Vaari ajatuksistaan
hetkiseksi herää
viima kun jalkoja paleltaa
parhaalle ystävälleen
kuiskii silmiin
ruskeisiin niin anoviin
ja iloiten tuo jo
häntäänsä huiskuttaa
tohvelit vaarilleen kantaa
ääneen kun haukahtaa ;
- ei olla
tohvelisankareita täällä
eikä narttujen mielistelijää -
vaikka jo ulkoilu kutsuu
kun kaulaamme
toistemme villaan näin tartutaan.
Tämä aitoa on meidän elämää
kuin toisiamme
näin oikein tulkataan
koko perheenä tää
pyhäpäivään me nauretaan.
hetkiseksi herää
viima kun jalkoja paleltaa
parhaalle ystävälleen
kuiskii silmiin
ruskeisiin niin anoviin
ja iloiten tuo jo
häntäänsä huiskuttaa
tohvelit vaarilleen kantaa
ääneen kun haukahtaa ;
- ei olla
tohvelisankareita täällä
eikä narttujen mielistelijää -
vaikka jo ulkoilu kutsuu
kun kaulaamme
toistemme villaan näin tartutaan.
Tämä aitoa on meidän elämää
kuin toisiamme
näin oikein tulkataan
koko perheenä tää
pyhäpäivään me nauretaan.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Olipa ihana runo sunnuntaihin.
Kepeän ihanaa luettavaa.
Hei Margitta ja Kiitos
kommentistasi.
Nyt tälläinen aivan jotain
uutta tuli äkkiseltään
mieleeni,vaikka taustaa
tälle jutulle - löytyi
Sunnuntai aamusta
eräältä taholta -
niin minä poika
päätin sanoillasi
- keventää
tällä tavalla
... ja niin minua vieläkin
hymyilyttää,ehkä suuntaa
tulevaan.
Kivaa loppuiltaa Sinulle
ja kepeyttä rintaasi.
Onkii ihanat ja niin lämpöset
helppo sujauttaa jalkaansa.
Onhan nyt aikaki
minullaki oikein villasukatkii.
Lämpimästä jalat tykkää,
tohveleissaan sankareita.
dolan
Lämpöstä runossas
"koko perheenä tää
pyhäpäivään me nauretaan"
Liisa kasn hymyilee ja
kiittää "tohveleista"
ainot, hmmmmmmmm why not?
Juu - Reinot jo pitäisi olla
ja täynnä villaa kuin aivoille
lempeää huumoria,niin saisi
elinaikaa lisättyä.
Voi kun hyvä,että meillä
kaikilla niin hyvä ja
lämmin olo... ja
ulkona tuulee
... mut me liisa
tohveloidaan,eikä
murheet ja äksyilyt
meidän mieltä paina.
Kiitos pelastuksesta ja runoosi
suuntaan,kun vain kiireiltäni
ehdin.
tohveleita palstalle
niskavilloihin koskematta
ja murisematta
Pirskatti kun on napakkaa
tekstiä,että suotta minä
tätä jorinoiltani
pilaamaan...ja
hyvin mielin täällä ollaan...
kenties olet ...piip.
Kiitosta !
eivät ole turhia täällä, toivon ainakin?
Kiitos - tätä minäkin toivon,
että todella osaisimme
kohdata toisemme ja
hiven edes koskettaa.
voi niin monella tavalla
aivan sieluun saakka
luita ja ytimiä myöten
... jokainen on laulun/runon
arvoinen - voi hyvin.
syväluotaukseen menee ensi yö
siinä mulla vasta työ
unta en saa
on vain toteutumatonta unelmaa
kiitos sinulle toivotuksesta*
...- unelmassa on aina
mahdollisuus,jos niitäkään
ei olisi,mitä tilalle,
pidä unelmista kiinni
jos hitusenkaan on
mahdollisuuden toivoa
sen saavuttamiseen
ja Unelma on hyvä
voimavara,joka
pitää elämää yllä.
Sinulle myös
Kiitos.
eivät aina riitä
jos toivo mennyt
- pysy kuitenkin mukana -
- ja jos vaikka uusia tuulia
kevääseen.
..sinullapa siinä on hyötykoira. Tuo mun luupää osaa vaan etsiä avaimet, sukat ja kännykän. Mitään se ei osaa tuoda mulle asti. Poika opetti sille justiin oven sulkemisen, joten on totta, että vanhakin koira (kohta 9v) oppii uusia temppuja. Mutta yhtä se vaan ei opi, nimittäin kulkemaan vetämättä mun kanssa (toisin kuin pojan). Saan aina olla yhtä iloinen kun ehjänä pääsen kotiin.
Mukavaa tohvelipäivää sinulle : )
Tämän minä voisin lahjoittaa Siul
kun koirulilles...voi jestas,kun
minä siitä tykkään ja kuvaa katson.
Äläkä sitä Galleria sivustoiltani
hävitä tai mie huuan helppiä siul.
Minä kuule väritin runoressukkaani
ja tuo koira eli - eräs varjo -joka
kenties sumentaa sinisilmääni mustiin.
Nyt sit saa nauraa ja hymyillä
jo koiran kanssa haukkua
ja hyppiä tämän pv.kunniaksi.
- Nyt olen vain sellaisella tuulella -
Nyt nauran Sinulle - huom.hyvällä.
Aivan kuin tuo vetäminen täälläkin
tuottaa kaksijalkaisesta-nelijalkaiseksi
ja "mahapulkaksi"toisinaan.
Pirun tarkka ja terävä kuin päättäväinenkin,
erityisen sosiaalinen - toisten lemmeksi
ja toisten pelokkeeksi.
Tämä viestisi on Söötti
josta - Kiitän!
...tuli kiirus ovellesi
jäi aino-tohvelitkin jalkaan
(niin muutes oon viel oikeesti
Aino Kaarina) sekin viel;)
En mielistele
enkä hukuttaudu
jos saan anteeksi
katso edes kerran
näihin sinisiin silmiin
olen nyt kiltisti
ainaskin hetken;)))
- en kuunnellut vastausta
varovasti hiivin kotiini...hymyile.
Nyt mie oon sekaisin
siust ja enkä ossoo
sannoo ettee mittää
- ulkona ainakin tuulee
ja jalkojani kylmiää-
mie jos hymyän,sie sit
vastaat...- et mee ukko
poist silmistäin...
ja nyt kuuntelen
Karjalaista :" Sekaisin " johon
mie teen omat päivitys sanaset.
Uhmaan Karman lakeja ja
Marille terkut...ja sit
miut unohtakkaa
ja jäihin jättäkää
- itse sieltä ylös
nousen.
mitä sie tääl huoneessa teet?
en mie sua tänne heittännä
en siis mie aja sinnu pois silmist
älä sie höpäjä
eiks se ollut mistään
Karjalaista sekasin
vaan marista;)))
ylös ny ukko paha
ei me unoheta
eikä jäihin jätetä
mul ku on tuo
Kukkanenkin pikkasen
matkan pääs
Pajulahden vieressä
oisko n. 5 km
ja en tiiä tuullooko
enää kunnon jäitä
et tää "tyllerö"
sin hiihtää menee
et sie miust
vaan marist:)))
tulee joskus tänne, katos taivaan tuuliin. Mutta siitä jäi pois tämä:
Luulin, että poltit päreet takiani ja poistit runon. Tuli oikein paha mieli:(
Ylläreitä - kun ei vaan tiedä
milloin liekillä heität näin
kilttiä miestä ja empatia
muuttuu hirveäks Kriittisyydeksi
ja kuin Raketilla runoja ammun
täältä...ai niin,minä olen niin
kiltti,että...piip.
Nyt olen jo
varautuneempi,sillä
rajoilla ollaan,jotta...
