Olen nyt muutaman vuoden kärsinyt paniikkihäiriöstä ja monen monta vuotta jännityksestä/ahdistuksesta. Jännitystä on ollut milloin mistäkin: esitelmät, ääneen lukeminen tunnilla jne olivat pahimpia ja ovat edelleen vaikka ikää onkin jo 21.
Monesti nukkuminen oli vaikeaa kun ahdisti ja tärisin; unilääkkeet auttoivat (söin vain silloin tällöin.)
Nyt jännitykseen on määrätty propralia, jota otan jos on esim. joitain esitelmiä. Unen saantiin auttaa rauhoittava opamax (?), joita tosin ei tarvitse ottaa usein.
Kuitenkin tämä paniikkihäiriö on pahin, sillä se näkyy selvästi päällepäin: Menen aivan punaiseksi. Se on todella noloa :(
Yleensä se laukeaa silloin, jos on pitkään katsekontaktissa toisen ihmisen kanssa, sanon jotain noloa vaikka vahingossa, kaupan kassat ja kampaajat (peilin kautta tuijottaminen inhottavaa) ja muut tilanteet, joista ei pääse pois. Siis toisin sanoen, tunnen kun kohtaus on alkamassa ja silloin siitä tilanteesta on pakko päästä pois.
Luulen,että tuo kaikki johtuu huonostoa itsetunnosta ja itseluottamuksen puutteesta. Nyt kuitenkin asialle on pakko tehdä jotain, ettei tästä enää pahene. Inhottavaa kun tuo hallitsee jo niin paljon elämääni..
Kuitenkin kynnys varata lääkäriaika pelottaa, sillä jos saankin kohtauksen siellä :( Terapiassa pitäisi käydä (psykologi, psykiatri), mutta en tiedä kuka maksaa kun meidän koulutusohjelmalla sitä ei ole..
Lääkkeitäkin pelottaa aloittaa sivuoireiden ja mahdollisen riippuvuuden takia. Kuitenkin apua pitäisi saada ja äkkiä :(
Eli mitä teen?
Punastuminen
15
4387
Vastaukset
- samoja oireita
Kuulostaa todella tutulta. Olen samassa tilanteessa kuin sinä eli 20v nainen, kaikki esiintymistilanteet jännittää ja ahdistaa, punastelen yms.. Punastelun takia olen alkanut jännittää lähes kaikkia sosiaalisia tilanteita. Ennen jännitys oli lähinnä vain sydämentykytystä, mutta mukaan tullut punastelu on tehnyt siitä entistäkin kiusallisempaa. Kärsin luultavasti, kuten sinäkin, jonkin asteisesta sosiaalisten tilenteiden pelosta. Minulla on viikon päästä aika lääkärille, kylläkin muihin vaivoihin liittyen. En tiedä uskallanko ottaa tämän jännittämisen puheeksi siellä. Varmaan pitäisi, mutta se ei ole niin helppoa, kun alkaa punastelemaan ja sydän hakkaa jne.. Olen lukenut kuinka monet ihmiset ovat saaneet suurta apua sos.fobiaan masennuslääkkeistä. Ne siis poistavat ahdistusta ja lisäävät sosiaalista aktiivisuutta. sen myötä itsetuntokin nousee ja oppii elämään jännittämättä, koska lähes kaikki käyttäytyminenhän on opittua ja sen voi oppia uudelleen uudella tavalla.
Minuakin pelottaa ajatus psyykelääkkeistä, koska silloinhan minun olisi myönnettävä itselleni että olen tavallaan mielisairas. Mutta toisaalta meillähän on vain tämä yksi elämä ja voimme vain itse vaikuttaa miten sen käytämme. Siis joko en hae ongelmaani apua ja sinnittelen ns. normaalina. Tai haen apua, syön lääkkeitä, käyn terapiassa ja toivon mukaan aloitan uuden paremman elämän. Minä olen päättänyt hakea apua ja päästä eroon tästä ainaisesta jännittämisestä. Tee sinäkin niin, tsemppiä :)- fyysisiin oireisiin
on beetasalpaaja, esim. Propral,jota ei todellakaan tarvitse ottaa kuin tarvittaessa.
