Kristuksen palvelijan viran tarkoituksena ei ole ainostaan monien sielujen kokoaminen Herran laumaan, vaan myöskin niiden ruokkiminen. Hänen tulee kyllä ihmisten kalastajana sanaqn nuotalla koota sieluja Herralle, mutta hänen tulee myös hyvänä paimenena ruokkia Herran laumaa elämän sanalla.
Sillä Jeesus ei ole asettanut apotolejaan ja evankeliumin saarnaajia ainoastaan "ihmisten kalastajaksi", vaan myöskin sielunpaimeniksi. Tämän näemme siitä merkillisestä keskustelustakin, mikä Jeesuksella Genesaretin rannalla oli Pietarin kanssa, koottuaan vähää ennen suuren joukon kaloja opetuslasten verkkoon .
Sillä Jeesus ei ole asettanut apotolejaan ja evankeliumin saarnaajia ainoastaan "ihmisten kalastajaksi", vaan myöskin sielunpaimeniksi. Tämän näemme siitä merkillisestä keskustelustakin, mikä Jeesuksella Genesaretin rannalla oli Pietarin kanssa, koottuaan vähää ennen suuren joukon kaloja opetuslasten verkkoon .
Vastaukset 18
Vanhimmat
ettei tule väärin ymmärryksiä.
Etenkin tuo otsake voisi olla kohdallaan paremmin.
"Simon, Joonaan poika, rakastatko minua enemmän kuin nämä?" Pietari ei enää tohtinut uskoa olevansa parempi noita muita, niin kuin hän lankeemuksensa edellä oli kerskannut, vaan sydämen pohjia myöten nöyrtyneenä hän vastasi ainoastaan: "Herra, sinä tiedät, että olet minulle rakas "; johon Herra heti sanoi hänelle: "Ruoki minun karitsojani".
Herransa kieltänyt sinä yönä, jona Jeesus kavallettiin, niin vannotti Herra nyt häntä kolmasti rakkaudesta rukkimaan Hänen laumaansa.
Sen tähden Hän sanoo toistamiseen,
Pietarille: "Simon, Joonaan poika, rakastatko minua ?" Pietari vastasi: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas"; johon Jeesus taas sanoi: "Kaitse minun lampaitani".
"Simo,Joonan poika, olenko sinulle rakas "? NYT tuli pietari murheelliseksi siitä, että Herra kolmannen kerran tätä kysyi,ja, vaikka hän surulla muisti lankeemuksensa, vakuutti hän kuitenkin vielä: "Herra, sinä tiedät kaikki" (sinä tiesit lankeemukseni, sinä tiedät todella rakkautenikin); "sinä tiedät, että olet minulle rakas".
Silloin sanoi Jeesus vielä kolmannen kerran hänelle; "Ruoki minun lampaitani". Tästä liikuttavasta tapauksesta näemme, miten kallina Jeesus pitää laumaansa. Mutta tästä käy meille myöskin selville, ettei kukaan voi OIKEIN ruokkia KRISTUKSEN LAUMAA, JOLLEI Jeesus ole hänelle rakas.
Pietari, ei olisi muussa tapauksessa ollut tähän kelvollinen, jollei hän olisi rakastanut Jeesusta.
Niin kuin äiti rakkaudesta ruokkii lastaan äidinmaidolla, niin ruokkii Kristuksen palvelijakin evankeliumin puhtaalla, autuaallisella maidolla Herransa laumaa - sillä hän rakastaa Jeesusta.
Mutta joka ei Jeesusta rakasta, ei hän liioin Hänen karitsoitaan ruoki, vaan kaikesta innostaan ja kiivaudestaan huolimatta hävittää ja hajottaa laumaa .
Oi Paimen parahin, sä meistä huolta kannoit
Niin että henkeskin, sä puolestamme annoit.
Ja vielä varjelet , sun laumaas voimallas .
Ja sielut ravitset, pyhällä sanallas .
"Ja he tulevat kaikki olemaan Jumalan opettamia".
Näin todisti Herramme Jeesus itse muinoin Kapernaumissa kun Juutalaiset nurisivat sentähden, että hän oli sanonut tulleensa taivaasta ja luvannut iankaikkisen elämän kaikille niille, jotka uskoivat häneen .
