Odotan esikoista viikolla 11 ja seitsemän viikkoa olen kamppaillut eroon tupakoinnista. Olen polttanut 19 vuotta ja lopettamisesta ei tunnu tulevan mitään. Määrää olen onnistunut vähentämään noin askista 4 savukkeeseen päivässä, mutta onhan tämä nyt typerää ettei kaikkea onnistu lopettamaan. Kahteen otteeseen olen kurvannut mökille ja siellä savuttomuus on onnistunut täydellisesti, viimeksi yli viikon, mutta kotiin palatessa tuska on hillitön. Töissä on käytävä, mökki on liian kaukana siihen. Mitä vaihtoehtoja minulla vielä olisi? Muuttaakko tässä pitää?
Nikotiinipurkka ei toimi, inhalaattori on parempi apu. Terveydenhoitaja ja neuvolalääkäri ovat kehuneet edistystä, mutta omatuntoni kolkuttaa vain jatkuvasti. Mieheni lopetti tupakoimisen kertalaakista ja hänkin syyllistää. Onnistun olemaan polttamatta kaikkialla muualla paitsi kotona, miksi?
Mistä löytäisin vertaisryhmän? Olisiko hypnoosista apua? Tai jostakin muusta? Minä haluan lopettaa ihan kokonaan, mutta ehkä tapani on sitten ollut jotenkin väärä. Olen kiitollinen kaikesta mahdollisesta avusta.
Nikotiinipurkka ei toimi, inhalaattori on parempi apu. Terveydenhoitaja ja neuvolalääkäri ovat kehuneet edistystä, mutta omatuntoni kolkuttaa vain jatkuvasti. Mieheni lopetti tupakoimisen kertalaakista ja hänkin syyllistää. Onnistun olemaan polttamatta kaikkialla muualla paitsi kotona, miksi?
Mistä löytäisin vertaisryhmän? Olisiko hypnoosista apua? Tai jostakin muusta? Minä haluan lopettaa ihan kokonaan, mutta ehkä tapani on sitten ollut jotenkin väärä. Olen kiitollinen kaikesta mahdollisesta avusta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minä taasen kotona onnistune olemaan polttamatta, touhuan kaikkea muuta niin tupakka unohtuu. mutta kun koti ovesta poistuu, on pakko polttaa tupakka matkalla. käy kädet ja sormet etenkin levottomiksi jos ei saa sitä tupakkaa palamaan. tapapolttaja siis olen. kotona kyllä kaiket päivät vietänkin, mutta pakko sitä on välillä asioita käydä hoitamassa kodin ulkopuolella.
Onnistuin itsekkin siitä vahvimmasta merkistä siirtymään kaikkein miedoimpaan. ja 10 -> tupakkaa meni ennen päivässä, nykyään 0-3. mutta kokonaan lopettaminen on tietenkin parempi aina.
Ei se kaikille niin helppoa ole. ja meillä mieskin polttaa vielä.
tsemppia kuitenkin!
etikalla. Se syö tupakan hajun. Hävitä myös tuhkakupit, sytyttimet ja tietysti tupakat. Käy tupakan sijasta kahvilla, teellä tai muulla korviketoiminnolla (inhalaattorilla vain hätätapauksissa, tarkoitus ei tästä ole ensisijaisesti saada sitä helpotusta vaan tehdä hommasta naurettavaa, istua nyt kahvilla ulkona säässä kuin säässä...). Ja ennen kaikkea, ilmoitat miehellesi ja muille syyllistäjille että nyt se on loppu etkä halua kuulla asiasta puolella sanallakaan. Tarkoitus on hyvä, mutta kun se jauhaminen tupakkasitä ja tupakkatätä ei auta unohtamaan kyseistä ainetta, mikä on äärimmäisen tärkeää lopettamisessa (ja äärimmäisen vaikeaa ilman muistutuksiakin).
kiitos vinkeistä, yritän noita jo heti nyt, eli parveke uusiksi. Tee ja Kahvi saavat haluamaan tupakkaa, joten ne eivät käy, mutta voisin kokeilla jotain kylmää juomaa. Mietin tässä aikaisemmin että jos asettaisin itselleni jonkin tavoitteen, jonka saisin, kun olen ollut vaikka kuukauden polttamatta, mutta en keksi mitään, mikä voisi olla jotenkin sen "arvoista". Siis tarpeeksi isoa porkkanaa, niin typerältä kuin se kuulostaakin. Miehenikin kanssa puhuin oikein perusteellisesti asiasta ja hän sanoi, että saatan olla itselleni jotenkin liian ankara, että en onnittele itseäni tähänastisesta menestyksestä, vaan tunnen vain syyllisyyttä siitä, mitä en vielä ole saavuttanut. Vauvan hyvinvointi on minulle äärimmäisen tärkeää, joten päätin vielä ottaa yhteyttä lääkäriin. Ehkäpä johonkin, joka hiukan riippuvuuksia tuntisi. Psykologillakaan käynti ei varmasti tekisi hallaa. Mutta nyt siis kertakaikkiaan päätin, että tupakointi jää, vaikka sitten vähitellen, mutta jää. En tee tätä enää vauvan takia vain, vaan ihan itseni takia. Olen sen arvoinen, että minun on annettava myös itselleni savuton elämä.
