Ei ole tulevaisuutta
on vain nämä valvotut yöt
raudanmakuiset päivät
nujersit minut – isänmaa.
Teit elämästäni tragedian
nöyrrytit
sivalsit näkymättömin kämmenin
kummallekin poskelleni
jo moneen kertaan
rikottuun sieluuni asti.
Pitkääkö vain odottaa vanhuutta
luopua, luovuttaa
viedä mennessään
nuoruuden kiihkeät muistot ?
Puhun Sinulle yö
kirjoitan tuskani puhki, puhki
ja hiljaisuus
putoaa kuin kivi.
on vain nämä valvotut yöt
raudanmakuiset päivät
nujersit minut – isänmaa.
Teit elämästäni tragedian
nöyrrytit
sivalsit näkymättömin kämmenin
kummallekin poskelleni
jo moneen kertaan
rikottuun sieluuni asti.
Pitkääkö vain odottaa vanhuutta
luopua, luovuttaa
viedä mennessään
nuoruuden kiihkeät muistot ?
Puhun Sinulle yö
kirjoitan tuskani puhki, puhki
ja hiljaisuus
putoaa kuin kivi.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Joku viisas sanoo, että se on viisas, joka on ottanut tavaksi nähdä kärsimyksessään vain sen kirkastuksen, joka siitä leviää hänen sieluunsa, eikä koskaan katso varjoa, jonka se levittää niihin, jotka sen ovat synnyttäneet.
Väkevää ja uhmakasta, upposi kuin meteoriitti ilmakehään ja sulatti kiven ;)
no se viisas joka tuon on sanonut, onkin ollut
oikea nero - todella hienosti oivallettu.
Voi olla joo, että teksti on uhmakasta - elämä
antoi siihen aiheet eilen, eikä paljon kyllä hy-
myilyttänyt. Kunpa vielä oppisi edes sen tässä
elämässä, että löytäisi oikeat sanat kuvaamaan
omia tuntoja. Tämä runo oli jonkilainen kooste
toki niistä, mutta en ole kokonaisuuteen silti
tyytyväinen, ja yksi kirjoitusvirhekin jäi vaik-
ka kuinka yritin olla tarkkana.
Tuhannen kaunista kiitosta Sinulle.
Hiljaisuus ei putoa - maailma on täynnä ääniä!
Kuulehan ko minäkin huuan; LINDA, RUNOSI ON KOSKETTAVA JA KAUNIS !
eilen se vaan putosi, kolahti ja satutti korvaa.
Mutta Sinä tiedät syyn, ja voit hyvin varmaan
ymmärtää tuntemukseni.
En kuullut huutoasi, mutta luin liikuttuneena sa-
nasi - kiitos Mys.
Katkeransuloista, tunteella kirjoitettua, voimakasta tekstiä. Hieno runo ! Tämä kannatti
lukea .
voimakasta tekstiä, mutta niin on elämäkin. Se on
niin hiivatin kovakourainen taas minua kohtaan,
että en tiedä mistä seuraavaksi ponnistaa.
Kiitos kun kävit ja jätit palautteen.
Sitähän tässä runossa on...ja paljon. Pettymystä. Ja toivottomuutta. Vähän sellainen luovuttamisen meininki. Toivon, että seuraavassa runossasi jo pilkahtelisi jo hieman iloakin. Erittäin hieno ja merkityksellinen runo.
on, on - pettymystä, koska elämä sitä tarjoili
katkerassa kupissa eilen. Luovuttamisen tuskaa
ja toivottomuutta koin, ja yritän taas nousta ja
jaksaa.
No tämänpäiväisessä runossani kaiketi on sitä
iloa ja valoa, vaikka se ei suoraa elämästä ole-
kaan. Oli ihan pakko vaan yrittää löytää joku
oljenkorsi, mihin takertua.
Kiittää lintsi merkityksellisestä palautteestasi.
Kuin kivinen pelto
kuin jäinen multa
elämä antaa
ja kaiken
kaksin käsin ottaa pois.
- Hieno runosi!
Sinun palautteesi, miten osuvaa tekstiä ja minuun
tarttuvaa - elämäni kaariin juuri tänään.
