Olen lueskellut tältä palstalta monia viestejä joiden alku menee jotenkin näin... olen 20-jotain vanha enkä vieläkään tiedä mitä tekisin...
Noh olen aivan samassa tilanteessa olen vain jo oikeasti 28-vuotias. Sen kai pitäisi lohduttaa, että minulla on monenvuoden kokemus työelämästä kaupanalalla ja ammattitutkinto vaatetusalan artesaanina. Vaan ei lohduta, eikä auta, kaikki nuo ovat jotenkin "vääriä" enkä koe niiden tarjoavan minulle enää jatkopolkuja tai pääsyä eteenpäin.
Haluaisin tehdä elämälläni jotain merkityksellistä. (Muutakin kun notkumalla illat ja viikonloput kassakoneen jatkeena.) Jotain mistä saisin itselleni jotain, muutakin kuin hätäisesti vuokrarahat.
Haluaisin töihin kulttuurialalle en vain tiedä minne ja mitä sinne tekemään. Ja toisekseen sen alan paikoista on verinen taistelu, jossa ilman koulutusta tulevilla ei ole mahdollisuuksia.
Ahdistaa suunnattomasti taas lähetyvä yhteishaku. Poikaystävä suunnitelee/painostaa minun hakevan lukemaan mediatekniikkaa. En vain koskaan ole ollut matemaattisesti suuntautunut tai kiinnostunut matematiikasta tai fysiikasta. Ainoa hyvä asia mediatekniikan lukemisessa olisi työllistyminen. En vain tiedä haluanko viettää seuraavat 3,5 vuotta tuskaillen...
Olisin iloinen jos jollain löytyy rakentavaa näkökantaa tähän kirjoituspupellukseen (kaikki ammatinvalintatestit olen jo käynyt ihmettelemässä ja avo-ohjelmastakaan ei mitään apua ole).
Noh olen aivan samassa tilanteessa olen vain jo oikeasti 28-vuotias. Sen kai pitäisi lohduttaa, että minulla on monenvuoden kokemus työelämästä kaupanalalla ja ammattitutkinto vaatetusalan artesaanina. Vaan ei lohduta, eikä auta, kaikki nuo ovat jotenkin "vääriä" enkä koe niiden tarjoavan minulle enää jatkopolkuja tai pääsyä eteenpäin.
Haluaisin tehdä elämälläni jotain merkityksellistä. (Muutakin kun notkumalla illat ja viikonloput kassakoneen jatkeena.) Jotain mistä saisin itselleni jotain, muutakin kuin hätäisesti vuokrarahat.
Haluaisin töihin kulttuurialalle en vain tiedä minne ja mitä sinne tekemään. Ja toisekseen sen alan paikoista on verinen taistelu, jossa ilman koulutusta tulevilla ei ole mahdollisuuksia.
Ahdistaa suunnattomasti taas lähetyvä yhteishaku. Poikaystävä suunnitelee/painostaa minun hakevan lukemaan mediatekniikkaa. En vain koskaan ole ollut matemaattisesti suuntautunut tai kiinnostunut matematiikasta tai fysiikasta. Ainoa hyvä asia mediatekniikan lukemisessa olisi työllistyminen. En vain tiedä haluanko viettää seuraavat 3,5 vuotta tuskaillen...
Olisin iloinen jos jollain löytyy rakentavaa näkökantaa tähän kirjoituspupellukseen (kaikki ammatinvalintatestit olen jo käynyt ihmettelemässä ja avo-ohjelmastakaan ei mitään apua ole).
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko se graafista, käsityömäisempää vai muotoilullisempaa, savista, tekniikan suuntaan vai kukka-alaa? Kerros vähän missä oot hyvä tai sitten mikä tuottaa iloa /hyvää oloa jos tekisit jotain? Mikä saa sut innostumaan? Mikä on kuin leikkiä? Minkälaisia ajatuksia haluaisit työhön liittyvän? Oma toiminimi vai toisen firmassa?
Älä luovuta vielä.
Kiva kun vastailit!
