Onko palstalla muita uusperheessä eläviä odottajia?
Täällä yksi uusperheen äiti rv 16 1. Sekä itselläni että miehelläni on kummallakin yksi lapsi aiemmista liitoistamme ja kummankin lapset asuvat vakituisesti kanssamme.
Miten teillä puolison lapset ovat suhtautuneet tulevaan pikkusisarukseen? Meillä miehen poika ei aluksi oikein meinannut ymmärtää, että tuleva pienokainen on myös hänen pikkusiskonsa/-veljensä, koska vauva kasvaa minun mahassani. Ei viisivuotias vielä ymmärtänyt, että kyseessä on myös hänen isänsä lapsi. Muuten lapset ottivat vauvauutisen vastaan innostuneesti ja huolehtivatkin nyt 5- ja 6 vuotiaan innolla, että pidän vauvasta masussa huolta, enkä esim. laske pulkalla liian kovaa, ettei vauvalle käy mitään.
Mieskin on tulokkaasta tietysti iloinen, mutta koska kyseessä ei ole hänen esikoisensa, ei mitään hössötystä tai ylitse pursuavaa innokkuutta ole havaittavissa. Ne jutut on varmaan aikoinaan käynyt exänsä kanssa läpi ja se on ihan okei. Ainoa konflikti tuli heti alkuraskaudessa, kun mies ehdotti, että tämä tuleva vauva saisi hänen poikansa vanhat vaunut. Asiassa itsessään ei sisänsä mitään pahaa, mutta tunnekuohussani räjähdin siitä, että mies edes kehtasi tyrkyttää minulle exänsä valitsemia vaunuja. Miehelle kysymys oli vain rahan säästöstä ja käytännöstä, mutta minä tietysti otin asian voimakkaasti tunteella. Nyt mies ymmärtää, että minulle on tärkeää, että me kaksi yhdessä, hankimme tälle yhteiselle vauvallemme vaunut, ynnä muut tykötarpeet, eivätkä ne ole entisen elämämme peruja.
Mukava olisi kuulla, miten teillä muilla odotus uusperheessä sujuu ja onko minkäänlaisia törmäyskursseja saatu aikaiseksi.
Täällä yksi uusperheen äiti rv 16 1. Sekä itselläni että miehelläni on kummallakin yksi lapsi aiemmista liitoistamme ja kummankin lapset asuvat vakituisesti kanssamme.
Miten teillä puolison lapset ovat suhtautuneet tulevaan pikkusisarukseen? Meillä miehen poika ei aluksi oikein meinannut ymmärtää, että tuleva pienokainen on myös hänen pikkusiskonsa/-veljensä, koska vauva kasvaa minun mahassani. Ei viisivuotias vielä ymmärtänyt, että kyseessä on myös hänen isänsä lapsi. Muuten lapset ottivat vauvauutisen vastaan innostuneesti ja huolehtivatkin nyt 5- ja 6 vuotiaan innolla, että pidän vauvasta masussa huolta, enkä esim. laske pulkalla liian kovaa, ettei vauvalle käy mitään.
Mieskin on tulokkaasta tietysti iloinen, mutta koska kyseessä ei ole hänen esikoisensa, ei mitään hössötystä tai ylitse pursuavaa innokkuutta ole havaittavissa. Ne jutut on varmaan aikoinaan käynyt exänsä kanssa läpi ja se on ihan okei. Ainoa konflikti tuli heti alkuraskaudessa, kun mies ehdotti, että tämä tuleva vauva saisi hänen poikansa vanhat vaunut. Asiassa itsessään ei sisänsä mitään pahaa, mutta tunnekuohussani räjähdin siitä, että mies edes kehtasi tyrkyttää minulle exänsä valitsemia vaunuja. Miehelle kysymys oli vain rahan säästöstä ja käytännöstä, mutta minä tietysti otin asian voimakkaasti tunteella. Nyt mies ymmärtää, että minulle on tärkeää, että me kaksi yhdessä, hankimme tälle yhteiselle vauvallemme vaunut, ynnä muut tykötarpeet, eivätkä ne ole entisen elämämme peruja.
Mukava olisi kuulla, miten teillä muilla odotus uusperheessä sujuu ja onko minkäänlaisia törmäyskursseja saatu aikaiseksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samoihin asioihin täälläkin törmätty, eli en halua entisen elämän jämiä meidän vauvalle. Anoppi ja appi niitä enemmän ehkä tyrkyttääkin, eivätkä oikein tahdo ymmärtää. Minulle siis tämä on esikoinen, miehellä 8v. lapsi aiemmasta. Asunut tämän meidän lähes 5. vuoden yhteiselon ajan meillä, nyt muutti äidilleen. Ei oikein tunnu sisäistävän tätä kuviota, että tuolta mahasta todella tulee jokin elävä olento tähän maailmaan vielä joku päivä... =)
Meillä molemmilla on lapsi edellisestä suhteesta, minun lapsi asuu meidän kanssa ja miehen lapsi äitinsä kanssa.
Mies on meillä aivan tohkeissaan tulokkaasta, koska hänellä jo oleva lapsi on täysi vahinko, syntynyt yhden yön jutusta, eikä mieheni siis ole ollut näkemässä ja kokemassa naisen raskautta ja lapsen syntymää, vauva-aikaa tms.
Toki mieheni lapsi oleilee meillä paljon, että kyllä mieheni hänelle kunnon isä on, ei vaan kovin läheinen koska lapsi on tullut hänen elämäänsä vasta vähän isompana.
Meillä ei ole epäselvyyksiä vaunuista tms. ostetaan uutta ja jotain saadaan käytettynä veljeni lapselta.
Viikkoja nyt 17 2. Mulla edellisestä kaksi ja miehellä edellisestä yksi. Lisäksi meillä jo yksi yhteinen. Eli numero viisi on tulossa. Koska edellisten ja tämän yhteisen välillä on useampi vuosi, niin hankittiin uutta. Tosin ne ehdin jo kaikki antaa pois joten taas hankitaan, nyt kyllä ei enää kaikkea uutena. Ainoa "kömmähdys" joka sai mun niskakarvat nousemaan samaan vauhtiin kun äänen oli kun ukko kulta ehdotti ekalle yhteiselle samaa nimeä toiseksi nimeksi kun hänellä ja pojallaan. Ei menny läpi mulla ja tuli harvinaisen selväksi myös miehelle miksi :)Loppujen lopuksi asiasta ei tarvinnut enempää keskustella koska vauveli oli tyttö. Kaikki innolla odottaa uutta veljeä tai siskoa.