Psyykkisiin oireisiin Propral ei auta laisinkaan,se kun ei ole PKV-lääke
- Kivuton
Tasapainoaisti on monessa mukana, joten huonosti toimiessaan se voi haitata kehon fyysistä ja psyykkistä toimintakuntoa, hyvinvointia ja terveyttä monella tavalla. Kaikki kuvaamasi oireet sopivat tasapainoaistin toimintahäiriön aiheuttamiksi. Tämä häiriö aiheuttaa kroonista lihasjännitystä ja samalla adrenaliinin eritys lisääntyy, jonka vuoksi muidenkin hormonien eritys (koko sisäeritys), aineenvaihdunta ja elintoiminnat voivat häiriintyä jollakin tavalla.
Adrenaliini kiihdyttää monia elintoimintoja, herkistää aisteja ja vaikeuttaa rentoutumista.
Sen vuoksi nukahtaminen voi olla erityisen vaikeaa ja uni voi häiriintyä helposti. Jännittävät tilanteet voivat aiheuttaa sietämättömiä pelko- ja jännitystuntemuksia,
kun kehoa kuormittaa huonosti toimivan tasapainoaistin aiheuttama sisäinen jännitys- ja stressitila.
Tasapainoaistia voidaan hoitaa liikesarjoilla, jotka matkivat tasapainoaistin kaarikäytävien muotoa. Tämän asentohoidon teho perustuu painovoiman hyväksikäyttöön ja sen välitön vaikutus on lihasten rentoutuminen. Samalla adrenaliinitaso normalisoituu ja koko sisäeritysketju saadaan rauhoittumaan ja hoitamaan kehon aineenvaihduntaa ja elintoimintoja.
Lisätietoja osoitteesta asentohoito.auttaa.fi- peppi25
hei!kovin on samanlaista tekstiä minullakin.olen 25v. ja kärsin samanlaisista oireista ja punastumisesta lähes kaikissa mahdollisissa tilanteissa,eikä kyse ole söpöstä poskien punehtumisesta:)itselläni oireet alkoivat 22v.ja ovat pahenneet tosi paljon siinä mielessä että olen yhä tietoisempi oireista ja ongelmasta ja asiapyörii päässäni joka päivä.opiskelen tod.sosiaalista alaa ja myös työskentelen sos.alalla,joten vähä jopa huvittaa miten ujona tyttönä olenkin alan valinnut.unelma-amattia opiskelen amk.minulla on kavereita ja pyrin päivittäin voittamaan itseni menemällä tilanteisiin joita tavallaan pelkään,mutta äkilliset esiintymiset ja kysymykset jne.saavat kädet tärisemään ja sydämen pamppailemaan hulluna:( unohtamatta siis että tuntuu kuin kasvot olisivat tulessa ja on pakko melkein kääntää katse muualle..harmittaa sikana kun olen jo tämän ikänenki ja haluaisin olla ns.normaalimpi..pahimpina aikoina kävin lääkärillä ja sainkin propralia,mutta sen käyttö suorastaan hävettää enkä ole siitä kertonutkaan kellekkään.siltikin otan sitä päivittäin puolikkaan tai toisenkin.toivon ettei tarvitsisi turvautua propraliin ollenkaan joku päivä,mutta olen ajatellut että jos se tuo helpotuksen,ja oireet lievenevät niin miksi en sitä käyttäisi?jokainen jolla on oireita kuten punastelu,tärinä ja sydämen voimaks pamppailu kyllä tietää että ne on tosi pahoja....pääseekö näistä tuntemuksista ja ujoudesta ikinä eroon?ja mitä ihmiset ajattelee ammattilaisesta joka punastelee tai vaikuttaa ujolta?toisaalta eihän sitä pitäisi ajatella mitä muut aattelee:)tsemppiä!!!