Tykkään historiasta (niistä pienistä tarinoista mitä kerrotaan maalauksista ja veistoksista taidenäyttelyissä yms.) jaksan selittää innolla kavereille tuntikausia Edefeltistä ja vaikkapa tsaarin vierailusta Aurora Karamzimin kesähuvilalle.
Olen kielellisesti lahjakas (kai) (niinno lukiossa en monista syistä panostanut tähän mikä harmittaa). Perus englanti, ruotsi, saksa -combon lisäksi olen lukenut venäjän alkeita (vähän vanhemmalla iällä mistä pidin kovasti!). Voisin kuvitella lukevani lisää kieliä ja nyt oikeasti myös oppia niitä.
Artesaaniksi valmistuin harrastusten pohjalta ja vieläkin minulla syntyy ommellen, neuloen, maalaten jne erilaisia juttuja (käsintehtyä saippuaa, leivonnaisia..) MUTTA en halua tehdä niitä ammatikseni sillä se vie kaiken ilon löytämisestä.
Kukka-ala (ja eläintenhoito) jää pois allergioiden takia. Tekniikan jätän mieluusti sitä ymmärtävien hoidettavaksi.
Varsinkin kulttuurihistoria on minulle läheistä, menen mielelläni kokeilemaan uutuuksia, lähden uteliaasti ja avoimin mielin mukaan erilaisiin tapahtumiin, myös liikunta eri muodoissa antaa mukavasti potkua...
Unelmatyöni tapahtuisi ihmisten kanssa, jos saan olla välillä yksinkin, muttei missään nimessä yksin kokoajan.
Tykkään nyhertää juttuja, mutta työ ei saisi olla pelkästään tuotteiden valmistusta ja jatkuvaa uuden tekemistä. Ehkä paras olisi pienehko firma oma tai muun omistuksessa.
Kysymyksistäsi oli todella paljon apua! Kysy lisää jos mieleen tulee. Ja jos näet tässä jotain kokonaisuutta kerro sekin!
Jos haaveilet viestintäpuolesta, kannattaa lukea oheinen opintoluotsin artikkeli, se kertoo mielestäni alan todellisuudesta hyvin ja liioittelematta.
http://www.opintoluotsi.fi/fi-FI/artikkelit/viestinnan_liikakoulutus_nakyy_alalla/
Nimim. yo-p. media-assari medianomi
Oman kokemukseni mukaan tällä alalla töihin pääsee ainoastaan suhteilla, ja helpoin järjestys menee niin päin, että ensin sinut bongataan töihin ja sitten haet koulutuksen siihen mitä teet.
Ns. tavallisen, pelkän opiskelun kautta on vaikea työllistyä. Kouluissa on pilvin pimein lahjakkaita tekijöitä. Onhan kaikki opiskelemaan päässeet menneet tiuhan seulan läpi. Kilpailu on jo opiskellessa kovaa ja kaikki keinot käytössä.
Olen 30-v., ja työkokemusta on 4kk muutama vuosi toiminimellä, joka tuottaa vähemmän kuin mitä opiskelijana saisin tukia. Siivoamista ei lasketa, sitä sentään saa tällä koulutuksella juuri ja juuri tehdä.
Jotenkin vaan tuli ajauduttua tähän, kun en oikein osannut ajoissa nähdä metsää puilta, mitä oikeasti haluaisin. Ammattikoulu oli hätävara kun en päässyt yliopistoon. Media-alalla oli silloin hyvät vuodet, koulutukset täysin uusia ja hienon kuuloisia, joten sinne sitten kun kotiinkaan ei voinut jäädä vuodeksi olemaan. Ainakin meilläpäin oli vielä lama, joten turha haaveilla töistä.
Ala oli oikeastikin kiinnostava ja valmistuin. Koin silti, että haluan tietää lisää eikä tällä vielä töitä löydy (ainakaan ad 3000e/kk), joten jatkoin amk-puolelle. Nyt tuntuu, että olen 10 vuoden ajan hakannut sitkeästi, sokeasti ja turhaan päätäni seinään.
