Olen jo parissa yhteydessä heittänyt kehään kymmenen neitseen vertauksen, jonka kaikki tämän palstan lukijat todennäköisesti tuntevat. Olen odottanut vanhoillislestadiolaisten kommentteja asiaan, eipä ole näkynyt. Kysymys kuuluu: Miten tämä vertaus kuvastaa vl:n tiukkaa "vain me"-oppia. Eli miten vl:t selittävät sen, että uskovaisten joukosta vain puolet pelastuu. Kaikkienhan heistä pitäisi päästä Taivaaseen heidän oppinsa mukaan, "kunhan siinä joukossa pysyvät".
Kymmenen neitseen vertaus
Vanha vaimo
381958
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Minä olen miettinyt samaa vertausta monta kertaa.
Miten viisaat käskevät toisten mennä "osto- ja myyntiliikkeeseen", eivätkä itse voi myydä/antaa tyhmille öljyä? Mikä on tuo muualla oleva öljykauppa?
En muista enää, miten veeällät tuon selittävät. Vai selittävätkö ollenkaan? En jaksa enää plarata noita SRK:n kirjoja, joissa on Raamatun tekstien tulkintoja.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000001620266
Näissä asioissa, mutta käsitän, ettei ne Tyhmät neitseet ole Lestoja, vaan teitä uskottomia.
Tämä on tullut opetetuksi toisin vl-lissä mutta se tulee vain siitä hengellisen viisauden kautta jonka vain jotkut harvat kuulemma osaa.
Ehkä he luetaan tuohon tyhmien neitseiden joukkoon hekin.
Siis jumalattomiksi, sillä mahdoton on ihmisen kelvata Jumalalle ilman uskoa.
Olipa se Julki jumalaton elikkä Lesta Saarnamies.
Viestisi oli jkv sekava, enkä saanut siitä täyttä ymmärrystä. Luokittelet alkuun minut uskottomaksi (.. teitä uskottomia), millähän perusteella? Silläkö, että arvostelen vanhoillislestadiolaisia ja itse olet vl? Vai mikä oli perustana? Eiköhän anneta Jumalan päättää, kuna on uskovainen ja kuka uskoton.
...tuota kohtaa tarkasteltas niin kuin sitä kuuluu tarkastella Jeesuksen opetuksen mukaisesti.
Tämä vertaus ei kuvasta yhtään mitenkään VL: tiukkaa "vain me"-oppia, koska se on sellainen määre, jolle ei tunnu löytyvän yhteistä määritettä.
Kymmenen neitseen vertaus tarkoittaa kaikkia ihmisiä maailmassa, jotka haluavat uskoa. On vain näin, että toiset eivät jaksa uskoa joka hetki niin, että ottaisivat lamppuun öljyä mukaansa, vaan luottavat siihen löjyyn, joka on jo matkassa. Tässä vertauksessa Jeesus tarkoittaa sitä, että usko on hoitamisessa joka hetki, koska emme tiedä milloin Herra tulee. Silloin kun Herra tulee pitää lampussa olla öljyä ja uskon liekki palaa sydämmessä.
Uskovaisten joukosta vain puolet pelastuu? Raamattu sanoo, että jokainen joka uskoo Jeesuksen sovintotyöhön, ottaa evankeliumin uskolla vastaan ja pitää Jumalan sanan opetuksen pelastuu.
vlm esitit puhtaana suorituskristillisyyden, eli ihmisen takoihin perustuvan vanhurskauden
-"hoitamisessa"-. Saumassa paljastuu sen salaisuus.
No pelastus on oikeasti Jumalan armolahja, joka on saatavana ilman ehtoja ja ilman omia töitä, ainoastaan uskolla omistettuna. Uskokin on Jumalan lahja, ei siis ihmisen oma ponnistus. Ehdottamasi vaihtoehto ei missään tapauksessa evankeliumin totuuteen sovi, eli se on hylättävä heti alkuunsa.
...usko on todellakin. Teoilla ei hoideta mitään, vaan hoito on synnin pois panemista ja tunnon puhtaanapitämisessä synnistä, armon voimalla Jeesuksen sovintotyön kautta.