mielestäni olet tehnyt jo upean saavutuksen vähentämällä askista n. 4 tupakkaan!
Itse lopetin kun olin 7 5. Poltin ennen 15 tupakkaa, puolitin sen kun sain tietää olevani raskaana kesti n. viikon kun poltin 7 päivässä.. sitten tuli uusivuosi ja päätin lopettaa siihen. Muutama ensimmäinen päivä on ollut vaikeaa mutta kyllä se siitä. Ja ilman mitään laastareita tai muuta olen tämän tehnyt.
Kun päätät itse sen että et polta, niin kyllä sinäkin siihen pystyt, kun tekee mieli tupakkaa niin puret vaikka kieltä että et mene tupakalle.
Kun et ole itse polttanut yli viikkoon, huomaat miten pahalta tupakka haisee, ei varmasti tee mieli.
Kyllä se siitä! Tsemppiä!
ite huomasin lopettaessani, että tupakointi on tosiaankin psykofyysissosiaalista toimintaa :)
eli ekana tulee psyykkinen riippuvuus. siihen auttaa kun vaikka kirjoitat jääkaapin oveen kaikki syyt lopettaa ja luet ainakin kerran päivässä ajatuksella läpi. itseään pitää myös tsempata (hienostihan sulla on mennyt!!) ja ehkä myös palkita. tupakkaa tekee mieli tietyissä tilanteissa jossa on aina ennen polttanut. mulla auttoi se, että tietoisesti muutin tapojani ja rytmiä. eli kun tiesin että parvekkeen näkeminen sai tekemään mieli röökiä, ostin verhot joden takaa ei näe vilaustakaan parvekkeesta :) musta tuntui ahdistavalta ajatus tupakoinnin lopettamisesta. jo se sai hien virtaamaan. sitten kerroin itselleni, että ok saan polttaa milloin vain haluan, olenhan aikuinen ihminen. eipä tullut poltettua, olo parani heti :)
fyysinen riippuvuus saattaa kestää kauan mutta on mun mielestä helpoin koko lopettamisessa. siihen on nuo inhalaattorit.
sosiaalinen riippuvuus iskee silloin kun menen työpaikalle. siellä 90% poppoosta polttaa ja aina on menty röökille kertomaan kuulumisia. menin nytkin mukaan, mutta oikeen hyvään juttuun keskittyneenä ei tule rööki mieleen. olen myös kertonut kaikille että olen lopettanut ja että mulle ei todellakaan saa tarjota röökiä.
Aloin "tupakkalakkoon" tuossa vuoden vaihteessa, nyt kymmenes päivä menossa täysin ilman! Se on suuri saavutus minulle, joka on vetänyt kuin korsteeni...
Enimmäkseen tupakointi on tapa ja niissä tietyissä tilanteissa sitä haluaa kaikkein eniten, milloin yleensä on aina polttanut, Ulos lähtiessä, kahvin/ ruoan jälkeen... Huomasin, että ei niinkään fyysiset vierotusoireet ole vaivannut, mutta ne psyykkiset!!! Aargh... Tein samoin kuin ylläoleva, en tuhonnut viimeisiä kolmea tupakkaa, mitkä jäi askiin, vaan kuljetan niitä joka paikkaan mukana. "Lupasin" itselleni, että saan polttaa, JOS "tilanne menee oikein pahaksi". En ole vielä polttanut, kun olen perustellut itselleni, että eihän tämä nyt vielä mitään, pahempaa on varmasti vielä edessä, poltan sitten... Itsensä huijaamista... ;)
Tämä huijaaminen on ainoa keino, miten jätän tupakin sytyttämättä. Olen monet kerrat yrittänyt tupakkilakkoa ja nakannut kaikki tupakkitarvikkeet pois. Ja viimeistään kahden päivän päästä hakenut kaupasta askin ja alkanut polttamaan uudestaan... Aikomuksena askinoston aikaan, että "yksi sätkä vain"...
Jokainen löytää sen oman keinonsa lopettaa, jotkut eivät, mutta pitäytyvät siinä muutamassa tupakassa/päivä, mikä minusta on jo hyvä asia!!