- vaikutuksia on
kofeiininkäytöllä, se kohottaa stressihormonitasoja ja jäykistää lihaksia. Kofeiini on yleisin paniikkihäiriön aiheuttaja.
- inhottavaa
peppi25 kirjoitti:
hei!kovin on samanlaista tekstiä minullakin.olen 25v. ja kärsin samanlaisista oireista ja punastumisesta lähes kaikissa mahdollisissa tilanteissa,eikä kyse ole söpöstä poskien punehtumisesta:)itselläni oireet alkoivat 22v.ja ovat pahenneet tosi paljon siinä mielessä että olen yhä tietoisempi oireista ja ongelmasta ja asiapyörii päässäni joka päivä.opiskelen tod.sosiaalista alaa ja myös työskentelen sos.alalla,joten vähä jopa huvittaa miten ujona tyttönä olenkin alan valinnut.unelma-amattia opiskelen amk.minulla on kavereita ja pyrin päivittäin voittamaan itseni menemällä tilanteisiin joita tavallaan pelkään,mutta äkilliset esiintymiset ja kysymykset jne.saavat kädet tärisemään ja sydämen pamppailemaan hulluna:( unohtamatta siis että tuntuu kuin kasvot olisivat tulessa ja on pakko melkein kääntää katse muualle..harmittaa sikana kun olen jo tämän ikänenki ja haluaisin olla ns.normaalimpi..pahimpina aikoina kävin lääkärillä ja sainkin propralia,mutta sen käyttö suorastaan hävettää enkä ole siitä kertonutkaan kellekkään.siltikin otan sitä päivittäin puolikkaan tai toisenkin.toivon ettei tarvitsisi turvautua propraliin ollenkaan joku päivä,mutta olen ajatellut että jos se tuo helpotuksen,ja oireet lievenevät niin miksi en sitä käyttäisi?jokainen jolla on oireita kuten punastelu,tärinä ja sydämen voimaks pamppailu kyllä tietää että ne on tosi pahoja....pääseekö näistä tuntemuksista ja ujoudesta ikinä eroon?ja mitä ihmiset ajattelee ammattilaisesta joka punastelee tai vaikuttaa ujolta?toisaalta eihän sitä pitäisi ajatella mitä muut aattelee:)tsemppiä!!!
Älkää välittäkä, minä olen jo yli 40-vuotias ja ihan samat oireet. Kokeilin masennuslääkitystä vuosia - ei auttanut punasteluun. Nyt jos tiedän pahan paikan, niin otan pienen annoksen Opamoxia. Ja peittävä meikkivoide on todella kovassa käytössä poolopuserot (minulla tulee myös läikkiä kaulaan).
Kannattaa kaksi kertaa miettiä jatkuvaa lääkitystä - niistä on todella vaikea päästä sitten joskus eroon.
Olen myös miettinyt tuota stressihermoleikkausta, mutta on niin tuhottoman kallis vielä.
- minä myös
Tiedän varsin hyvin itsekin mistä puhut! Täytyy kuitenkin sanoa, että punastelulla ja paniikkihäiriöllä on ero. En missään nimessä vähättele, koska itse juuri pelkään että punasteluni on kuljettamassa minua kohti paniikkikohtauksia.
Joillakin varmaan psyykelääkkeet auttavat, mutta itse koen etteivät ne lopulta ratkaise mitään. Punastelun syyt jne. jää hoitamatta. Kuten myös sressisalpaaja leikkauksessa. Itselläni propral ei auta punasteluun mitenkään, vaikka pulssin se kyllä pitää kurissa.
Kognitiivinen terapia on varmasti joillekin myös hyvä apu. Moni on kuulemma saanut avun myös hypnoosista ja psygologisesta vyöhyketerapiasta. Itsekin olin aluksi niin varmaan asenteella, kun tuli puhe esim. hypnoosista punastelun hoidossa. Mutta kun tämä ongelma tarpeeksi rajoittaa elämää sitä alkaa laajentaa näkemyksiään. Hypnoosillahan vaikutetaan alitajuntaa sinne missä se ongelma on. Kannattaa googlettaa tältäkin keskustelualueelta löytyy monta ketjua punastelusta ja myös hypnoosista sen hoidossa. Jokainen vo sitten tehdä oman arvionsa. Olen todella onnellinen niiden puolesta jotka tästä ongelmasta ovat sen avulla eroon päässeet.
