lahjoista valitetaan

Asiaa puhut. Sama juttu mulla kun yhdelle kummilapselle annan lahjoja, niin ei koskaan tule sitä kiitosta. Sen sijaan niistä lahjoista tulee sanomista, ei sentäs lapsen taholta vaan äidin. Aina on vääränlainen lahja, palapelissä väärä kuva, mielikuvitusta rajoittava, muovista tehty, ei aito, kirjassa väärä aihe, liian helppo tai liian vaikea. Ja jos ei muuta niin liian halpa tai muuten vaan väärä. Osaan kyllä ostaa lapsille hyviä ja sopivia lahjoja, siitä ei todellakaan ole kyse.

Joka syntymäpäivän ja joulun jälkeen ajattelen, että oli viimeinen kerta kun ostan kummilapselle lahjan, mutta sitten ostan kuitenkin. Miksi kostaa lapselle sen äidin puheita? Mutta toisaalta, alkaa vähän ärsyttämään kun saa vuosi vuoden jälkeen kuulla valituksia. Sillä ei ole mitään merkitystä, että lapsi itse näyttää ilahtuvan (vaikka ei kiitäkään) ja pitävän lahjoistaan, aina tulee valitusta.

Tunnen itseni täysin hölmöksi kun ostan yhä edelleen, mutta kun lapsen vanhemmat eivät osta hänelle lahjoja, niin sitä ajattelee, että pitäähän sitä lahjoja olla. Ostan ne lahjat sitä lasta ajatellen, mutta alkaa mitta tulla vuosien kuluessa täyteen ja tunnen itseni ihan liian kiltiksi ja höynäytetyksi. Vähän niinkuin umpikujassa. Voisiko sitä olla kummi niinkus muuten ja jättää lahjat ostamatta?

Jos lahjakoneena olo kyllästyttää, voi ottaa sen linjan, että syntymäpäivät muistetaan, mutta joululahjat jätetään väliin. Jouluna on paljon muitakin lahjoja ostettavana: omat lapset, sisarukset ja heidän lapsensa, vanhemmat, isovanhemmat, jne. Eli voisi ajatella niin, että joulu on perhejuhla ja ne kummilapsetkin saavat omilta vanhemmiltaan ja sukulaisiltaan lahjoja (eri juttu tietysti, jos se kummilapsi on sukulainen...) Ja sitä paitsi tarpeeksi pienet lapset luulevat saavansa ne lahjat joulupukilta, joten vain vanhemmat tietää, keneltä mikäkin on. Kummilapsen kanssa voi viettää yhteistä aikaa, riippuu lapsen iästä mennäänkö vaikka vaan tunniksi pihalle tai sitten katsomaan jotain leffaa. Luulisi vanhempien ja niiden kummilastenkin (ainakin isompana) arvostavan tätä enemmän kuin tavaralahjoja.

meillä menee niin että kummi ei pidä ollenkaan yhteyttä meihin ja minä saan jatkuvasti soitella ja kysellä että millon tulisi katsomaan lasta.
Synttäreille on kyllä tullut ja näin mutta minusta tuo ei oikein riitä.
Olen itse jo tehnyt sellaisen ratkaisun etten itse ota häneen yhteyttä koska on se minustakin inhottavaa koko ajan häntä pommitella puheluilla ja tekstiviesteillä, mutta ei häneltäkään ole tullut yhtään puhelua saatika edes tekstiviestiä.

minullin. Lahjoista ei koskaan tule kiitosta, vaikka olisin pannut koko sydämeni lahjan valintaan. Lisäksi postipaketista olisi kiva saada jonkinlainen "vastaanottovahvistus". Nyt on vain epävarmuus siitä,onko edes mennyt perille.

Toisaalta voisi tietenkin tehdä johtopäätöksen, että jos kaksi kertaa vuodessa kymmenen vuoden aikana ostamani lahjat eivät ole olleet kiitoksenarvoisia, niin minun pitäisi uskoa, ettei minusta ole lahjanvalitsijaksi.