Hiukan kauhistellen katsoin kun tv:ssä kysyttiin nuorilta tytöiltä haaveammattia, ja se oli joka ikisellä graafinen suunnittelija. Voisi sitä viestintä-ammattien hehkuttamista ja nuorten harhaanjohtamista hiukan rajoittaa.
Tällä hetkellä itsellä on pähkäilyn alla kirjallisuustiede. Alana kait yhtä vaikea kuin viestintäkin, mutta ainakaan ei tuntisi aiempien opintojen menneen ihan kokonaan hukkaan ja saisi syventyä johonkin mieluisaan. Mitään menetettävääkään minulla ei enää ole, sillä tuleva loistava urani meni jo vessasta alas.
Pahoitteluni kauheasta tilityksestä, mutta tragedia on sen verran henkilökohtainen ja akuutti, että siitä on vaikea kirjoittaa neutraalisti :)
Ammatinvalinta, ura ja menestyminen ei todellakaan ole itsestäänselvää.
On totta, että alan koulutusta on liikaa. Siis paikkoja on liikaa suhteessa työllistyviin. Käytännössä tämä tarkoittaa myös sitä, että oppilaitoksissa on jengiä, jolla asenne- yms. ongelmien takia ei edes olisi mitään asiaa alalle. Kaikista media-alan opiskelijoista voisi ainakin minun kokemukseni mukaan heittää kaksi kolmasosaa samantien pellolle, koska motivaation, lahjakkuuden ja osaamisen suhteen näillä ei ole alalle mitään mahdollisuuksia.
Tämä ala on oikeasti kova ja pärjätäkseen PITÄÄ olla lahjakas, mutta sitäkin tärkeämpää on olla motivoitunut. Jostain kumman syystä minunkin opiskelijoistani nuo parhaat ovat joko sijoittuneet alalle tai jatkaneet yliopistotasolla opiskelujaan. Eikä syynä ole olleet suhteet, vaan oma aktiviteetti.
Sitten kannattaa muistaa, että alan opinnot antavat ainoastaan valmiuksia. Se millä opiskelijat loppujen lopuksi paikoista kilpailevat on virallisten opintojen ulkopuolinen ns. hiljainen tieto - siis se kaikki muu osaaminen mitä ihmisellä on.
jep minäkin olen valmistunut tuolta mediapuolelta ja vielä oikein tosi hyvin paperein. töitä ei saa!!!! niitä saa suhteilla tai sillä, että olet ihan megahyvä ja olet saanut jo kouluaikana aivan mielettömästi työkokemusta. nykyään on niin paljon tarjokkaita että voidaan vaatia vaikka hepreankielen taitoa.... itse teen aivan muuta työtä ja voin sanoa, että alan olla sisältä ihan kuollut. helpompaa olisi ollut etten olisi edes haaveillut tästä alasta vaan suoraan hakeutunut kaupan kassalle.... kannattaa tajuta se totuus, että töitä on tosi vähän siihen nähden mitä alalle kouluttautuvia. jos kouluttaudut esim sisustajaksi niin voit päästä vaikka paikalliseen tavarataloon myyjäksi ja ne antaa sun asetella huulkkarit riviin..
mun kohdalla? oon valmistunut media-assariksi viime keväänä, juurikin 20 vuotta täyttänyt, enkä ole todellakaan mikään superhyvä, paperit koulusta oli kyllä ihan jees, mutta ei niitä kukaan kattele. tällä hetkellä töitä riittää tämän vuoden loppuun asti, ja on riittänyt siis viime kesästä asti. kahdessa firmassa oon ollut, viime syksyn toisessa, ja nyt alotin toisessa. molemmista mulle soitettiin, olin pistänyt hakemuksia vuos sitten keväällä. ei kovin vaikeeta mun kohdalla. ehkä on käynyt vaan pirun hyvä tuuri. nyt pähkäilenkin sitten, että haenko amk jatko-opiskelemaan. voihan sitä hakea nyt, ja alottaa vaikka vasta vuoden päästä syksyllä kuitenkin.