Toivotan alkuperäiselle,sekä tieysti kaikille muillekkin samassa tilanteessa oleville, kauheasti onnea ja onnistumisia!! Palkitaan itsemme säästetyillä tupakkirahoilla vaikkapas täydellisellä hemmottelupäivällä kasvohoitoineen ja hieromisineen!! =D
kärsis vakavasti lapsettomuudesta,niinn osais arvostaa vähän eritavalla sitä asiaa. minusta on käsittämätöntä,ettei ihminen aattele kun itseään. suomeen pitäs saada joku sellanen laki ettei alkit ja röökaavat pääs mihikää hoitoonkaan jos eivät lopeta ensin noita.pienen keuhkot tuhotaa ennenku syntyy ees.
Itseasiassa me teimme tätä lasta viisi vuotta. Minulla kyseessä on riippuvuus, ei itsekäs ajattelu. Olen hyvin kyllä selvillä tupakan haitallisuudesta sikiölle, mutta en nyt niin typerä, että väittäisin lapsen hengittävän kohdussa lapsivedessä. Kun keskenmenoja on takana lähemmäs kymmenen, ei ennen viikon 12 lähestymistä tule ajateltua kovin pitkälle. Sanoisin että kumpa joku teistä joskus tosiaan kärsisi siitä lapsettomuudesta niin pystyisi ymmärtämään miten stressaava tilanne tosiaan on ja ymmärtäisi tosiaan ajatella asiaa hiukan eri tavalla. Itse tupakointia en puolustele, yritän vain saada ymmärretyksi miten vaikea koko tilanne tällä hetkellä on myös lopetusajankohtana. Hienoa että muilla on ollut helpompi, se ei ole minulta mitenkään pois.
mä lopetin viikolla 6 laastarien avulla :) niitähän ei suositella käytettäväksi, mutta ehdottomasti parempi kuin tupakka!! yllättävää on se kuinka ne oikeasti toimii, vähentää myös sitä himoa vaikkei uskoisi!!
jos kokeilet niin noudata ohjeita ja käytä se 9 viikkoa. näin mä tein ja täysin savuton viikosta 6 saakka. takana myös 2 keskenmenoa ja lapsettomuutta, ymmärrän sua hyvin!!
vähentäminen on myös hyvästä, mutta pystyt kyllä lopettamaan!!! mä ennen luulin ymmärtäväni äitejä, jotka poltin kun oma riippuvuus oli niin suuri, mutten ymmärrä enää. sillä jos mä pystyin, pystyt sinäkin!!!!
tsemppiä :)
auta niitä pieniä yhtään, saati että yritetään pilata asiallisena pysynyt keskustelu käytännön neuvoista lopetukselle. Päinvastoin näitä jos mitä juuri nuo sikiöt tarvitsevat.
etsiä syitä keskenmenoihin tupakan polttamisesta? En halua syyllistää, mutta tupakan polttamisen on todettu kohottavan keskenmenon riskiä. Tietysti keskenmenoihin on monia muitakin syitä.
On kyllä tullut mieleen. Ensimmäisissä noin neljässä raskaudessa olen kuitenkin lopettanut siihen plussaan, eli niissä ei koko tupakan myrkkyjä ole ollut mukana aiheuttamassa yhtään mitään. Siinä vaiheessa kun vaan näitä tuli lisää ja lisää, niin usko horjui, en nähnyt enää syytä lopettaa.
Np-ultra on maanantaina, ja elättelen toivoa, että elävän vauvan näkeminen toisi lisää vahvuutta. Meillä siis kotidopleri, jolla s-ääniä kuuntelen ahkerasti. Vielä etsinnöissä kestää, mutta löydyttyä kuuluvat hyvin.
Tänään en ole polttanut vielä yhtäkään ja kohta yritän nukkumaanmenoa. Viime yönä heräsin hikisenä järkyttäviin nikoihin ja itkin katkerasti. Yritin sitä inhalaattoria ja söin viinirypäleitä, mutta tuloksetta. Lähdin kävelylle koiran kanssa sitten yöllä, joka auttoikin. Mutta taas kun palasin kotiin, niin tunne palasi. Annoin lopulta periksi ja poltin puoli tupakkaa itkien, jonka jälkeen oksensin. Nyt pelkään seuraavaa yötä. Päivällä kun kuitenkin keksii tekemistä ja voi vaikka soittaa jollekkin tutulle, mutta mitä yöllä? Pössyttelen nyt tuota inhalaattoria ennen nukkumaanmenoa ja toivon, että se takaisi edes yöunet. Väsyneenä ei jaksa tapella vastaan.
myötätunnosta. Niinhän se on, että alkoholisteille ja huumeidenkäyttäjille on kaikenlaista hoitomuotoa ja ryhmää tarjolla, mutta mitä meille tupakoitsijoille on? Olo on kuin masennuspotilaalla, jolle lykätään vaan resepti kouraan ja sysätään ulos huoneesta itsekseen selviämään. Itse olen itseni tähän jamaan hommannut, mutta apua tarvitsen tämän lapsen takia. Hän ei ole tehnyt mitään, jonka perusteella hoitoja pitäisi evätä. Itse siedän kyllä syyllistämisen ja vihaiset katseet, mutta lapselleni en niitä halua, enkä hyväksy.
