Onko kellään kokemusta villikissanpennun kesyttämisestä? Meillä on nyt toista päivää pentu (ei tarkkaa tietoa iästä). Kissalla ei juurikaan kokemusta ihmisistä ja se on aika paniikissa. Majailee sängyn alla. Huolestuttavinta on se, ettei se syö. Se on ollut nyt siis yli 24 tuntia syömättä, juomatta ja samalla myös pissaamatta. Ruokaa on ollut tarjolla koko ajan, mutta siihen ei ole lainkaan koskettu. Koskea kissaan ei voi, kissa sähisee ja raapii... ja väkisin en halua yrittää, ettei pelästy kahta kauheammin. Olen seuraa sille pitänyt ja jutellut, mutta tuo syömättömyys alkaa jo huolestuttaa. Onko kellään mitään vinkkiä? Kokemuksia vastaavasta?
Villikissanpennun kesyttämiseen
APUA??
9442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllähän kissa ilman ruokaa pärjää, niinku ihminenkin pidempään, mutta nestettä pitäis saada. Kissat saa melkein kaiken tarvitsemansa nesteen ruoasta. Laita vettä ja ruokaa useampaan paikkaan, myös lähelle sen piilopaikkaa, nälkä ja jano voi ajaa sen kupille jos se on lähellä. Mutta sittenkin se voi vaatia tuntikausien rauhan että uskaltaa tulla.Kokeile tuoretta lihaa, jos kissa on villi niin se voi vierastaa purkkiruokaa. Ei kisu varmaan pissaa, jos se ei juo eikä syö. Kyllä kissa pärjää ilman ruokaa muutaman päivän jos on pakko, mutta nestehukka heikentää nopeammin. Kannattaiskos ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, jos kissa ei juo pian, stressaantuneena kissa hikoilee tassujen kautta ja menettää nopeasti nestettä.
Kissa on opportunisti, kunhan se tottuu sun läsnäoloon ja alkushokki menee ohi se alkaa ainakin aluksi ruuan takia pitämään sua kaverina. Kyllä sille varmaan on niin iso järkytys elämänmuutos luonnosta suljettuun tilaan ja ihmisen seuraan, ettei ihme että reagoi voimakkaasti. Jos kissa on terve niin selvityimisvietti kyllä ajaa sen syömään ja juomaan pelosta huolimatta.
Riippuu paljon siitä, minkä ikäinen kissa on, millaset sen vanhemmat on luonteeltaan ja onko sitä kohdeltu väkivaltaisesti kun se on kohdannut ihmisiä, kissa sosiaalistuu ihmisiin noin neljän ensimmäisen kuukauden aikana. Vanhempikin kissa tottuu ihmisiin, mutta siitä ei välttämättä ikinä tule sylikissaa joka itse hakeutuis sun seuraan.
Jutteleminen auttaa, kissa tottuu sun ääneen ja läsnäoloon, kuten tiesitkin jo, väkisin kissaa ei kannata yrittää käsitellä, se lisää vaan ahdistusta. Varmasti vie viikkoja että kissan arkuus alkaa helpottaan, yritä välttää kovia ääniä, äkkinäisiä liikkeitä ym. itsellä ainakin tuolokkaat olleet viikon pari säikkyinä kaikesta "yllättävästä" vaikka eivät olekaan villejä olleet.
Ei voi kyllä muuta sanoa, että olet aikamoisen haasteen ottanut japaljon onnea ja kärsivällisyyttä.
Juu, helppoa projektia en ottanut, sen tiesinkin. Halusin pelastaa kissan pakkasilta. Kissa pissasi eilen illalla myöhään ja yöllä oli tullut kakat (ja vielä hiekkalaatikkoon!) että on sen vatsassa ainakin jotain ollut. Ruokakuppiin ei oltu edelleenkään (aamulla) koskettu mutta josko päivän rauha (kaikki pois kotoa) saisi kisun kupille. Ruoka ja juoma on ihan piilopaikan lähellä (lähempänä kuin se hiekkalaatikko), että josko jo maistuisi... Toivotaan parasta. Kiitos vastauksestasi!!!
itselläni on ollut ulkoota pelastettu villikissan pentu nyt kohta 4 kuukautta ja reilusti 2 kuukautta meni siihen ennenkuin on alkanut meihin luottaa!!! edelleen vieläkin joskus ,esin liian äkkinäiset liikkeet saattavat säikäyttää kisun mutta olemme saaneet aivan ihanan pikkusen itselleen.on kovin hellyyden kipiä ja kaipaa rapsuttelua,rakkautta!! että vaatii todella kärsivällisyyttä ,mutta ajan kanssa varmasti saat ihastuttavan kisun itsellesi!!! anna kisun rauhassa totutella kaikkeen uuteen,väkisin älä tee mitään!! onnittelut nyt jo uuden perheenjäsenen johdosta sinulle ja pikkuselle terveisiä!!!!
jos pentu ei ala syömään ja juomaan ,niin otathan yhteyttä eläinlääkäriin !!!!!
No heipsan =)
Otin kolmevuotta sitten mustan (kissanpennun tai) ei minullakaan tarkkaa ikä tietoa ole, mutta ei se ihan aikuinen ollut vielä...eläinlääkäri veikkaili jotain 4kk ikää hampaiden perusteella.. Se oli myös täysin villi eikä ollut tottunut ihmisiin.