Ihmisteot autuuden eteen ovat Jumalan edessä kuin saastainen vaate.
Mielenkiintoista on lukea muutama edeltävä jae, ennen tuota 10 neitseen vertausta.
Matt. 24:48 Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: 'Minun herrani viipyy',
Matt. 24:49 ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa,
Matt. 24:50 niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa,
Matt. 24:51 ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."
_____________________________________________________________
Varsin juroa ja pelottavaa tekstiä, kuten näemme. Valvomiseen Kristuksen ristin juurella on siis edelleen syytä joka hetki, ettei käy lopulta köpelösti.
Tuon sanottuaan Matteus jatkaa:
Matt. 25:1 "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.
_______________________________________________________________
Muutamat ovat täälläkin esittäneet sen pelottavan viestin itsestään, että heille on alkanutkin nyttemmin viina maistumaan ja toisten juomarin kanssa seuranpito on ollut mukavampaa kun Jeesuksen opetuslasten seura.
Minä haluan ottaa tällä kohtaa esiin vastuun seurakuntalaisena ja Jumalan palvelijana. Onko seurakunnassa ollut keskinäinen rakkaus. Vai onko joku raukka jäänyt vaille kuuntelijaa ja ymmärtäjää, ja vaille hyväksyvää rakkautta.
Rakkauden puutteessaan ja häpässä hylättynä, hän on lopulta turvautunut "ilo" öljyyn viinaksien muodossa. Viina itsessään on hyväksynyt hänet ja antanut rakkauden lämmön hetkeksi hänelle, sen, jota vailla hän on ollut koko ikänsä.
Toiset viinamäen miehet ovat hyväksyneet hänet vertaisekseen ihmisenä ja näin rakastaneet häntä enemmän kun hyvät kristityt.
Käsi sydämelle kristityt: Olenko minä raukka hyväksynyt hänet vertaisekseni Jumalan lapsena, veljenä ja sisarena. Onko juomari sittenkin parempi rakastamaan veljeään kun minä
uskovana? Nämä ovat kipeitä kysymyksiä.
Helppoa on heittää oma huolimattomuuden ja rakastamattomuuden syntitaakansa tuon väsyneen ja langenneen veljen, tai sisaren harteille ja jatkaa eteenpäin ylpeänä Herran sotilaana etusormi muita kohtaan pystyssä. Näinhän fariseukset juuri tekevät.
Kun sabattina ei saanut paimentaa karjaa eikä lampaita, se oli syntiä ja saastaista, he palkkasivat edestään synnintekijöiksi paimenet kedolle, kantamaan heidän syntikuormaansa.
Paimenet paimensivat fariseusten karjan ja tekivät näin fariseuksen edestä syntiä sabattina. He vain olivat kuitenkin saastaisia, eivät fariseukset, joiden syntikuormaa paimenet oikeasti kantoivat hennoilla hartioillaan.
____________________________________________________________
*** Vaan mitä tapahtui näille "saastaislle" paimenille Jouluyönä, se kostuttaa silmäni nytkin tällä hetkellä. ****
Sen saamme lukea Raamatusta.
Silmiä häikäisevä kirkkaus ympäröi heidät.
Ja kun he raottivat silmiään he kuulivat ENSIMMÄISINÄ MAAN PÄÄLLÄ sanoman:
Tänä yönä teille on syntynyt VAPAHTAJA, JOKA ON KRISTUS HERRA DAAVIDIN KAUPUNGISTA.
_____________________________________________________________
Minulla onkin teille juomarit ja saastaiset nyt iloinen viesti:
Tänään juuri sinulle on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra.
Jos sinun on jano ja jos sinun on nälkä, se riittää. Tule, ota elämän vettä lahjaksi ilman ansiota. Ilman rahaa ja ilman hintaa. Ilman yhtäkään ehtoa sinä saat uskoa Kristuksen ansion omaksesi.
Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri, on sinun edestäsi annettu ja vuodatettu. Joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.
Lahjaksi olette saaneet lahjaksi antakaa. Siksi minäkin, heikko veljenne ja Jumalan palvelija. Osallinen kiusauksissa ja vaivassa sekä valtakunnassa, tahdon julistaa ilosanomaa:
Sinun ei tarvitse kuolla!
Syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun sen anteeksiannon otat uskolla vastaan, todistukseni Sanan kautta, Herralta Jeesukselta kristukselta, niin sinä sen omistat.
Älä enää usko oman vanhurskauden saatanaa,
sillä armo kuuluu juuri sinulle. Jeesus
rakastaa sinua. Siksi hän koli sinun
puolestasi, että sinä saisit elää.
Kiitos Jeesus armostasi. Kiitos pelastuksen lahjasta, vanhurskaudesta pyhyydestä ja puhtaudesta, jotka sinä minulle lahjoitit Pyhän ja viattoman veresi kautta.
Kiitos Jeesus rakkaudestasi minua heikkoa horjuvaa ja monesti kompuroivaa kohtaan! Sinä nostit minut ylös sontaisesta loasta ja asetit minun jalkani kalliolle.
Kristuksen ansion on kallio joka ei ikinä horju eikä järise, se pysyy samana maailman loppuun asti. Siksi saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuina Herrassa Jeesuksessa, tänäänkin.
Armolle antautumalla.
On eri asia tehdä tuntonsa puhtaaksi erilaisten tunnustusrituaalien kautta tai uskoa Jumalan sana syntien kertakaikkisesta ja iankaikkisesta anteeksiantamisesta Kristuksen uhrin kautta ilman ehtoja ja omia tekoja. Tässä on uskonvanhurskauden ydin.
Tekojen vanhurskaus on tekemisissä. Tunnustat, tunnustat, uskot hetkeksi, lankeat, tunnustat, tunnustat, epäilet, pelkäät kuollaksesi, elät taivaan toivossa ja helvetin pelossa, jospa juuri nyt kuolen tällä hetkellä tähän, miten minun käy, kun minulla on se ja se tunnollani. Kaikki nämät kevätjuhlaliikkeet kuuluvat tyypillisesti kaikki tekojen vanhurskauteen.
No pelkohan siinä on joka päiväinen seuralainen, eikä pelossa ole rakkautta, vaan rangaistusta.
Laki ohjaa ihmistä rangaistuksen pelon kautta ja hylätyksi tulemisen uhalla.
Kristus ei hallitse näin. Kristus hallitsee rakkaudella ja rakkaudessa ei ole pelkoa hylätyksi tulemisesta.
Oikea vanhurskaus perustuu yksin siihen, mitä Kristus puolestani teki. Hän kuoli puolestani sovitti ristillä syntini, nykyiset ja tulevat, ja olen Jumalan lapsi yhtään epäilemättä sitä.
Synti on poisjättämätön osa meissä ja sekunnista toiseen olemme kokovika. Syntiä ei ole siis vain se mitä teemme, teemmekin vain siksi, KOSKA OLEMME SYNTISIÄ. Aadamin perintö on kokovika.
Kristuksessa on synti sovitettu. Aamen! Yhtään pelastavaa tekoa emme voi puolestamme tehdä. Asioita ei ole eikä niitä tule.
Legalismi on kokonaan synti- ja ihmiskeskeinen oppi sovinnosta. Evankeliumi on sen sijaan kokonaan Kristus-keskeinen oppi. Niissä ei äkikseltään näytä olevan eroa, mutta niissä on eroa kuitenkin valovuosi.
Kristuskeskeinen tekee parannusta synneistään.
Hän ripittäytyy myös, jos jokin painaa hänen omaa tuntoaan. Mutta hän tietää, että Kristus on kaikki synnit kertaduorituksena maksanut ristillä, vaikka hänen omatuntonsa ei jaksa nyt antaa hänelle sillä hetkellä anteeksi.
Kristitty, joka uskoo Jeesukseen, ei usko omiin tunteisiinsa, eikä omaan tuntoonsa Jumalana. Ei hän usko ihmisten käsityksiin ja pelkoihin. Hän ei alistu ottamaan vastaan toisten ihmisten häpeää ja ylpeyttä, joka pursuaa muun muassa legalistisen julistajien huulien välistä tuskan huutoina ja voimakkaana julistuksen uhona, teeskentelynä, pakottamisena ja uhkailuna.