Tämä kyllä on yksi raivostuttavin, naurettavin ja noloin ongelma! Kuten miksi ihminen punastuu kaupan kassalla? :)Niin ei siihen ole mitään vastausta(jos ei siis mitään noloa tapahdu). - monenlaisia
Oon 22v ja kärsin ihan vastaavanlaisista jutuista. Punastun todella helposti ja kaikki esiintymis jutut koulussa on tosi kiusallisia(ollut yläasteesta lähtien). Oon käynyt kouluterveydenhoitajalla juttelemassa ko.asioista pari vuotta sitten ja sain sillon propralia jännitysoireisiin. Niistä on ollut paljon apua.MInäkään en oo kehannut sanoa kellekkään että syön sellasia aina joskus tarvittaessa:) Punastumista se propral ei kokonaan estä, mutta oon jotenkin paljon varmempi ja sydän ei ainakaan hakkaa niin hullusti.
Tiiän että oikeestaan kaikki johtuu mun tosi huonosta itsetunnosta. Oon aika lyhyt, nuoren näkönen ja kaiken lisäksi ujo. Että ei vois enää enempää olla yhellä ihmisellä näitä ongelmia! En tiiä voiko sitä sanoa paniikkihäiriöksi, jos ihan syyttää punastelee esim. kaupan kassalla, mutta jotain psyykkistä se on. Mulla monesti punastuminen alkaa siitä, että kun pelkästään ajattelen, että nyt en saa punastua(esim. kaupassa) niin sitte punastun varmasti. Nykyään jostain syystä parturissa käyntikin on alkanut olemaan ongelma. Kiusallista istua siinä peilin edessä ja koittaa muka lukea jotain lehteä. Se, että jos se kampaaja tietäis, että saatan yhtäkkiä syyttä punastua, auttais jo mua, enkä välttämättä punastuis.(jos joku ymmärsi mitä tarkotin) On se niin noloa ku yhtäkkiä vaan alkaa posket kuumottamaan.
Punastelen ihan lähimpienkin ihmisten seurassa toisinaan ja tulee niitä inhottavia punastumis kohtauksia. Kai se on jotain epävarmuutta joka iskee monesti kahvipöydäss jossa ollaan naamat vastakkain.
Tsemppiä kaikille samoista ongelmista kärsiville! Ei me olla yhtään sen huonompia ku muut vaikka punastellaankin. Mulla on ainakin niin kova halu päästä näistä ongelmista, etten ihan vähällä luovuta! - yosif
Kyllä sinun kannattaisi selvittää, että millaisetmahdollisuudet sinulla on saada Kelan kustantamaa terapiaa.
- gsidhg
Joo samoja juttuja täällä, paras keino on vältää ja olla ajattelematta asiaa. Kun tuntuu että punastuu niin hengität syvään, ja ajattelet jotain muuta esim luet jotain, vaikka mainosta tai kirjaa jos on lähellä (kiinnität huomion johonkin muuhun) Minua on auttanut Omega3 hapot, ne rauhoittavat elimistöä. Omega3 happoja saa kalasta, rypsiöljystä ja Pellavansiemen öljystä. näitä syön päivittäin, ja se on tutkittu juttu että omega3 hapot vähentävät stressiä. Luulen että kannattaa mennä sosiaalisiin tilanteisiin. Koska en minä kavereitteni seurassa punastele, eli heti kun puhuu jollekin tai alkaa tuntemaan ihmisiä, sen pitäisi hävitä. Tuommoinen asia ei saa määrätä elämääsi, määrää sinä sitä.