Minä en ole poistanut mitään
runoja,enkä muitakaan,sillä
omastani yritän pitää huolta
ja toisiin en todellakaan
koske - en lietso mitään
sellaista,joka täällä pahaa
mieltää aiheuttaa...
sellaisten paikka
on joku muu
valinnainen osoite.
Hyvää kevättä !
Varovaisemepi
sitä pitäs olla
kun yritän huitoa
rannalla ja varoittaa
heikoista jäistä
mutta ei
hän pilkille viuhtoo
ja vain
tulenlieskat pyrstösulkiin
jättää polttamaan
allapäin
palaan ruotuun
ymmälläni sinusta
Olet minusta ymmälläni,
vaikka itse rivakoit
sanan säilällä
ja minä silti yritin
ymmrtää... vain tuli
nyt Rajani
vastaan,että miten
vastaisuudessa
voin luottaa sanaasi...
... todella ymmälläni
suhteesi olen.
-Rakkaudesta se hevonenkin potkii-
Todellisuudessa Kaaru on mitä
herttaisin ja mukavin nainen
maan päällä. Hän vain on nyt
vuoksesi ottanut jonkinlaisen
"kaikkien asioiden puolesta
esitaistelija" roolin käyttöönsä
Raota turkin pielusta varovasti,
voit löytää vielä pienoisen ihmeen!
(ja Dolan älä ota kaikkea mitä
Kaaru sanoo liian tosikkomaisesti,
hänessä on aimo annos myös huumoria)
Hymyilevä Noita!
on jokaisessa sanassaan yhtä todellinen ja ilmentää itseään.
Happy i am...- horses.
Oman kuin vieraiden rajojen
löytäminen ja tulkinta on
vaikeita,kun kontakti
on vain tämä.
Mitä sanon
voi kääntyä minua
vastaan ja kuinka
monta särkynyttä
sydänmieltä saan
osakseni,ja siinä menettää
omat periaatteeni
- ja täältä lopullisesti
lähteä,että taakseni
jättää kenties pahoja
ihmismieliä.
Eiköhän me juttuun tulla
ja Te myös kaikkien kanssa
täällä... paikata mitä
paikattavissa on.
- Hymy myös
sinne suuntaan...halpaan
en astu kuitenkaan
ehdoin tahdoin.
Vielä hymyä riittää eteenpäin
vietäväksi - Se perimmäinen
syy : Miksi tämä laatikko
leikki...jatkunee
Minä tästä pesulle
lähden siis koko
kehon että mielenkin
...- jatkunee tai
alkanee sielläkin...piip.
Ja huumoria ymmärrän,
ettet ymmärtää sen
pohjaa voi - rajat -...
Lämmin runo josta tulee hyvä tuuli =)
Kiitos - ja tästä minä sitä
yritinkin,että itkua tuottaisampaa
ja elinaikaa pidentävää,
kuin myös Sinun
vastauksesi.
Tosiaan tuulee
oikein kolotus
lihasilma.
Kauniita yön unia,enkä
edes mielistele,jos nyt
joku sitä luulee minusta.
rekku kun ymmärtäisi, niin olisi varmaan vallan
riemastuksissaan tästä runostasi.
Rakkausrunosta käy kummasti, ja onhan se rakkaut-
ta se lemmikinkin rakastaminen.
Löysin emäntänä itseni tästä, hyvä mieli jäi.
Lemmikki ei petä
mutta miten on meidän
ihmisten laita
eri sektoreilla
mitattuna.
Lemmikki meistä niin riippuvainen
kuten mekin tavallaan heistä
ja kuinka pyyteettömästi
se on vierellämme
miten meidän ihmisten
laita
toisiamme kohtaan.
Ja kuinka tärkeä on
hyvänolon kattava
perusturva,jonka voi
lemmikistä saada.
Isäntinä ja emäntinä
me tämän tunnistamme
- vaikka kaikki muu
järkkyisi ympärillämme.