Kävin tänään ultrassa ja lääkäri sanoi kaiken olevan kunnossa. Sydänäänet kuului ja sikiö heiluttlei jalkojaan ja käsiään. En silti pysty lopettamaan huolehtimista.
Katselin nyt oikein kunnolla tuota ultrakuvaa ja erotan siinä kyllä sikiön, mutta siinä on kauheasti kaikkea "haituvaa" ympärillä, mitä ihmettä se on? Siskoni ultrakuvassa näkyi selkeä sikiö mustalla taustalla, minulla on sitä haituvaa siellä :/ Tiedän että huolehdin ehkä ihan turhaan ,mutta pakko oli silti tänne kirjoittaa...
Katselin netistäkin 10 -viikkoisten sikiöitten ultrakuvia ja vain yhdessä oli samanlaista haituvaa kuin minulla...
Katselin nyt oikein kunnolla tuota ultrakuvaa ja erotan siinä kyllä sikiön, mutta siinä on kauheasti kaikkea "haituvaa" ympärillä, mitä ihmettä se on? Siskoni ultrakuvassa näkyi selkeä sikiö mustalla taustalla, minulla on sitä haituvaa siellä :/ Tiedän että huolehdin ehkä ihan turhaan ,mutta pakko oli silti tänne kirjoittaa...
Katselin netistäkin 10 -viikkoisten sikiöitten ultrakuvia ja vain yhdessä oli samanlaista haituvaa kuin minulla...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se haituva voi johtua ihan "kuvaajasta" taikka vain koneen säädöistä. Jos lääkäri on sanonut, että kuvassa kaikki hyvin niin älä enää murehdi yhtään! Sulla on vielä monta viikkoa aikaa ressata kaikkea muutakin kivaa mitä raskaanaoleva ihmismieli keksii!
Mulla 11 3 ja olen niin huolestunut. Ens ke on niskaturvotus ja jännittää niin.. Pelkään kokoajan ihan hirveesti että vauvalla ei ole kaikki hyvin. Kun odotin esikoista niin en pelännyt näin.. tieto lisää tuskaa- tietää liian paljon mitä voi mennä vikaan...
Mun mielestä on parempi olla realistinen raskauden suhteen ja olla tietoinen kaikista mahdollisesti eteen tulevista ongelmista ja vastoinkäymisistä. Mua vähän ihmetyttää ne raskaanaolevat, jotka vaan ajattelee, että kaikki menee hyvin ja tottakai tulee terve lapsi. Se vaan ei mene aina niin. Just tolla ajattelutyylillä hommataan itselle synnytyksen jälkeinen masennus.
Muakin jännittää parin viikon päässä oleva niskaturvotus ultra ja aion mennä sinne sillä asenteella, että jotain vikaa löytyy. Silloin ei tipu niin korkealta eikä maailma romahda niskaan.
Ekan lapsen kohdalla kaikki oli raskauden ajan niin hyvin kuin vain olla pystyi. Ja terve lapsi tuli. Silti pelkäsin koko ajan keskenmenoa. Olin aivopessyt itseni myös siihen, että lapsi kuolee synnytyksessä tai on jotenkin vammainen. Voi kuullostaa hirveältä, mutta sehän on vaan realismia. Ei ne tarinat kohtukuolemista ole mitään satua.