinta.