Niin monta oksaa
joilla on kannetun kivun ääni
itkujen kastamien kyynelten jälki
ja väsyneiden luomien unet.
Odotusten aamut
kaipausten hämärät
kellon hakkaavat sekunnit
ja hirsien satuttava hiljaisuus.
Mutta myös
ihmiskäden lämpö
lohdutus
rakkauden äänetön läsnäolo.
Sormien hakevaa kosketusta
olla lähellä, lähempänä
elämän kirpeää maljaa
niin runsas on runkoni väsynyt.
joilla on kannetun kivun ääni
itkujen kastamien kyynelten jälki
ja väsyneiden luomien unet.
Odotusten aamut
kaipausten hämärät
kellon hakkaavat sekunnit
ja hirsien satuttava hiljaisuus.
Mutta myös
ihmiskäden lämpö
lohdutus
rakkauden äänetön läsnäolo.
Sormien hakevaa kosketusta
olla lähellä, lähempänä
elämän kirpeää maljaa
niin runsas on runkoni väsynyt.
Vastaukset 23
Vanhimmat
...tuippuraa parhaimillaan
nimenomaan on nimikkorunosi nyt.
kaipauksen hetkiä
elämän seesteydessä,
hennossa varressa kivut asuvat
ja oksat kyyneleitään valuttaa
monien myrskyjen jälkeen
ja odottaa runkosi suojaan tulevaa
siihen nojavaa
rakkaustarinaa kirjottavaa
jonka tähti on elämänpuu-sinä rakkaudessasi
rakastava...
surullisia sävyjä
mutta lumoavasti kirjoitettu.
on kauniit sanat tehneet kotinsa sydämeesi.
hyvä upea linda!!!
Vai tappuraista tuippuraa, saattaapi hyvinnii ol-
la niin. Mutta nimikkoruno, hitzi - Sinähän sen
sanoit. Enhän minä sitä otsikoituani edes
ymmärtänyt, se tuli ihan vahingossa.
Kaikkihan ne varteeni mahtuu, itkut, kivut ja
onnen hetket. Niistä kaikista olen kasvanut,
varistanut lehtiäni ja syntynyt uudelleen.
Kiitos Jouni, Sinun palautteesi on aina yhtä
lempeää ja kannustavaa.
hirsitalon rauhaisuutta,
jonka kätköissä muistot
elää vapaina liidellen
ja hirsisissä jäsenissään
omina muistoinaan, niinä
jotka kosketus herättää
itkuna tai ilona.
Kiitos runostasi, pidin. Hyvää alkanutta vuotta sinulle LL : )
pitää niin paljon sisällään, että aineksista
olisi novelliksi asti, jos malttaisi alkaa siihen
urakkaan. Kenties sen vielä joskus teenkin, olen-
han kuitenkin jokusen novellin jo kirjoittanut.
Palautteesi on mieleeni, siitä huomaa kuinka olet
lukenut runoni sielua.
Lämmin kiitos, ja oikein hyvää vuoden jatkoa myös
Sinulle.
"Elämänpuu"
Omalla paikallaan sukupolvien
puitten jonssa, nyt seisoo.
On sielä kuulunnu iloiset laulut,
syntymisen parkaisut
siivilleen lehahtaneet.
Paljon kaiverrettu
ajatuksien teitä noihin
hirsiseiniin vanhuksiin.
Niitä miten oonkaa lukenu ja
niihin kirjoitettu
seki yks kesäaamu, rakas olet poissa.
lindalindal1
kiitos "Elämänpuusta"
vielä virtaa niin mahla...Liisa
se jaksaa kantaa, niin paljon kärsiäkin. Mutta
niin kuin sanot ' vielä virtaa niin mahla '
Voin hyvin kuvitella sen aamun, kun rakkaasi oli
poissa - tyhjä ja kolkko hetki, jota ei voi ver-
rata mihinkään. Mutta olet selvinnyt kuitenkin,
elämä kantaa Liisa.
Lämmin kiitos jälleen vierellä kulkemisesta,
Sinulla on lämmin sydän.
Harras oli runosi
Kiitos ja ihanaa päivää sinulle.
se asuu kuule minussakin, sielunsisaria taidetaan
olla ystäväni.
Kiitos Sinulle Margitta, iltaasi lämpöä ja
rakkautta.
Tämä puu tarvitsisi iloa
ponnistaa,
uutta maata juurien
möyhentää,
raikasta tuulta
ja rauhaisaa lepoa
Runossasi on
elämän elementit,
joiden paino
välillä tekee
lovia runkoon
mutta toipumisen
aika, ja
kevään valo ovat taas
pian käsillä...
olet niin oikeassa, niin oikeassa. Ilo on se lää-
ke, mitä nyt tarvittaisiin roppakaupalla. Vaikka
runko taipuu, se kestää ja juuret on syvällä
maassa.
Kevät on toivon ja valon aikaa, haluan uskoa it-
sekin siihen, että niiden avulla nousen vielä.
Sinullekin mitä lämpimin kiitos, sanoissasi oli
niin paljon totta.
Pakko hieman peesata Gittaa... tuli niin haikea olo tästä!
Vaikka luen myös toivon ihmiskäden lämmössä...
Tykkään minä
no en taida enää muuhun yltääkään, olen pahoil-
lani :(
Kiitos sanoistasi kuitenkin, lämmittää.
Huipppuruno, olen melkein tolaltani sen vuoksi !
Miten sinä osaat?
Minä en osaisi tehdä tällaista...
täytyy hiukan vielä syventyä runoosi...
Loistavia ilmaisuja, kuten
"hirsien satuttava hiljaisuus"
tai "väsyneiden luomien unet"
"lähempänä elämän kirpeää maljaa"
Hurjan hieno kohta:
"Oksat, joilla on kannetun kivun ääni"
Ja kaikkein hienoin kohta mielestäni on:
"niin runsas on runkoni väsynyt"
Parasta tässä runossa on kuitenkin sen ajatus, syvällisyys.
Menin sekaisin runostasi, Linda!
sinä olet jokin lahjakkuus...
kerppuli, pyörryksissä
palautteestasi kerppunen.
En todellakaan koe olevani mikään lahjakkuus,
paremminkin elämän riepottama lehti, joka ei saa
otetta mistään. Ja kyllä Sinä osaat, Sinä olet
itse lahjakkuus, minä vain varjo rinnallasi.
Kiitän nöyränä sanoistasi.
Et ole sanaton.
Runosi sanat olivat niin hienoja, että kopioin runon ja laitoin omaan kansiooni.
Jokainen on tosin lahjakas, runot ovat niin erilaisia, niin kuin runontekijätkin. Ja lahjakkuutta on niin monta lajia.
Mie vain hetkeksi todellakin huumaannuin runostasi, ja kirjoitin siksi niin voimakkaan, impulsiivisen kommentin. Mutta rehellisen.
Kerppuli
ymmälläni olin todellakin palautteestasi. Vaikka
olen saanut matkan varrella jos jonkinmoista
hyvinkin ainutlaatuista palautetta, niin kyllä
Sinun antamasi oli jotain extraa.
Jokainen meistä kirjoittaa niillä avuilla, jotka
olemme saaneet - kukin omalla persoonallisella
tavallaan, se on rikkaus.
Huumauksesta ja lisäkommentista kiittää linda.
koskettavaa, kuin korpikuusien kätköistä...
korpikuusen kätköissä kasvanut, niiden kyynelistä
kostunut ja varttunut.
Kiitos.
on vankka, se on kestänyt ja se kestää.
Ajattele mitä taakkoja sen oksat kantavat. Sekä ilon, että surun taakkoja. Ei se elämänpuu olisikaan, jos ei sen oksilla elämää olisi.
Oksat suojaavat runkoa ja runko ruokkii oksia. Ja elämä jatkuu...uusia oksia ilmestyy ja nekin täyttyvät elämällä. Joitain vanhoja oksia karisee pois...
Elämänpuu on älyttömän hyvä keksintö, se on kuin elämä, se elämänpuu. Kerrassaan loistava runo, vaikkakin suruvoittoinen. Mutta sitähän se on...elämä.
sanon;
vanhat oksat taittuu, putoaa. Mutta runko taipuen
jaksaa, elämänpuu ei lannistu.
Elämä antaa, elämä ottaa.
Kiitos pups.
...läsnäolo ja läheisyys...
Ei olla puun ja kaarnan välissä, mutta hienosti olet taitellut koko ihmiselämän vertauskuvallisesti ja luonnonläheisesti liittymään puuhun. Komea ja ylväs loppu. Minä pidin runostasi.
läsnäolo ja läheisyys, niin äärettömän tärkeitä
asioita parisuhteessa.
Puu on mielestäni mitä parhain vertauskuva
ihmiselolle, ja olen tyytyväinen siitä, että se
miellytti Sinua. Sanoillasi lämmitit, toit onnis-
tumisen ilon tunteen.
Kiitos !
Onko yllä oleva "Elämänpuu"- runo suomalaistaustainen? Jos on ketä sen on kirjoittanut?