Vastaanottokeskuksista

Lue linkki, klikkaa (keltaiaista tekstiä) "räjähdysmäinen kasvu" - "Pietarsaaressa".
http://www.halla-aho.com/scripta/vastaanottokeskuksista.html

Vastaanottokeskuksista
Turvapaikanhakijoiden määrän räjähdysmäinen kasvu vuonna 2008 on aiheuttanut sen, että jo jäihin pantuja vastaanottokeskuksia availlaan ja uusia perustetaan. Esimerkiksi Pietarsaareen luodaan Oravaisten vastaanottokeskuksen sivupiste, ja turvapaikanhakijoita asutetaan kaupungin vuokra-asuntoihin.

Kanta-asukkaat pelkäävät omistusasuntojen arvon laskua ja turvattomuutta. Oravaisten pakolaiskeskuksen johtaja Matts Hägglund haluaa hälventää pelkoja:

"[Turvapaikanhakijat] ovat kuin ketkä tahansa meistä. Rikollisuutta on saman verran kuin suomalaisillakin keskimäärin."
Miksi hän sanoo tuollaista? Eihän se ole totta.

Hägglund:

"Jos ihmiset ovat liian toimettomia, heidän vuorokausirytminsä kääntyy helposti yöpainotteiseksi."
Ilmiö on tuttu pääkaupungissakin turvapaikanhakijoiden naapurina eläville. Kyseessä lienee yksi tärkeimmistä syistä kantaväestön viihtymättömyydelle ja poismuutolle ja siten talojen ja asuinalueiden "etnistymiselle". Pietarsaaren kaupunginjohtaja Mikael Jakobsson ei kuitenkaan ole huolissaan toimettomuudesta:

"Kolmen kuukauden Suomessa oleskelun jälkeen turvapaikanhakija voi etsiytyä myös töihin."
Niin. Periaatteessa. Mutta entäpä, jos kieli- ja ammattitaidoton turvapaikanhakija ei taantumaan ajautuvassa ja työttömyydestä kärsivässä Suomessa saakaan töitä? Tämäkin mahdollisuus on syytä ottaa huomioon. Varsinkin, jos usko yöpainotteisen vuorokausirytmin ja kulttuurillisten törmäysten välttämiseen perustuu oletukselle turvapaikanhakijoiden työllistymisestä.

"Jakobsson näkee pakolaisten vastaanottokeskuksen sivutoimipisteen perustamisessa monia etuja. - Työpaikkojakin syntyy pitkästi yli 20."
Niin. Ne työpaikat ovat veronmaksajien rahoittamia, eivätkä ne tuota yhteiskunnalle yhtään mitään. Yhtä hyvin sama määrä työpaikkoja olisi voitu järjestää palkkaamalla kymmenen työtöntä kaivamaan kuoppaa ja toiset kymmenen täyttämään sitä. Itse asiassa tällainen työllistäminen tulisi veronmaksajille edullisemmaksi, eikä siihen liittyisi sosiaalisiakaan riskejä.

Toki, muistamme, että valtio vastaa kustannuksista, ja valtion rahoituksen loputtua Pietarsaari voi lyödä turvapaikanhakijoiden kouraan menolipun Helsinkiin. Näin useimmat turvapaikanhakijoita vastaanottavat kunnat tekevät. Toisaalta on kuitenkin niin, että ne valtion rahat tulevat samojen veronmaksajien kukkarosta kuin kuntienkin tulot. Pakolaisbisneksen hyötyjiä ovat kunnanisät, jotka saavat valtion kotoutusrahoilla tasapainotettua kunnan budjettia, 20 kukkahattutätiä, jotka palkataan kotouttamaan, sekä yksityiset yritykset, jotka myyvät vastaanottokeskukselle erilaisia kotoutuspalveluja. Laskun maksavat tavalliset pietarsaarelaiset, varsinkin ne, joiden naapuriin turvapaikanhakijat asutetaan.

Toivottavasti pietarsaarelaiset ymmärtävät tämän ja muistavat sen tulevissa vaaleissa. Toivottavasti he eivät ole niin tonttuja, että antavat RKP:n vedättää itseään populistisella nuuskakapinalla.

Samaan aikaan Helsingissä aiotaan perustaa kantakaupungin alueelle kaksi vastaanottokeskusta, yksi Kaarlenkadulle ja toinen Uudenmaankadulle. Tarkoitusta varten kaupunki suunnittelee vuokraavansa hotelli Martan ja hotelli Fennon. Paikkoja näihin vastaanottokeskuksiin tulisi 400 ja työntekijöitä 36.

