Kun olin lapsi, tämä käytäntö oli yleinen.
Eli ihmiset tulivat vl-uskoon vasta viimeisillä elinhetkillään - varmuuden vuoksi.
Itse lapsena laskelmoin myös näin, että olisi edullisinta elää elämänsä vapaana ja ottaa
vasta kuolinvuoteella vl-usko henkivakuutukseksi.
Eikö olekin tuttua?
Eli ihmiset tulivat vl-uskoon vasta viimeisillä elinhetkillään - varmuuden vuoksi.
Itse lapsena laskelmoin myös näin, että olisi edullisinta elää elämänsä vapaana ja ottaa
vasta kuolinvuoteella vl-usko henkivakuutukseksi.
Eikö olekin tuttua?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Noin minäkin ajattelin pienempänä ;)
Nyt olen sitä mieltä että en tarvitse vl-uskoa edes varmuuden vuoksi. Pelastuksesta minulla on jo varmuus.
parannuksen tekoa ei saa siirtää huomiseen, vaan tänäpäivänä, kun kuulet Jumalan äänen , älä paaduta sydäntäsi, vaan ole ahkera ja tee parannus.
Olin lähellä siirtyä ateistien leiriin, mutta Jumala otti viime hetkellä kiinni.. :)
Vl:nä olostani: En tuntenut olevani uskomassa kertaakaan. Koko ajan oli pelko ja hätä, että onkohan ne synnit varmasti anteeksi, ja että anteeksisaamattomat synnit vievät minut helvettiin.
Ei ollut siitä uskomisen ilosta tietoakaan. Tai Pyhän Hengen hedelmistä. Nyt ne ovat jo paremmin näkyvissä, vaikka tietysti korjattavaa löytyy meissä kaikissa. :)
Raamatun mukkaan, raamatun mukkaan, raamatun mukkaan, raamatun mukkaan??
Sinä et tiedä Raamatusta mitään, raamatun mukkaan!!
Kuulet vain seuroissa puhujalta jotain – raamatun mukkaan me olemme….
Herää jo aikainen ihminen, kun seuraavan kerran laitat Raamatun mukaan, panen paikka myös missä se siellä on, ettei tarvitse tuta paskaa koko ajan jauhaa.
Raamatun mukkaan, tottele jo.
Matt. 24:42-44 :
"42. "Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.
43. Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa.
44. Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.""
Siinä on sinulle se lyylerin tarkoittama kohta. En minäkään aina laita niitä kohtia Raamatusta mitä mainitsen, vaikka se olisi ehkä aiheellista..
...johon voin yhtyä.
"Älä siis siirrä parannustasi huomiseen, koska se silloin saattaa olla liian myöhäinen".
Parannus, rakas "lyyleri", mitä se on?
Onko se sitä, että kadumme syntejämme,joita pyydämme anteeksi Jeesukselta, vai sitä, että teemme UUDENLAISEN parannuksen, SRK:n opin mukaiseen uskoon? (Lue, lakihenkeen.)
Alku oli hyvä, mutta koska tunnen Sinut, SRK:n eräänlaisena "kätyrinä", en yhdy sanomaasi.
"Kun Jeesus on omana mulla,
niin kirkastuu myrskynkin sää"...
ja niin edelleen.
Osaat jatkon, Lyyleri.
Laula siis sitä, jos uskallat!
Rakkain terveisin - Alapo.
Tiedät että, vain Kalliolle rakennettu pysyy..
Voisiko tuon asian ilmaista sanoin: Ota Jeesus tänään vastaan?
..unilääkkeen otto nukkuumaan mennessä.
Meille lapsena opetettiin ihan toisella tavalla.
Tuli tehdä parannus jo nuorena, koska ei voitu tietää, milloin kuolisimme. (Vaikkapa jo nuorena.)
Muuten olen ihan samaa mieltä kanssasi.
Rakkain terveisin - Alpo. M.