Tämän tähden nurisivat nämä ja sanoivat "Eikö tämä ole Jeesus Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: Minä olen tullut alas taivaasta?" Ja tähän heidän vastaväitökseensä vastasi Jeesus "Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, vedä häntä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä", lisäten vielä: Profeetoissa on kirjoitettu: 'Ja he tulevat kaikki olemaan Jumalan opettamia' Jokainen, joka on kuunnellut Isää ja oppinut Häneltä, tulee minun tyköni".
Helposti suulla tunnustetaan Jeesus Jumalan Pojaksi, niin ei ole tällä tunnustuksella tavallsesti kuitenkaan sen syvempää perustusta kuin tuolla Juutalaisten puheella: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme ?" Sillä useimmat tunnustavat tosin suullaan Jeesuken Kristukseksi, Jumalan Pojaksi,
ja luulevat hyvin kyllä hänet tuntevansa, vaikk'eivät ole rahtuakaan kokeneet hänen kärsi- myksiensä osallisuutta ja Hänen ylösnousemisensa
voimaa. He ovat tosin kirjoista lukeneet ja ihmisiltä kuulleet, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, meidän Vapahtajamme, mutta heidän sydämeleen on tämä Jeesus kuitenkin aivan vieras ja tuntematon .
Se täytyy taivaallisen Isän ilmaista Pyhän Hengen kautta, ei kuitenkaan välittömästi, vaan sanan ja sakramenttien kautta. Jokainen, joka näin on Jumalan opettama, tuntee todella Jeesuksen Kristukseksi, tuntee hänet omaksi lunastajakseen sielunsa vanhurskaudeksi, elämäksi ja autuudeksi,
Tunteepa Isän itsensäkin armolliseksi Isäkseen ja Jumalakseen Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herramme. ja tämä tunteminen on todella iankaikkinen elämä. - Auttakoon ja valaiskoon taivaallinen Isä itse meitä kaikkia tähän tuntemiseensa, Poikasa kautta, Pyhässä Hengessä .
Sydänten lohduttaja ,
Totuuden meitä johdata,
Sä särje paulat perkeleen,
Ja liitä meidät Jeesukseen
Niin nyt ja aina: Aamen.
"Armonsa kirkkauden kiitokseksi".
Apostoli ylistää ainoastaan Isän Jumalan, mielisuosiota ja Hänen armonsa kirkkauutta, mutta ei vähimmässäkään määrässä omaa taikka Efessolaisten ansiota ja mahdollisuutta; tästä hän ei puhu halaistua sanaa nyt tässä paikassa, kun on kysymys Jumalan armon saamisesta ja Jumalan lapseksi tulemisesta.
Mutta tämä on nyt meille opiksi ja kehoitukseksi kirjoitettu. Huomaa, rakas sielu!
Tämä armo ei ole vähpätöinen, mitätön eikä halveksittava, vaan - kuten apostoli sanoo - se on kirkas, se on: niin suuri ja valtava kuin Jumala itse.
Mutta nyt on Jumala, niinkuin tiedämme, luonut kaiken tyhjästä ja voi tehdä mitä Hän tahtoo.
Sentähden on Hänen armonsa niin kirkas, kallis ja valtava, että se tekee vielä suurempia ihmeitä taivaassa ja maan päällä, kuin konsanaan Hänen kaikkivaltaisuutensa .
Jumalan armo aikaan, että nimittäin syntisistä, kuoleman ja kadotuksen lapsista tulee Jumalan siunatuita ja otollisia ja rakkaita Jumalan edessä, ei minkään heissä asuvan, heihin vuodatetun taikka heissä vaikutetun hyvyyden ja pyhyyden tähden, sillä silloin armo ei enää olisikaan armoa, vaan juuri mahdottomna syntisinä, ilman kaikkea ansiota, yksin jumalan kirkkaan ja ansaitsemattoman armon kautta.