Legalistilla omatunto on Jumalana. Evankeliumin uskovan Jumala on Jumala sanassa.
Legalisti on todella heikoilla, heikon ja erehtyvä tunnejohteisen ihmisen ihmisen edessä.
Hänellä EI OLE SANAA TUKENA JA TURVANAAN.
Siksi olisi tärkeätä lukea joka päivä Jumalan sanaa Raamatusta ja laajalti eikä aina vain niitä samoja jakeita, joista on kuullut ehkä koko elämänsä ajan ihmioppien ja järjen päätelmien selitykset. Nämä vain sekoittavat lukemasta sanaa, niin kun se on kirjoitettukin.
Pyhä Henki kirkastaa kyllä anovalle ja tarvitsevalle, nälkäiselle sielulle.
Ja monesti joutuukin aivan haukkomaan henkeään kun Raamatusta ei löytynytkään sitä, mihin olen ehkä vuosikymmeniä uskonut, kun Jumalan sanaan ikään. Ja silloin siitä pitää rohkeasti luopua pois, Rukoilla Jumalata voimaa ja viisautta siihen. Sellaista vääristä selityksistä ja niiden uskomisesta on luovuttava pois, sillä
ne sitovat ihmisoppihin ja omaan vanhurskauteen.
Piru ei edelleenkään tykkää vapaasta ja iloisesta Jeesuksen opetuslapsesta ja se vaanii joka päivä, tilaisuutta, miten saisi vapaan Jeesukseen uskovan orjakseen. Lain töitä suorittamaan.
On syytä valvoa uskossa myös oikealle puolelle, ei vain vasemmalle puolelle.
Huomaa vertauksen alku. Ei siis tarkoiteta "koko maailman ihmisiä, jotka haluavat uskoa", vaan Jumalan valtakuntaan kuuluvia uskovaisia ihmisiä. Siis niitä, jotka ovat matkalla taivaaseen, ovat seurakunnan sisällä. Mietipä sitä, vlm.
...yksi.
Minulla ei ole mitään tunnustusrituaalia. Synnit saa uskoa anteeksi. Piste. Myös nimellisen synnin saa laittaa nimellisenä pois, jos se painaa tunnolla liikaa ja hidastaa matkaa.
Asia numero kaksi.
Lankean ja epäilen kyllä, koska ilman uskoa ei totisesti ole epäilyksiäkään. Helvettiä en pelkää ja luotan Jumalaan tälläkin hetkellä kuollessa, että ole armosta pelastettu.
Kolmas asia.
Evankeliumi korvin kuultavasti ei ole omavanhurskautta vaan armoetu ja todistus toiselta heikolta uskovaiselta, että sinunkin heikon uskojan synit on jo annettu anteeksi.
Mutta se on Isän tahto, joka minun lähetti, ettei minun pidä yhtäkään niistä kaikista kadottaman, jotka hän minulle antoi, mutta olen ne herättävä viimeisenä päivänä.
Epäily on uskon vastakohta. Joka uskoo, ei epäile, joka epäilee, ei usko, ainakaan sillä hetkellä kun epäilee. Epäily ei siis kuulu uskoon millään tavalla, vaan on vihollisen työtä.
Mutta siinä on ero uskooko autuuden asiassa omiin tekemisiinsä, tai tekemättä jättämisiinsä, vai yksin Kristuksen tekoon.
"Uskon salaisuus säilytetään puhtaassa omassa tunnossa"...
"Peskää toinen toistenne jalkoja" eli vaelluksen vikoja...
Oikein valvova kristitty kyllä huólehtii että omatunto pysyy puhtaana, autuas ketä Jumala ei synnistä soimaa.
Siinä on eroitus mistä voimasta tuo teko lähtee oikeasta uskosta vai omasta voimasta.
"Vanha vaimo" varmaankin laskee itsensä viisaitten morsiusneitojen joukkoon, kuten useimmat meistä. Mutta kuinka sitten on selitettävä, että "Kuin ylkä viipyi, tulivat he kaikki uneliaiksi ja makasivat." Mitä kävi viisaille kun alkoivat yhdessä tyhmien kanssa nukuskelemaan? Tekstin mukaan ei ollut yhtäkään, joka oli valvomassa. Menikö aika siihen, että aloimme tutkimaan, minkälaista vikaa löytyisi veljessä tai sisaressa?