Kuvittelin sen kestävän sen pari tutustumispäivää ja sitten kaikki olisi hyvin. Noh:
Aluksi kissa oli wc:n tiloissa, yöllä siirtyi olohuoneeseen kirjahyllyn taakse asumaan noin 5kk ajaksi =) kävi yöllä syömässä ja vessassa, jotka asetin siis olohuoneen toiselle puolelle ja täysin sen omaan rauhaan.
välillä juttelin Simballe (kissani siis) aina ohi mennessä ja kotiin tullessa, lähtiessä jne. Hiiren laitoin todella pitkän narun päähän ja selvästi se sitä kiinnosti, välillä ihan leikkikin mutta lähestyä ei saanut tai alkoi älytön murina ja sähinä. Päälle se ei meinannut tulla kuin kerran ihan alkuaikana.
Pikkuhiljalleen se alkoi ottaa reviiriä ja iltaisin kuljeskella asunnossa vaikka olinkin itse valveilla, en yrittänyt ottaa kissaa syliin tms, juttelin vain. Vein hiekkalaatikon wc:n tiloihin kupit keittiöön ja niin se ymmärsi niiden paikat.
N. veikkaan Simban olleen n. 8 kk ikäinen eli luonani n. 4kk, se pissasi sohvalle. Ihmettelin kovasti sillä jostakin syystä se oli sisäsiisti tullessani luokseni. No noin 4 tunnin jahtauksen tuloksena ja hillittömät toppaukset päälläni =) Sain kissan kiinni ja koppaan. Simba lähti eläinlääkärille kastroitavaksi. Ja leikkauksen jälkeen meni noin muutaman viikon ajan, kun kissa alkoi viihtyä samassa huoneessa, tuli jopa jalkopäähän nukkumaan, puski huonekaluja ja jossakin vaiheessa otti lähikontaktia ja antautui ihmisille =)
Nykyään kissa on aivan älyttömän ihmisrakas, änkeää kaikkien syliin. Tottui jopa toiseen kissaan tosin meni siihen touhuun reilu viikko.
Mutta onnea kissan kesytykseen! Tarvitsette nyt vaan paljon paljon aikaa ja kärsivällisyyttä :)
Kiitoksia vaan kaikille vastanneille... =)
Kirjoittelen vähän väliaikakuulumisia. Kisu alkoi syödä päivän paastottuaan (ja hyvin pistelikin menemään, välillä oikein murinan kera =))... Kolmantena päivänä oli piilossa, mutta kävi syömässä kupin tyhjäksi (hän valtasi miehen työhuoneen, eli hiekkalaatikko ja ruokakupit vietiin suosiolla sinne). Neljäntenä päivänä istuin lattialla seurana ja kas kummaa, kisua alkoi kiinnostaa leikkiminen, tosin ei hänelle ostetut hienot kissanlelut vaan rutistettu paperimytty ja kuivuneet kasvin lehdet. =) Sitten syötiin ja jopa peseydyttiin vaikka istuin koko ajan vieressä.
Koskea ei anna, mutta en kovasti koitakaan, annan sen itse tehdä aloitteen. Ja milloin koittaa vähän lähestyä niin sähinää ja tassua kyllä tulee, tosin ei ihan niin äkkiä, kuin aiemmin eli käsi pääsee kyllä lähemmäksi. Samoin neljännen päivän yönä työhuone kävi liian pieneksi, eli silloin lähdettiin tutustumaan muihin huoneisiin. Eiköhän se tästä lähde suttaantumaan. =) Uskoisin että saadaan ihana kissa vielä. Ai niin, tämäkin kissa oli muuten heti sisäsiisti vaikka oli asunut vanhassa navetassa. Ensimmäinen pissa tuli heti hiekkalaatikkoon vaikka varauduttiin muuhun.
Olen oikeastaan aika ihmeissäni miten nopeasti ollaan näinkin hyvin edistytty, odotin että piilottelu ja sähinä jatkuisi viikkoja. Mutta varmaan siihen on vielä aikaa, että saa koskea, saatikka syliin ottaa.
Kiitos onnen toivotuksista ja teille myös hyviä jatkoja villikissojenne kanssa. Kiva kuulla positiivisia kokemuksia. =)
ja kisullesi. Olet ihana ihminen kun olet ottanut villikissan ystäväksesi ja turvaan pakkasilta, taudeilta, liikenteeltä ym. vapaana vaeltavan kisssan vaaroilta. Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita ! Hyvää jatkoa sinulle ja kisullesi...
Kisulle kuuluu hyvää. Se alkaa jo oikein hyvin sopeutua. Tulee jo viereen, antaa silittää, kehrää ja on mitä ihanin tytteli... Toki välillä tulee kynnestä, mutta se lienee normaalia pentukissan elämässä. Välillä villiinnytään. Vieraita se aristelee edelleen, mutta me ollaan jo sen mielestä kai ihan kivoja. ; )
Hyvää jatkoa!
Meilläkin TiiaSelki:n tapainen neiti asunnossamme, nyt 1,5 vuotta takana elelyä. Reilusti puoli vuotta taisi mennä siihen kunnes kisu antoi silittää vähääkään enemmän. Ruokakupilla se antoi ensimmäiset kerrat silittää, yleensä silittelin aina vähän kerrallaan, jotta tottui siihen. Nyt, tällä hetkellä neidillä on pentukaveri seuranaan johon tottumiseen ei mennyt myöskään kuin viikko, ja tämä villineiti on jo ihan kesy, ainakin alkuasetelmiin nähden :) minä saan käsitellä kissaa jo "miten vain" ja kyllä muutkin jos tarpeeksi rauhallisesti vain muistaa käyttäytyä kissan kanssa. Ihanan palkitsevaa tämä on ollut. Itse en aluksi tiennyt kissoista yhtään mitään, poikaystävälläni oli meidän kissatietous. Tämä villikissakokemus on opettanut kyllä kaikennäköisiä asioita tässä ajan kuluessa. Tällä hetkellä villikisu on pian 2 vuotias, niin se aika vain menee :)