- KL
Olen kärsinyt punastelusta noin 10-vuotiaasta asti ja myöhemmin lukio jäi jopa hetkeksi katkolle näiden ongelmien takia. Punastelua esiintyi miltei aina vieralle ihmiselle/ihmisille puhuttaessa, etenkin jos aihe meni kovin henkilökohtaiseksi. Lisäksi punastelen edelleen jos olen innostunut, minulla on kuuma tai jos olen ilmoisessa nousuhumalasaa, mitä en tosi juurikaan enää harrasta :)
Olen nyt 32v. ja punastelua tapahtuu edelleen, muttei kuitenkaan enää läheskään niin paljon kuin aiemmin. Koska olen lääkkeitä vastaan ja sitä mieltä, että ne eivät poista syitä vaan ainoastaan seuraukset, niin olen joutunut availemaan tunnesolmujani pidemmmän kaavan kautta ja käyttänyt vaihtoehtohoitoja, jossa rentoutetaan kehon jännitystiloja (ja nehän ovat tulleet melko puhtaasti tunnesyistä). Lisäksi asiakaspalveluammatissa oleminen on varmasti auttanut ja tuonut varmuutta.
Punastelijalle ongelma on todella ahdistava ja voi haitata jokapäiväistä elämää, mutta olen huomannut, että muut ihmiset eivät katso punastelua läheskään yhtä pahasti kuin punastelija kuvittelee. Kerran esitelmän jälkeen minulle sanottiin, ettei jännitystäni huomannut ollenkaan - olin tosin käyttänyt peittävää meikkivoidetta.
Uskon, että punastelu syntyy häpeästä ja alemmuudentunteesta, jota yleensä lapsuudessa on jouduttu kokemaan. Niin kipeältä kuin se tuntuukin, kannattaa selvittää, milloin punastelu on alkanut, missä tilanteissa punastelet ja mistä se voi johtua. Vain sillä tavoin saa purettua sen möykyn, joka alunperin punastelua on alkanut aiheuttamaan. Kun punastelua ilmenee, voi käyttää hengitysharjoituksia ja yrittää unohtaa koko asian, mikä onkin helpommin sanottu kuin tehty. Sosiaalisten tilanteiden kammossa on se huono puoli, että ongelma pahenee koko ajan, sillä ihminen alkaa lopulta jo etukäteen stressaamaan sitä, että tulee stressaamaan jossain tilanteessa.
Käytän nykyään myös luontaistuotteita ja kannattaakin selvittää voisiko punastelu ainakin osittain johtua jostakin puutostilasta.- pun4stelij4
Tuntuu ihan uskomattomalta, miten voi olla niin paljon samanlaisia ihmisiä ku minä. Tästä on kauhean noloa edes puhua ääneen kenellekään. Tuntuu jotenkin niin tyhmältä sanoa se ääneen, että punastuu, sillon varmasti punastuu jo sen sanoessa. Punastelun on jotenki todella inhottavaa, kun se on ns. turhaa, kun ei mitään noloa tapahdu, mutta kuitenkin punastuu esim. jutellessa. Minulla on vaikeuksia esimerkiksi parhaan ystäväni kanssa keskustella normaaleista asioista kasvokkain. Ahdistun, jos joku tuijottaa minua vähänkin pidempään, kuin vilkaisee. Jännitän paljon myös esiintymistilanteita, sekä vähäistäkään esillä oloa. Joskus on jotakin ihme poikkeuksia, jollon tunnen olevani todella rohkea ja pystyn tekemään ihan mitä vaan, monesti väsyneenä. Kesken jonkin hullun tekemisen saattaa kuitenkin yhtäkkiä tulla se nolo tunne ja saattaa punastua. En pysty olemaan ihmisten kanssa täysin normaalisti. Olen lh-opiskelija 19-vuotias ja todellakin alalla, jossa ollaan ihmisten kanssa. Kiusaan itseä ikään kuin tahallaan olemalla ihmisten kanssa. Olen sisältä erittäin sosiaalinen, mutten aina pysty näyttämään sitä ulospäin, kun punastun jutellessa. Todella vaikea selittää tilanteita, jotka ahdistaa ja punastuttaa. Sen ei tarvitse olla kuin esim. auditorio, jossa on sata ihmistä. Edessä on pari ihmistä, jotka puhuu. Saattaa tuntua, että ne katsoo juuri minua ja saatan punastua ja mieli tekis vajota maan alle. Se on kaikista kauheinta, että juuri esimerkiksi kaupan kassalla punastuu, vaikkei mitään syytä olekaan..sitten tulee kauhea hämmennyksen tunne ja kuin pitäisi selittää jotakin syyksi sille. Tämä rajottaa välillä ainaki mun henkistä elämää paljon..kokoajan olen kauhean jännittynyt monenlaisissa tilanteissa.