Saa kommentoida.
Ajatellut paljonkin, että olenko vain veljien pieksäjä.
Totuudellahan voi rankimmin hutkia.
Kuitenkin alku oli toisinpäin, ajattelin jotta voi kun tuon näytän Veljille niin siellä riemu syntyy, mutta mitä paskaa, tappeluhan siitä tuli.
Vikko sitten viimeksi kehoitettiin parannukseen väärästä opetuksesta.
Sanoi tyyliin, siitä vaan tehkää, kun syntikin on teidän, niin eikö parantaa pidäkkin siellä missä haavakin on.
Tarkoitin vertauksen yleisluontoiseksi avaukseksi siitä, miten vertauksen voi tulkita ja -kenties- soveltaa vl:n käsitykseen "vain me". Ja onko tässä vastine siihen, että he uskovat kaikkien vl:n sisällä olevien pelastuvan.
Ei mennä henkilökohtaisuuksiin.
Vanhoillisilla varaa valvomattomuuteen?
Erityisesti juuri vanhauskoisen tulee valvoa, koska hengellinen juutalaisuus, eli omavanhurskaus on kavala ja hiipivä saatana.
Juuri tällainen, "kaikki hyvin, kuin ennenkin",
Kristitty on suurimmassa vaarassa nukahtaa omaan kuviteltuun hyvyyteensä ja onnistumiseensa.
Ihan kaikki nukkuivat Raamatun mukaan... Siis kaikki morsiusneidot, joista ko. vertauksessa puhutaan. "Viisaat ynnä tyhmäin kanssa".
Minä kun en ole vl, niin en osaa heidän puolestaan vastata (eikä minulta ole sitä pyydettykään). Mutta ainakin minun hengellisessä kodissani on sanottu, että minkään yhdistyksen tai kirkon jäsenyys ei ketään pelasta. Minun pelastukseni on ainoastaan henkilökohtainen, elävä usko Jeesukseen, kaikkien syntieni sovittajaan. Tämän uskon olen saanut suuresta Jumalan armosta.
Minun on vaikea kuvitella, että vanhoillislestadiolaisuudessa opetettaisiin, että Rauhanyhdistyksen jäsenyys ketään vanhurskauttaisi, jos ketjun avaaja sitä tarkoittaa. Vai kuinka vl-ystävät?
Ei tullut toisessa ketjussa ollut saarnamies selittämään vertausta, vaikka kävin pyytämässä.
Väsymys meinasi voittaa minut tuon asian kanssa, vaikka kotoamme löytyy melkoinen määrä SRK:n julkaisuja. Löysin kuitenkin yhden saarnatekstin selityksen. Suviseurajulkaisuissa (ei ole ihan kaikkia) ei löytynyt yhtään. Vl-miehenikään ei osannut selittää, kun äsken keskustelimme.
Kirja "Taivaan valtakunnan salaisuudet", 81 eri henkilön kirjoittama saarnakokoelma, SRK -72, sivuja 858, Veikko Pentikäinen s.267:Valvokaa!
"...vertaus liittyy sen ajan juutalaisiin häihin. Silloinkin oli tapana, että sulhanen ystävineen pysytteli poissa mahdollisimman myöhäiseen, että kaikki olisi valmista ja että odotus, ikävä ja jännitys kasvaisi äärimmilleen. Morsiusneidotkin oli lähetetty lamppuineen pimeän tien varteen odottamaan...
Ylkä viipyi. Vielä kauemmin seurakunnan Herra, Veriylkä on viipynyt...
Odotus on monta kertaa painanut vastaanlähetetyt morsiusneidot yön pimeydessä uneen. Mutta malttaakohan morsian, seurakunta, silti nukkua. En usko! Eikö kaipaus ja ikävä ole monta kertaa ennen ja erikoisesti näinä aikoina täyttänyt Jumalan seurakunnan sydäntä.