Annoin ilmeisesti väärää todistusta. Noin minullekin opetettiin. Mutta lapsenmieli teki omat johtopäätöksensä.
Vaimoni on työssä terveydenhoitoalalla terveyskeskuksen vuodeosastolla. Eräänkin kerran hän töistä tullessaan kertoi, miten vuodepotilaana oli iäkäs potilas, joka käyttäytyi erittäin rauhattomasti ja ikävästi hoitohenkilökuntaa kohtaan. Hänestä näki selvästi että hänellä oli paha olla.
Kerran sitten vaimoni sai voimia kysyä häneltä, että onko hänellä paha olla ja haluaako hän keskustella uskomisen asiasta. Vaimoni jatkoi, että "maan päällä on uskovaisten, amahdettujen syntisten ihmisten joukko jossa toinen ihminen voi antaa toiselle kaikki synnit anteeksi. Haluatko sinä uskoa kaikki syntisi anteeksi"?
Vanhus lupasi uskoa.
Hänen käytöksensä muuttui ja kaikki ihmettelivät mitä oikein on tapahtunut. Hän kuoli sitten melko pian ja hänestä "jäi todistus, että sielu kelpasi Jumalalle".
Tämä tosi kertomus ei pääty vielä tähän.
Vaimoni jäi miettimään, että pitäisikö kertoa tuon kuolleen vanhuksen omaisille asiasta. Minä rohkaisin häntä siihen. Kerran sitten vaimoni ohimennen tapasi läheisen omaisen ja kertoi tapahtuneesta. Kyynelsilmin tämä omainen kuunteli ja uskoi sen, että vanhus pääsi taivaaseen.
Tällä kertomuksella emme uskovaisina hae ansioita, vaan me olemme uskomassa yksin armosta - Kristuksen ansion tähden. Raamattu kehoittaa siihen, että emme siirtäisi parannuksen tekoa vanhuuteen, jolloin "pahat päivät tulevat ja olet sanova ei se minulle kelpaa".
Paljon on niitä, jotka kuolinvuoteellaan ovat saaneet parannuksen armon. He ovat päässeet taivaaseen kun ovat saaneet kaikki synnit ehdoitta anteeksi. Näin kävi ristinryövärillekin.
Ei kuolinvuoteen armokaan poissuljettu ole, mutta sen kääntymyksen teon sinne jättäminen laskelmoidusti on väärin. Eikä tällainen laskelmoija yleensä tilaisuutta saakaan, kuolema kun tulee yllättäen monesti.
Tähän kertomukseen voin sanoa, että minulla on vastaavasta tilanteesta henk. koht.
kokemusta. Olin kriittisessä tilassa (yhtä vakavasta tilanteesta, ei tiedetä toista selvinnyttä) ja eräs hoitaja, mitä
ilmeisimmin vl,
tuli kahden kesken sanomaan, että tiedänkö tilani ja onko asiani kunnossa ym.
Kiitin kohteliaasti sanoen, että turvani on Jeesuksessa, parempaa et minulle voi tarjota. Lisäsin vielä siihen, ettei minulla ole kiire
tuonpuoleiseen, vaan aion selvitä.. Ja sinun ja monen muun vl:n iloksi selvisinkin :)
Kiitos kuitenkin liikuttavasta kertomuksestasi, toivon että kyseinen henkilö sai sen ryövärin armon, korrektius syistä jälleen, en sano enempää.
haiskahtaa, vaikka voi tarinasi olla yhtä hyvin tottakin. Minulla taas on aivan toisenlainen vl-parannus tiedossani kuolinvuoteelta, mutta jääköön kertomatta.
Itse kyllä en vl-pappia pyytäisi kuolinvuoteelleni, niin paljon vääryyksiä peittelevät, mutta kyllä haluaisin "viimeisen voitelun" joltakin sydämen uskovaiselta, mielellään ev.lut. papilta.