Kiitos Sinulle !
Vahvaa tuntojen tulkintaa
...ja hiljaisuus putoaa
kuin kivi.
kai sitä katkeruuttakin runossani on, turha kai
sitä on kieltää. Ja varmaan Sinäkin tiedät sen,
kuinka hiljaisuus putoaa - sattuu.
Kiitos dolan, elämä nyt vain on tällaista tänään.
Kyllä ymmärrän ja aina jotain
pikku minää runoissa on meistä,
vaikkei sitä niin tietoisesti
halua tiedostaa...
tai sen hetkistä mielentilaa,
josta kommentoija ei voi tietää,
ja siksikin pitäis olla tarkkana.
Toisekseen...- inhoan näitä ilmoja,
mutta kai sekin on
asennekysymys,tai mitä itsessään
juuri silloin kantaa.
Kuitenkin toivotan
valoisaa iltaa,vaikka kuinka
vettä vihmois ja päätä
jomottais.
että tämä runo otettaisiin näin runsain määrin
vastaan, kun ajattelin tätä ihan liiankin synkäk-
si. Mutta elämä on ihmeitä täynnä, täälläkin.
En aio julkisesti paljastaa, mitä elämässäni on
tapahtunut, mutta jotain mieltä satuttavaa
kuitenkin. Enkä minäkään näistä ilmoista pidä,
mutta eipä se Luoja meiltä sitä kysele.
Kiitos toivotuksesta, samoin sinne Näsin
rannoille täältä naapurista.
Hei linda ja pv.meni tämän laitteen
ollessa tänne suljettu...menkööt
pekkasvapaisiin.
Ajattelin oikein sähköttää
erikseen tästä,mutta tuumasin
että katsotaan seuraavia vielä
eteenpäin.
Sinulla on taito ja väline
jolla osoitat tuon arjen
esille tuomisen joka hivelee
Täydellisyyttä - runoissasi.
Kovasti olen Sinun maisemissasi
ja jaan sitä mitä minulla on.
Hyvää kuin lämmintä
arjen rintamaasi
- en tylyllä näin vastatakseni
vaan minä arkisella kielelläni.
... - puuttui yksi sana edellisestä
- katkeruus - olkoon se sitten
mitä tahansa.
Mun oli pakko tulla lukemaan tää kun mainitsit että olet tänne kirjoittanut. Voe pyhä jysäys! Koskee koskee ja koskettaa!
En mä löydä sanoja, noi sun kirjoittamat löi mut ällikällä.
se joku Sinunkin runosi oli siirretty, mutta minä
kyllä ihan suosiolla kirjoitin omani tälle osas-
tolle. Olen viime aikoina aina silloin tällöin
tuonut tänne joitain tekeleitäni, joskus tällä ja
joskus moll:ina.
Noniin, tässä sitä taas sitten ollaan
' koskee ja koskettaa ' näin se meni, ja näin sen
kaiketi kuuluikin mennä. Niin kuin sanoin tuolla
toisaalla Sinulle, tämä on se meidän yhteys. Sa-
mankaltaisuus tai jotain.
Mutta ei tässä mitään ällikällä lyötävää kyllä
ollut, aika raadollista tekstiä elämästä vain.
Kiitos kuitenkin tyttöseni, on se vaan hyvä
tietää että olet siellä.
Moi Linda.
Siinä taas elämänmakuista runoutta.
Rikotut sielut riehuu elämän polulla.
Näkymätön kämmen viuhuu arvaamattomasti arjen keskellä.
Joutu lukemaan muutamaan kertaan. Huikean dramaattista kerrontaa.
Hyvä Tuija .. Pidin paljon.
ter Raimo
olipas topakkaa tekstiä palautteesi.
Kas kaikki on ihan oikeasti elämästäni, mitä ru-
nossa kirjoitin. Eipä tarvinnut säveltää, ei.
Kiitos vain sanoistasi, se on joskus tällaista
elämä.
Runosi on hieno, vahva!
vahvasta ja hauraastakin elämästä syntyy tällais-
ta jälkeä.
Sinulle ihan erityiskiitos, koska tiedän ettet
juurikaan muiden runoja kommentoi.