- punaposkix
pun4stelij4 kirjoitti:
Tuntuu ihan uskomattomalta, miten voi olla niin paljon samanlaisia ihmisiä ku minä. Tästä on kauhean noloa edes puhua ääneen kenellekään. Tuntuu jotenkin niin tyhmältä sanoa se ääneen, että punastuu, sillon varmasti punastuu jo sen sanoessa. Punastelun on jotenki todella inhottavaa, kun se on ns. turhaa, kun ei mitään noloa tapahdu, mutta kuitenkin punastuu esim. jutellessa. Minulla on vaikeuksia esimerkiksi parhaan ystäväni kanssa keskustella normaaleista asioista kasvokkain. Ahdistun, jos joku tuijottaa minua vähänkin pidempään, kuin vilkaisee. Jännitän paljon myös esiintymistilanteita, sekä vähäistäkään esillä oloa. Joskus on jotakin ihme poikkeuksia, jollon tunnen olevani todella rohkea ja pystyn tekemään ihan mitä vaan, monesti väsyneenä. Kesken jonkin hullun tekemisen saattaa kuitenkin yhtäkkiä tulla se nolo tunne ja saattaa punastua. En pysty olemaan ihmisten kanssa täysin normaalisti. Olen lh-opiskelija 19-vuotias ja todellakin alalla, jossa ollaan ihmisten kanssa. Kiusaan itseä ikään kuin tahallaan olemalla ihmisten kanssa. Olen sisältä erittäin sosiaalinen, mutten aina pysty näyttämään sitä ulospäin, kun punastun jutellessa. Todella vaikea selittää tilanteita, jotka ahdistaa ja punastuttaa. Sen ei tarvitse olla kuin esim. auditorio, jossa on sata ihmistä. Edessä on pari ihmistä, jotka puhuu. Saattaa tuntua, että ne katsoo juuri minua ja saatan punastua ja mieli tekis vajota maan alle. Se on kaikista kauheinta, että juuri esimerkiksi kaupan kassalla punastuu, vaikkei mitään syytä olekaan..sitten tulee kauhea hämmennyksen tunne ja kuin pitäisi selittää jotakin syyksi sille. Tämä rajottaa välillä ainaki mun henkistä elämää paljon..kokoajan olen kauhean jännittynyt monenlaisissa tilanteissa.
Itse on entinen punastelija. Tai joskus harvoin saatan vielä punastua, mutta se ei haitta lainkaan niin paljon kuin aiemmin. Pääsin punastelusta sillä, että annoin itselleni luvan punastua. Tiesin muitakin tyyppejä, jotka punastelivat herkästi ja kun huomasin jonkun toisen punastuvan, tajusin, ettei se nyt niin kamalaa ole. Semmoista tapahtuu, on sitä pahempiakin asioita maailmassa. Ja mähän en siis punastunut mitenkään vähän, vaan todella ravun punaiseksi, ettei sitä nyt ihan söpöksikään voi sanoa :)
Mutta kun annoin itselleni luvan punastua, alkoi punastelu vähentyä. Kun tunsin punastuvani, sanoin muille usein ääneen sen, että "sori, punastelen usein ja herkästi enkä voi sille mitään". Kaikki oli aina tosi ymmärtäväisiä ja sanoivat, ettei se heitä häirinnyt. Ja kun jatkoin sitten olemista "punaisuudesta huolimatta" normaalisti, niin huomasin, etteivät muutkaan siihen sitten mitenkään erikoisesti reagoineet. Joku saattoi joskus sanoa, että oho, tosiaan punastut paljon, johon mä olin vaan että "joo, tiedän... mutta minkäs teet". Kun en enää pelännyt punastuvani, punastelu väheni ja en enää punastunut "ravun punaiseksi". Se on oikeastaan itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on.