Kuten päihdeongelmaisten asuntoloilla Punavuoressa ja Töölössä (jälkimmäinen päiväkodin naapurissa), vastaanottokeskuksellakaan ei hankkeen ajajien mielestä ole mitään oikeita negatiivisia vaikutuksia mihinkään. Kallion asukkaiden huolet ratkeavat valistuksella. Sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen:

"On ihan selvää, että meillä on myös velvollisuus antaa meidän naapureillemme tarkkaa tietoa siitä, mitä tämä merkitsee."
Vastaanottokeskukset ovat tietysti hyvä asia niiden 36 työntekijän kannalta. Ehdotetut sijaintipaikat ovat hyvä asia Martan ja Fennon omistajien kannalta, samoin kuin niiden yrittäjien kannalta, jotka tuottavat keskukselle ostopalveluina terveyspalvelut, ruoka-, kiinteistö- ja laitoshuollon, tulkki- ja lakimiespalvelut, suomen kielen opetuksen, atk-palvelut, lasten kerhotoiminnan ja vartioinnin. Kaupunginvaltuuston ja -hallituksen tulisi kuitenkin edustaa ennen kaikkea kaupunkilaisia, ja näiden kannalta mieleen tulee montakin hyvää syytä olla sijoittamatta vastaanottokeskuksia Kallioon:

* Kantakaupunki on Suomen kalleimman kaupungin kalleinta aluetta. Miksi kalleimmille alueille halutaan sijoittaa toimintoja, jotka luonteensa puolesta voisivat sijaita vaikka keskellä metsää? Asumisesta Helsingin keskustassa on juuri saapuneille kotoutettaville yhtä vähän hyötyä kuin siitä on alkoholisteille tai muille päihderiippuvaisille. Lähtökohta on tietysti se, että turvapaikanhakijoita ei (vaikkapa vain kustannussyistä) saisi ylipäänsä päästää kasautumaan muutamaan suurimpaan kaupunkiin, mutta jos heitä on aivan pakko sijoittaa Helsinkiin, vastaanottokeskus voitaisiin kunnostaa johonkin tyhjillään olevaan (ja veronmaksajan kannalta puoli-ilmaiseen) teollisuushalliin.

* Vastaanottokeskuksen kaltaiset instanssit laskevat omistusasuntojen arvoa ja vaikuttavat nykyisten asukkaiden viihtyvyyteen ja turvallisuuteen (minkä kaikki oikeasti tietävät) sekä paikallisten yritysten toimintaan. Mikä on se hyvä, joka tällaisella kiusanteolla saavutetaan? Kuten Töölön asuntolan tapauksessa, nytkin näyttää olevan tärkeintä, että saadaan tehdä "rohkeita" ja "ennakkoluulottomia" päätöksiä. Niiden järkevyydestä ei ole niin väliksi. Päästään tuomitsemaan nimbyilijät ja tyrmistymään toiseuden pelosta.

* Työssäkäyvien mutta pienituloisten ihmisten on vaikea löytää Helsingistä kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Jos kaupungilla on varaa perustaa kantakaupunkiin turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia, sillä kai olisi varaa vuokrata samat hotellit kaupungin asunnoiksi ja vuokrata niitä edelleen sellaisille ihmisille, joiden on esim. työn vuoksi edullista asua hyvien liikenneyhteyksien varrella ja lähellä keskustaa. Olisihan tämäkin yhdenlaista sosiaalista sekoittamista, mutta siinä kaikki voittaisivat.

Toistan saman vanhan kysymyksen: Miksi sosiaalisesti riskialttiita ja naapuruston kielteisiksi kokemia hankkeita pyritään toteuttamaan keskustassa, vaikka niiden sijoittaminen muualle kuin keskustaan paitsi vähentäisi riskejä ja kohtaisi vähemmän vastarintaa myös olisi maksajalle (eli veronmaksajalle) edullisempaa. Ehkä tähän on olemassa hyviä vastauksia. Niitä odotellessani voimme seurata vastaanottokeskusprojektin etenemistä kaupungin luottamuselimissä. Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnan huomenna, tiistaina käsiteltävään esitykseen voi tutustua täällä. Esityksessä todetaan mm. seuraavaa:

"Helsingin kaupunki on jo nyt erittäin merkittävä toimija turvapaikanhakijoiden vastaanoton järjestämisessä ja Helsingin osuus majoituspaikkojen lisäyksen johdosta korostuu entisestään. Yhä useammat oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat kuten myös muut maahanmuuttajat asettautuvat asumaan Helsinkiin."
Jos osasyy Helsingille lankeavan turvapaikanhakijakuormituksen jatkuvaan kasvuun on juuri vastaanottokapasiteetin jatkuva lisääminen, eikö tämä tarkoita kääntäen sitä, että turvapaikanhakijoiden keskittymistä Helsinkiin voitaisiin parhaiten hillitä olemalla lisäämättä vastaanottokapasiteettia? Syyt, joiden vuoksi tätä keskittymistä pitäisi hillitä, lienevät ilmeisiä: Puhutaan kaupungin taloudesta, sosiaalisen asuttamisen vaikutuksesta vuokra-asuntojen saatavuuteen, ja viimeksi mainitun (sekä maahanmuuton itsensä) vaikutuksesta Helsingin tulevien vuosien demografiseen ja sosioekonomiseen ilmeeseen. Joka taas vaikuttaa keskeisellä tavalla Helsingin verotuloihin.

Jäämme seuraamaan asian etenemistä sosiaalilautakunnassa ja kaupunginhallituksessa.