Pyydänkin siis pitämään keskustelun asiallisella linjalla näiden lasten takia. Näillä vinkeillä on jo alkuun päästy mutta lisää toki kaipaisin, jotta olisi varalle muiden pettäessä. Olen niin epätoivoinen, että harkitsen itseni sänkyyn sitomista. Henkisesti on vain niin väsynyt, jos joku ymmärtää. Ehkä se psykiatrilla käyminen ei tosiaan olisi huono juttu. Saisi uutta perspektiiviä asiaan.
Kolmas päivä kokonaan ilman. Olo kaikkea muuta kuin voittajalla. Lasken tunteja. Eihän tää voi mennä pahemmaksi eihän? Käpy palaa pienistäkin asioista ja tekee niin mieli aivan jatkuvalla syötöllä... Mies on nyt ollut todella ihana ja kannustava. Etsi mulle ryhmän, jossa tavataan kertaviikkoisesti jonkin aikaa ja sitten harvemmin, mutta nyt tällä hetkellä ajattelen siis vain tunnin eteenpäin.
Sitten vähän ikävämpää..
Vauvallamme on suuri niskaturvotus. Punktiota emme halunneet ja lääkäri sanoikin, että näin suuri turvotus on yleensä jonkin sydämeen liittyvän epämuodostuman merkki. Muutaman viikon päästä ultraillaan uudestaan. Tätä on niin vuosia toivottu, että on tässä ehtinyt käydä tällaisetkin pelot jo aikaisemmin läpi. Tervetullut on joka tapauksessa, vaikka viisikätisenä ja satapäisenä. Siellä pieni polski ja kyllä valuivat onnenkyyneleet... Meidän vauva. SAVUTON vauva. Lupasin pienelle, että nyt loppuu ihan kertakaikkisesti. Niin eläväksi siinä silmien edessä muodostui koko odotus. Tämä taisi sitten olla minulle se lopullinen sysäys, joka käänsi kaiken päälaelleen. Nyt ymmärrän arvojärjestyksen, josta aikaisemmin kirjoitettiin. Minä olen äiti, ihan todella!
Jatkan tuskan taipaleesta kirjoittamista, jos vaikka jotakuta muuta auttaisi. Nyt kuitenkin lepäämään, on itku niin herkässä, että nyt ei jaksa.
Vaikeaa on, tiedän!! Minulla nyt menossa 12.päivä ilman tupakkaa, vaikeaa on välillä vieläkin, mutta usko pois, jokainen päivä on helpompi!! Ensimmäiset 5 päivää pyrin välttämään tilanteita, joissa normaalisti polttaisin ja sitten pikku hiljaa "totutellut". Jokainen pienenpienikin onnistuminen tuo hyvän mielen, vaikka niiin tekee mieli tupakkia! =D
Kyllä se siitä. Otat vain sen tunnin kerrallaan, tai vaikka minuutin kerrallaan, ja muista onnitella itseäsi pienestäkin onnistumisesta!! Hienoa, kun miehesikin on tukenasi!!
Onni mukanasi!!
Moneskohan päivä menossa? Ei mitään hajua. Unirytmi on heittänyt täysin häränpyllyä ja saikkua hain töistä. Olen purrut posket ja huulet aivan kauheaan kuntoon. On jatkuva paha päänsärky ja oksentelen. Välillä tekee mieli ja paljon, välillä oksettaa pelkkä ajatuskin. Elän tämmöistä unesta uneen kiertoa... Ehkäpä olo ei enää ole niin paha, siis ton mielihalun kanssa, fyysisesti sitten eri juttu. Ensimmäinen ryhmätapaaminen oli ja tuntui siitä olevan apua. Oli ihanaa tuskailla kera muiden kun kaikki ymmärsivät mitä tarkoittaa. Raskaanaolevia oli muitakin mukana, yksi jo aika pitkällä ja kauheaa syyllisyyttä kantoi. Ryhmä siis tupakkaklinikan kautta, täällä pääkaupinkiseudulla semmoinen toimii. Suosittelen muillekin!