Esimerkillinen suomalainen antifasisti Sylvi Paaso kuoli 84-vuotiaana joulukuun 12. päivänä. Hän oli kuollessaan Karjalan Tasavallan arvostetuin sotaveteraani.
Paaso syntyi Kemissä työläisperheeseen 29.5.1924 ja vietti lapsuutensa Karihaarassa. Reipas ja urheilullinen Sylvi harrasti uintia, pikajuoksua ja hiihtoa. Fasistien noustua Suomessa valtaan Sylvin Kaarlo-isä joutui työttömäksi ja kiersi työn perässä Ruotsissa ja Norjassa, kunnes lähti monen muun suomalaisen tavoin Neuvosto-Karjalaan. Sylvi ja Saimi-äiti lähtivät 1930-luvun alussa perään.
Sylvi isä pidätettiin Stalinin vainoissa 1937. Sylvi kertoi olleensa vuoden poissa koulusta masennuksen takia. Vasta vuonna 1957 Sylvi sai varmistuksen siitä, että hänen isänsä ammuttiin kansan viholliseksi tuomittuna 1938 ja haudattiin Sandarmohin joukkohautaan Karhumäen lähelle. Kaarlo Paaso on sittemmin rehabilitoitu kuoleman jälkeen, eli hänen kuolemantuomionsa on mitätöity Venäjän syyttäjänviraston toimesta. Sandarmohin teloituspaikka on nykyisin Stalinin vainojen uhrien muistopaikka.
Fasistien hyökättyä Neuvostoliittoon Neuvosto-Karjalan nuorisoliittojohtaja Juri Andropov tarjosi urheilulliselle Sylville vakoilutehtävää vihollisen selustassa. Sylvi opiskeli radistiksi ja hyppäsi laskuvarjolla suomalaisten miehittämän Itä-Karjalan vepsäläisaluelle Soutjärven kylään. Sieltä käsin hän vakoili ryhmineen suomalaisten linnoitteita ja virastojen osoitteita miehiteyssä Petroskoissa. Sylvi ryhmineen piilotteli aluksi maatalon läävässä, sitten metsässä ja sähkötti vakoilutiedot keskukseen. Sylvi ryhmineen oli monta kertaa vähällä jäädä kiinni, mutta hiihti Äänisjärven yli turvaan kahdeksan kuukautta kestäneen komennuksen jälkeen.
Sodan jälkeen Sylvi avioitu taistelutoverinsa Pavel Udaltsovin kanssa ja sai nimekseen Silva Udaltsova - venäjän kielestä kun puuttuu y-kirjain. Hänestä tuli Venäjän Karjalan juhlituimpia sotasankareita. Oleg Tihonov kirjoitti Sylvin tarinasta romaanin ja näytelmän. Yleisradion toimittaja Arvo Tuominen teki Paason tarinasta dokumenttielokuvan vuonna 2003.
Sylvi Paason kuva on ikuistettu Petroskoin kaupungin keskustan suureen graniittiseen partisaanimuistomerkkiin (ks. oheinen kuva, Sylvin kuva vasemmalla). Sylvin vakoiluryhmän piilopaikka on museoitu Soutjärven kylän vepsäläismuseossa. Viimeisinä vuosinaan Paaso paheksui joidenkin suomalaisten tapaa haukkua neuvsotopartisaaneja. Sylvi Paasoa jäivät kaipaamaan laset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset.
http://antifasistit.blogspot.com/2008/12/muistokirjoitus-esimerkillinen.html
Paaso syntyi Kemissä työläisperheeseen 29.5.1924 ja vietti lapsuutensa Karihaarassa. Reipas ja urheilullinen Sylvi harrasti uintia, pikajuoksua ja hiihtoa. Fasistien noustua Suomessa valtaan Sylvin Kaarlo-isä joutui työttömäksi ja kiersi työn perässä Ruotsissa ja Norjassa, kunnes lähti monen muun suomalaisen tavoin Neuvosto-Karjalaan. Sylvi ja Saimi-äiti lähtivät 1930-luvun alussa perään.
Sylvi isä pidätettiin Stalinin vainoissa 1937. Sylvi kertoi olleensa vuoden poissa koulusta masennuksen takia. Vasta vuonna 1957 Sylvi sai varmistuksen siitä, että hänen isänsä ammuttiin kansan viholliseksi tuomittuna 1938 ja haudattiin Sandarmohin joukkohautaan Karhumäen lähelle. Kaarlo Paaso on sittemmin rehabilitoitu kuoleman jälkeen, eli hänen kuolemantuomionsa on mitätöity Venäjän syyttäjänviraston toimesta. Sandarmohin teloituspaikka on nykyisin Stalinin vainojen uhrien muistopaikka.
Fasistien hyökättyä Neuvostoliittoon Neuvosto-Karjalan nuorisoliittojohtaja Juri Andropov tarjosi urheilulliselle Sylville vakoilutehtävää vihollisen selustassa. Sylvi opiskeli radistiksi ja hyppäsi laskuvarjolla suomalaisten miehittämän Itä-Karjalan vepsäläisaluelle Soutjärven kylään. Sieltä käsin hän vakoili ryhmineen suomalaisten linnoitteita ja virastojen osoitteita miehiteyssä Petroskoissa. Sylvi ryhmineen piilotteli aluksi maatalon läävässä, sitten metsässä ja sähkötti vakoilutiedot keskukseen. Sylvi ryhmineen oli monta kertaa vähällä jäädä kiinni, mutta hiihti Äänisjärven yli turvaan kahdeksan kuukautta kestäneen komennuksen jälkeen.
Sodan jälkeen Sylvi avioitu taistelutoverinsa Pavel Udaltsovin kanssa ja sai nimekseen Silva Udaltsova - venäjän kielestä kun puuttuu y-kirjain. Hänestä tuli Venäjän Karjalan juhlituimpia sotasankareita. Oleg Tihonov kirjoitti Sylvin tarinasta romaanin ja näytelmän. Yleisradion toimittaja Arvo Tuominen teki Paason tarinasta dokumenttielokuvan vuonna 2003.
Sylvi Paason kuva on ikuistettu Petroskoin kaupungin keskustan suureen graniittiseen partisaanimuistomerkkiin (ks. oheinen kuva, Sylvin kuva vasemmalla). Sylvin vakoiluryhmän piilopaikka on museoitu Soutjärven kylän vepsäläismuseossa. Viimeisinä vuosinaan Paaso paheksui joidenkin suomalaisten tapaa haukkua neuvsotopartisaaneja. Sylvi Paasoa jäivät kaipaamaan laset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset.
http://antifasistit.blogspot.com/2008/12/muistokirjoitus-esimerkillinen.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.