Lamput paloivat kirkkaasti lähtiessä, mutta sitä heikommin, mitä enemmän aika kuluu ja öljy lampuista; ne sammuivat. "Taitavat ottivat öljyä astioihinsa, ynnä lamppuinsa kanssa." Ottakaa öljyä astioihin. Mitähän tällä tarkoitetaan? En osaa sanoa enempää kuin mitä Herra Jeesus itse opettaa:"Jotka valmiit olivat ne menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin. Valvokaat sen tähden, sillä ette tiedä päivää eikä hetkeä!"
Kaikilla oli sama uskontunnustus, suun tunnustus, kaikille tuli odottaessa uni ja he kaikki nukkuivat...
Usko ja suun tunnustus on hyvä, mutta se on säilytettävä myöskin puhtaassa ja vilpittömässä omassatunnossa. Eiköhän sitä tarkoita juuri se, että pitää olla öljyä myös astioissa. Siksi rukoilemme jatkuvasti Herraa, että Hän näyttäisi täällä synniksi sen, mikä ei kestä Hänenkään kasvojensa edessä ja saisimme sen täällä anteeksi, kun Hän on armoistuimena seurakuntansa keskellä..."
Lyhentelin tekstiä omavaltaisesti, yritin poimia sieltä tähän kysymykseen oleelliset kohdat.
Onko jollakin lisättävää? Toivottavasti!
Tarkoitin juuri tuota, ettei siitä juuri saarnata ja tuo kyseinenkin teksti, minkä löysit, taitaa olla melko vanha, eli ennen "puhdistuksia" -70-luvulta.
-Tunsin yhden vl:sta pois potkitun saarnamiehen, joka nyt on jo kuollut, ja hän kertoi, että ollessaan vielä vl:n joukossa, häntä kiellettiin saarnaamasta kyseisestä 10 neitseen vertauksesta. Niin kipeä asia tuo vertaus oli heidän "tässä joukossa kun pysyt, pääset varmasti taivaaseen"- opilleen.
- Joskus nuoruudessani kuulin saarnattavan tästä vertauksesta ja lampun öljyn sanottiin vertauksessa vastaavan Pyhää Henkeä. Jos ihminen on uskovainen, hänellä on Pyhä Henki ja hän kelpaa Jumalalle, pääsee iäisiin häihin. Tyhmillä neitseillä ei ollut öljyä, usko oli kuivettunut, mennyt, ja ovet häähuoneeseen suljettiin, eli Taivaaseen ei ollut asiaa.
Siellä uskovaisten joukossakin on sellaisia, jotka eivät ole oikeasti uskomassa. Sehän on helppo nähdä täälläkin,jotta ainakin puolet palstalla vierailevista ovat epäuskossa .
Heillä on nimi, että ovat uskomassa, mutta todellista uskoa he eivät siis omista sydämessään.
On siis todella paljon uskovaisiksi itseään kuvittelevia maailmassa, mutta sitä he eivät oikeasti ole. Ei voida kuitenkaan heitä lähteä erottelemaan, koska sehän olisi moraalitonta ja täysin väärin.
Ihmisille voidaan vain tarjota evankeliumia, sitä ei siis voida pakkosyöttää heille.
Anteeksi, kun epäilin tuolla toisessa paikassa Sinua. Olin varma, että tässä on jotain outoa.
Se, että tulit selittämään tuota vertausta, on ainakin linjassa toisen kirjoituksesi kanssa.
Kirjoitinko väärin, kun lyhentelin Pentikäisen saarnaa? Säilyikö siinä oikea vl-tulkinta?
Tarkoititko tässä vastauksessasi ensin vl-joukkoa eli ns. uskovaisten joukkoa ja myöhemmin puhuit yleensä maailmassa olevista itseään uskovaisiksi kuvittelevista ihmisistä?
Minusta on suuri ero saarnata parannusta ja tarjota evankeliumia ulkopuolella oleville tai omassa porukassa oleville salaa uskosta luopuneille.
(Käytän vl-sanontoja, en viitsi lainausmerkkejä laittaa.)
...Sitä miten asiat pitäisi ilmaista...
>>
On siis todella paljon uskovaisiksi itseään kuvittelevia maailmassa, mutta sitä he eivät oikeasti ole. Ei voida kuitenkaan heitä lähteä erottelemaan, koska sehän olisi moraalitonta ja täysin väärin.