Seuraavat seikat auttavat myös punastelijoita:
Kosteuta iho hyvin. Kuiva iho punastuu jotenkin herkemmin
Rusketus vähentää punan näkymistä, eli auringosta, solariumista tai terveellisemmin purkkirusketuksesta saa vähän apua. - dude27vee
punaposkix kirjoitti:
Itse on entinen punastelija. Tai joskus harvoin saatan vielä punastua, mutta se ei haitta lainkaan niin paljon kuin aiemmin. Pääsin punastelusta sillä, että annoin itselleni luvan punastua. Tiesin muitakin tyyppejä, jotka punastelivat herkästi ja kun huomasin jonkun toisen punastuvan, tajusin, ettei se nyt niin kamalaa ole. Semmoista tapahtuu, on sitä pahempiakin asioita maailmassa. Ja mähän en siis punastunut mitenkään vähän, vaan todella ravun punaiseksi, ettei sitä nyt ihan söpöksikään voi sanoa :)
Mutta kun annoin itselleni luvan punastua, alkoi punastelu vähentyä. Kun tunsin punastuvani, sanoin muille usein ääneen sen, että "sori, punastelen usein ja herkästi enkä voi sille mitään". Kaikki oli aina tosi ymmärtäväisiä ja sanoivat, ettei se heitä häirinnyt. Ja kun jatkoin sitten olemista "punaisuudesta huolimatta" normaalisti, niin huomasin, etteivät muutkaan siihen sitten mitenkään erikoisesti reagoineet. Joku saattoi joskus sanoa, että oho, tosiaan punastut paljon, johon mä olin vaan että "joo, tiedän... mutta minkäs teet". Kun en enää pelännyt punastuvani, punastelu väheni ja en enää punastunut "ravun punaiseksi". Se on oikeastaan itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on.
Seuraavat seikat auttavat myös punastelijoita:
Kosteuta iho hyvin. Kuiva iho punastuu jotenkin herkemmin
Rusketus vähentää punan näkymistä, eli auringosta, solariumista tai terveellisemmin purkkirusketuksesta saa vähän apua.hmm, mielenkiintoista, täällä kirjoittavat vain naiset meikkivoiteineen mutta entäs me miehet???
olen siis 27v mies ja kärsin punastelusta. tosin muiden mainitsemia sydämentykytyksiä ja käsien tärinää ei esiinny. ensimmäinen punastumiskohtaus oli joskus yläasteella 90-luvun lopussa, sitten yksi tosi paha oli vuonna 2000 kun olin ostamassa uusia talvikenkiä - no tietysti mukaan lähti liian pienet kengät, kun en pystynyt keskittymään. annoin ne faijalle kun sillä on pienemmät jalat ja vähän rahaa.
sen jälkeen kohtauksia on ollut vain harvoin koska juurikin vältän tilanteita joissa niitä tulee. kaupankassalla en muista punastuneeni.
viimeksi oli punastumiskohtaus vuonna 2009 kun olin työpaikan määräaikaisessa lääkärintarkastuksessa; istuin käytävän tuolilla odottamassa ja vastapäätä hieman oikealla istui joku nainen. no, ensin olin vain muina miehinä ja yritin tuijotella seinille mutta sitten se perkele vain tuli. - dude27vee
dude27vee kirjoitti:
hmm, mielenkiintoista, täällä kirjoittavat vain naiset meikkivoiteineen mutta entäs me miehet???