Sinä syntien ahdistama ja rasittama sielu? Ymmärrätkö, mitä tästä seuraa? Oi tästä seuraa suorastaan ja vastaansanomattomasti, ettei Jumala suinkaan sinuakaan hylkää eikä heitä ulos, vaikka syntisi olisivatkin vielä tuhat kertaa suuremmat ja lukuisammat, vaan päinvastoin hän tahtoo tämän suuren armonsa tähden vastaanottaa sinut juuri niin kelvottomaana ja saastaisena, kuin itsessäsi olet, ja pitää sinua kuitenkin aivan otollisena edessänsä, vieläpä valitsee sinut rakkaaksi lapsekseenkin ikipäiviksi.
niinkuin se Jumalan puolelta totta onkin, niin on se aivan varmaan sinulle tapahtunut, ja kaikki on jo sinussa käynyt täytäntöön. Tämän tekee Jumala ilman vähintäkään ansiotamme, ainostaan oman tahtonsa mielisuosion mukaan ja armonsa kirkkauden kiitokseksi.
mutta tämä oppi vaatii uskoa eli vastaanottamista. Tässä kuuluu vain näin: Avaa suusi, niin minä sen täytän ! Ps. 81:11. - Rukoile Daavidin tavalla: "Avaa minun silmäni näkemään sinun lakisi ihmeitä " Ps. 119:18.
Sanan sanaan liitää ,voit sä että kiitää
Osaan Jumalaa auta, että voisin.
Aina niinkuin soisin häntä rakastaa.
Häntä kiittää armostansa, ylistää myös lahjoistansa .
"Herra minua kyllä kuritti, mutta kuolemalle hän ei minua antanut".
Herra ei jätä omiansa ilman kuritusta. "Sillä jota Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka ottaa omaksensa "Hebr. 12:6. Mutta tämä tekee kipeätä luonnollemme; se ei tunnu olevan meille iloksi, vaan murheeksi. Me tahtoisimme kernaasti nauttia tuntuvaa armon lohdutusta, hengellistä iloa ja voimaa, voidaksemme Daavidin kanssa kerskata:"En minä ikinä horju"; mutta aika ajoin Herra kätkee kasvonsa meiltä, niin että Hämmästymme .Ps.30.
Joka on armon ensi kihlausajassa, toivoo kyllä
(kuin Pietari , Matt. 17:4)saavansa Kristuksen kanssa aina asua kirkastuksen vuorella, mutta ei tahtoisi seurata häntä Getsemaneen ja Golgatalle.
Eivätkä ensimmäisetkään tahtoneet kernaasti siihen tyytyä. Kuitenkin täytyi heidän seurata Kristusta ristin tielle ja kärsiä hänen kanssaan, jotta he vasta sitten tunsivat Hänen kirkkaudestaankin osallisiksi.
Kuritus on kyllä monenlaatuista. Yksi on vaivattu yhdellä tavalla, toinen toisella. Mutta kaikilla Herran omilla kaikkina aikoina on yksi kuritus yhteinen, josta uskoton maailma ei ole osallinen ja jota se ei tunne. Tämä on se salainen, sisällinen kärsiminen, joka syntyy lihassa asuvasta epäuskosta ja synniistä sekä perkeleen hyökkäksistä . Herra kurittaa meitä kuollettaakeen meidän syntisen lihamme, itserakkautemme, itseluottamuksemme , itsevanhurskautemme, jne.
Emmekä tunne muuta kuin syntiä, kuolemaa ja kirousta, mutta vanhurskautemme, elämämme ja autuutemme Kristuksessa ovat silloin kokonaan meiltä salatut, - kuin aurinko mustien pilvien taakse. Mutta pimeiden pilvien lomasta pilkistää aurinko taas sitä kirkkaanpana. Samoin valaisee armon aurinko Kristuskin sitä ihanammin uskovaista sielua kiusausten ja ahdistusten perästä .
Armo todella armolta tuntuu, kun kaikki oman vanhurskauden koristukset ovat murheen ahjossa poroksi palaneet. Sillä mitä syvemmin me tunnemme oman viheliäisyytemme, sitä kallisarvoisemmaksi tulee meille Jumalan armo, joka Kristuksessa tekee meidät eläviksi. Ja näistä kokemuksista kasvaa ja vahvistuu usko, sitä täydellisemmin Jeesukseen yksinänsä.
Mielellä tyytyväisellä , munanna kaikki kantaa.
Suo vasaan ottaa nöyränä,jos mitä tahdot antaa.
Vain sinä, Herra, tunnetkin mun tarpheni tarkemmin
Kuin itse tiedän koskaan.
Se on Rauman murretta ja tulee sanasta karitsa karitsoja