Ihmisille voidaan vain tarjota evankeliumia, sitä ei siis voida pakkosyöttää heille
>>
Katso, muutan ainoastaan kaksi sanaa tekstissäsi, niin ollaan samaa mieltä.
On siis todella paljon uskovaisiksi itseään kuvittelevia SRK:ssa, mutta sitä he eivät oikeasti ole. Ei voida kuitenkaan heitä lähteä erottelemaan, koska sehän olisi moraalitonta ja täysin väärin.
Vanhoillisillekin voidaan vain tarjota evankeliumia, sitä ei siis voida pakkosyöttää heille.
Ande
Näin on, ettei pidä erotella pois niitä, jotka eivät täytä uskovaisen kriteeriä. Kuitenkin tämä oli käytäntö vielä -70-luvulla, jolloin minutkin erotettiin pois ja jätettiin "Saatanan haltuun".
Kylväjä-vertauksessakin Jeesus antaa ymmärtää, että vaikka vehnän joukossa kasvoi valhevehnää, ja palvelijat halusivat kitkeä ne pois, ettei niin saanut tehdä. Valhevehnän kitkemisen yhteydessä saattaa oikeakin vehnä vahingossa mennä mukaan. Molempien piti antaa kasvaa korjuupäivään saakka.
Tämäkin on yksi v-lestadiolaisuuden harhaopeista, nim. väärin uskovien/uskottomiksi ajateltujen kitkeminen joukostaan.
Raamattukin varoittaa irtileikkaamisesta. Kuivat oksat putoavat itsestään puusta.
tarkkoja poikia on täällä palstalla. Ei saarnaajakaan ole mikään erehtymätön. Hän tekee virheitä siinä missä muutkin. Kun puhuja on seuroissa saarnansa pitänyt, ei sitä kukaan voi siellä kommentoida eikä arvostella. Toisin on täällä nettipalstalla, jossa näkee hyvinkin kärkeviä arvosteluita.
Ymmärrän hyvin, että täällä ihmiset purkaa tuntojaan, joita he eivät voi muualla tehdä ja vaikka voisivatkin, niin siitähän seuraisi se leimautuminen. Olen käsittävinäni, että suurin osa täällä olevista kirjoittajista on heitä, joille usko on käynyt raskaaksi ja jotka ovat syvästi loukkaantuneet siihen.
Nyt täytyisi alkaa vakavissaan keskustelemaan siitä, miksi on petytty vanhoillislestadiolaiseen uskoon ja seurakuntaan. Rakentava keskustelu voisi auttaa löytämään uusia ulottuvuuksia uskonelämään ja jos mahdollista, paluuseen seurakunnan yhteyteen.
Kymmenen neitsyen vertaus sopii varmasti myös meidän lestadiolaisten uskomme keskuuteen, jossa osa meistä on hoitanut leivisköitään huonosti, eli tarvitsee uutta öljyä lamppuihinsa. Kyllä me olemme itsemme sillä tavalla ylentäneet yli muiden, että uskomme olevamme erehtymättömiä. Meissä uskovaisissa itsessämme elää itsekeskeisyys, josta pitäisi jaksaa tehdä parannusta. Monet ns.tosiuskovaiset ovat täällä nettipalstalla tuominneet toiset keskustelijat hyvin jyrkin sanoin. Haasteisiin pitää voida vastata, elikkä täällä oleviin huutoihin ei saa jäädä vaikenemaan. Vaikeneminen voi osoitta myöntymisen merkkiä, eli on huono omatunto.
Minä saarnamies en haluaisi saarnata, vaan pitää yllä suvaitsevaista vuoropuhelua. Jos alamme lyödä heti veljiämme ja sisariamme raamatulla päähän, seuraa siitä varmasti kova torjuntatuli.
Kirjoitellaan...
Toivon sydämestäni, että tuo vääryys tulisi kohdallasi korjatuksi. Aika muuttuu. Tulee sellainen perestroika ja glastnost, jotka muuttavat tapoja ja suvaitsevaisuus lisääntyy.
Kyllä vanhoillislestadiolaisuudessakin on muuttunut varsinkin avoin tiedottaminen. Tarvitaan kuitenkin lisää avoimuutta ja suvaitsevaisuutta, mitkä pikkuhiljaa saavat seurakunnassa sijaa, kun ymmärrys lisääntyy.