olen siis 27v mies ja kärsin punastelusta. tosin muiden mainitsemia sydämentykytyksiä ja käsien tärinää ei esiinny. ensimmäinen punastumiskohtaus oli joskus yläasteella 90-luvun lopussa, sitten yksi tosi paha oli vuonna 2000 kun olin ostamassa uusia talvikenkiä - no tietysti mukaan lähti liian pienet kengät, kun en pystynyt keskittymään. annoin ne faijalle kun sillä on pienemmät jalat ja vähän rahaa.
sen jälkeen kohtauksia on ollut vain harvoin koska juurikin vältän tilanteita joissa niitä tulee. kaupankassalla en muista punastuneeni.
viimeksi oli punastumiskohtaus vuonna 2009 kun olin työpaikan määräaikaisessa lääkärintarkastuksessa; istuin käytävän tuolilla odottamassa ja vastapäätä hieman oikealla istui joku nainen. no, ensin olin vain muina miehinä ja yritin tuijotella seinille mutta sitten se perkele vain tuli.ainiin, ensimmäinen punastumiskohtaus taisikin olla jo vähän aiemmin kuin se yläasteen tapaus, ala-asteen lopulla kun oltiin menossa pitkänmatkan junalla ja siinä edessä olevan penkin selkänojalla roikkui joku alle 10-vuotias pikku-skidi ja kuvittelin että se tuijottaa just mua. - ihan varmasti lopulta tuijottikin kun olin punainen kuin paloauto.
punastumiskohtaus voi laueta ihan vain vaikka silloin, jos TV:stä tulee jotain hassua/noloa ja vaikkei paikalla ole kuin joku lähisukulainen.
jaa lääkitystä? ei ole. jos se punastumiskohtaus iskee yhtäkkiä niin eiks siinä ole vähän myöhäistä enää niellä jotain pillereitä?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Perintovero 100 prosenttiin, työeläkkeet ja maataloustuet pois
Noilla eväillä lähden tasapainottamaan valtiontaloutta ja korjaamaan työntekijöiden palkkakuoppaa nostamatta työnantajie2886055Riikka runnoo: polttoöljyn hinta nousi maaliskuussa 40 prosenttia
Onko irvistelijällä sakset hävinneet, vai miksei osaa leikata polttoaineiden hintaa kansalaisten kukkarolle sopivalle ta553941Purra ryöväsi Marinin Itä.-Suomelle neuvottelemat EU-rahat
Perust vihaavat suomalaisia, mutta eritoten itäsuomalaisia. "Osa kaksikäyttörahoista on alun perin Itä- ja Pohjois-Suom413302Miksi persut hyökkäävät jatkuvasti henkilöitä päin?
Miksei persut yritä lainkaan korjata asioita, vaan koko ajan haukkuvat henkilöitä? Ei tuollaisilla turvanpieksäjillä ole733205Seida Sohrabi: Suomi ei ole rasistinen maa
Seidalta taas täyttä asiaa. Miksi punavihreät naiset eivät pysty samaan - no se ideologia estää. "Meillä on valitettava753117Demariskandaali! Eveliina Heinäluoma (sdp) kahmii kaikki Hitas asunnot itselleen!
Heinäluoma on ostanut useita yhteiskunnan tukemia, hintasäännösteltyjä asuntoja itselleen! Ei ihme, että Hitas on ollut1743050Mökkejä ostellaan nyt ihan hulluna!
Tyypilliset lainamäärät on yli 500 000€ mökkejä ostellessa eli erityisesti tuollaiset miljoonamökit on nyt suomalaisten932837Demarien sanoin kuvaamaton ahneus - Eveliina Heinäluoma vain yksi esimerkki
Mutta näin se on demari-eliitissä aina ollut, käytännössä siis nämä eliittiin kuuluvat ovat puhtaasti porvareita - Marin1022536Abdullah iski Citycenterin vessassa
Miksi näitä juttuja pitää lukea lähes päivittäin? https://www.hs.fi/helsinki/art-2000011913632.html2052170Ranskan vasemmistojohtaja tunnustaa, että väestö on vaihtumassa
ja se on vaan hyvä asia hänen mielestään. Kyseessä siis Ranskan vasemmistojohtaja Jean-Luc Mélenchon jonka puheet järkyt782093