Vaikka kaikki paremmaksi muuttuu, niin hyväksi ei silti milloinkaan... siteeraan näitä renkutuksen sanoja. Samanlainen henkien taistelu käy muissakin uskovien yhteisöissä ja lahkoissa. Seurattuani näitä muita suomi 24 keskustelun palstoja totean sielläkin olevan katkeroituneita ja pettyneitä oman uskonsa sisäpiiriin.
Puhumalla asiat selviää, jos on selvitäkseen. Toivon, etten hartaana vanhoillislestadiolaisena joutuisi syntiin täällä seikkailujeni takia.
Minusta SRK voisi ottaa kantaa nettikeskusteluihin noin niinkun virallisesti. Nyt tämä pyörii vielä epävirallisella tasolla, eikä kukaan ole varma, miten täällä pitäisi toimia noin niinkun tosikristillisesti.
Hyviä keskusteluita jatkossakin...
Laestadius selittää kymmenen neitseen vertausta useammassakin saarnassa kirkkovuoden viimeistä edellisenä sunnuntaina.
Esim. vuonna 1856 pidetyssä ehtoosaarnassa hän aloittaa selityksen: Me tutkistelemme tällä kerralla ensiksi: Ketkä ovat tyhmiä morsiusneitoja? toiseksi: Minkä tähden heillä ei ole öljyä? ja kolmanneksi: Minkä tähden viisailla ei ole antaa öljyä tyhmille?
Kannattaa lukea!!!
Samana vuonna pidetyssä päiväsaarnassa hän pohtii:
Ketkä ovat tyhmiä morsiusneitoja? Ja selittää seuraavasti:
Minä ajattelen, että tyhmät morsiusneidot ovat sellaisia armonvarkaita, jotka ovat heränneet sen verran, että he ovat ruvenneet tekemään ulkoista parannusta: he ovat lakanneet juomasta, kiroilemasta, tappelemasta ja tekemästä huorin, mutta hyväksyvät koreilun, pikku ryypyn ja maailmanmielisyyden. Kun he ovat puoliheräyksessä omineet uudestisyntymisen armon Jumalan ennakoivasta armosta, he ovat saaneet väärän käsityksen armonjärjestyksestä.
Rietas on muuttunut valon enkeliksi heidän tunnossaan. Sen tähden he näkevät, että oikeat kristityt ovat väärässä ja he itse oikeassa. He sanovat lepäävänsä joka päivä Jeesuksen ristin juurella, vaikka lepäävät perkeleen ristin juurella. Oma vanhurskaus on heidän pelastuksensa perustana, vaikka he eivät sitä näe. Näiden armonvarkaiden paras tuntomerkki on, että he vihaavat kristittyjä, halveksivat Jumalan ankaraa vanhurskautta eivätkä tule kristittyjen yhteyteen mutta väittelevät kristittyjen kanssa.
Melko hyvä, mutta ei tietenkään täydellinen. Koska tyhmiä neitseitä oli 5, varmaan joku oli tällainenkin, Kaikilla kuitenkin oli astiassaan alussa öljyä...
Ei ollut tyhmillä öljyä alussakaan:
"Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta EIVÄT varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian."
mita uskonsuuntaa vanha vaimo on?
Kysymys on henkilökohtainen eikä pitäisi liittyä käsiteltäviin asioihin. Kerro ensin oma suuntasi. Sen verran voin sanoa, että minut on pois potkaistu -70-luvulla vanhoillis-lestadiolaisuudesta.
että mielestäni sinulla on ollut hyvinkin selkeitä ajatuksia uskosta.Olen esikois.lesttadiolainen
Jos sinua kiinnostaa se paljon, ilmoita sähköpostisi ja kerron sen suoraan sinulle. Muuten en mielelläni näin julkisesti paljasta kovin paljoa itsestäni.
niin olennaista, silla en halua itsekaan ilmoittaa sentaan sahkopostiani nailla sivuilla.
Kiitos kommenteista kuitenkin. Jumalan siunausta sinulle, kuka lienetkin.