Kun kioski ryöstetään ja siitä saa joku hörhö muutaman satkun. Iltapäivälehdet ja Hesari kirjoittaa siitä näyttävästi.
Mutta kun ryöstö tapahtuu niin, ettei se ole mieluisaa julkisuutta pankeille, siitä vaietaan.
Nimittäin luottokortteja kopioidaan suomalislta tuhansia vuosittain, ja niiltä nostetaan eli varastetaan rahaa moniverroinenemmän kuin suomessa ryöstöissä. Tästä ei tietenkään uutisoida, koska se vaikeuttaisi luotto ja pankkikorttien kauppaamista, mikä on pankkien parasta bisnestä nykyään.
Näin meitä sumutetaan sillä, että luotto-ja pankkikortit on turvallisia.
Mutta kun ryöstö tapahtuu niin, ettei se ole mieluisaa julkisuutta pankeille, siitä vaietaan.
Nimittäin luottokortteja kopioidaan suomalislta tuhansia vuosittain, ja niiltä nostetaan eli varastetaan rahaa moniverroinenemmän kuin suomessa ryöstöissä. Tästä ei tietenkään uutisoida, koska se vaikeuttaisi luotto ja pankkikorttien kauppaamista, mikä on pankkien parasta bisnestä nykyään.
Näin meitä sumutetaan sillä, että luotto-ja pankkikortit on turvallisia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nuo ”ryöstösummathan” eivät ole pyöreitä 100 € summia joka laskusta erottuisivat, vaan tietokone ottaa joskus myöhemmin saman summan kun on jokin ostoskin ollut,
eikös se näin liene ?
Moni maksaa kaiken kiltisti kun rahat riittävät,
ainakin näin puhuvat
Itse pidän luottokorttia hyvin turvallisisena maksuvälineenä. Ensinnäkin kuukausittainen lasku lähetetään hyvissä ajoin, joten veloitettavat tapahtumat voi (ja pitää!) tarkistaa. Jos veloituksisa on epäselvyyttä, niin ainakin Luottokunnan tapauksessa riittää, että tekee veloituksesta kirjallisen reklamaation Luottokuntaan. Selvittelyvastuu on heillä ja tapahtuman oikeellisuuden osoittamisvastuu on veloittajalla.
Tietenkin, jos joku on onnistunut omaa hölmöyttäsi varastamaan tunnuslukusi, niin silloin asia on vähän monimutkaisempi. Jos huolehdit perusasioista normaalilla huolellisuudella (ts. pidät tunnukset jasalasanat yms. salassa, tarkastat laskutettavat tapahtumat), käytännössä rahojen menettämisen pelkoa ei ole. Väärinkäytöksissä selvittelyn hoitaa ja vastuun kantaa Luottokunta, ei kortin haltija. Pankkien myöntämien korttien (esim. S-Pankki) käytäntöä en tunne, mutta Luottokunnalla ainakin ihan omakohtaisten kokemusten perusteella asiat hoituvat ammattitaitoisesti, rutiinilla ja periaatteella "asiakas on oikeassa" enkä ainakaan itse ole menettänyt mitään, vaikka pari kertaa myyjä on yrittänyt aiheettomasti veloittaa esim. toimittamattomasta tavarasta maksun.
En puhuisi kortin käyttäjän tyhmyydestä, jos pankkiautomaatin seinään on liitetty ylimääräinen lukulaite joka purkaa rahannostajan kortin tiedot R-fid tekniikka hyväksikäyttäen. Siirretäänn sitten tiedot vaikka netin kautta korttitehtailijalle joka myy näitä kortteja eteenpäin. Nämä kloonatut kortit ovat täysin turvallisia ja niillä voi tehdä netinkautta ostoksia vaikka ympäri maapallon.
Kortin haltija joutuu todistamaan, että kortti on hänen hallinnassa ollut koko ajan. Jos erehdyt sanomaan että et tiedä 100-varmasti missä kortti oli silloin kun tulit ravintolasta kotiin, niin korvaukset jää saamatta ja tililtäsi lähti rahat ettei mitään. Vaikka korttisi olisi ollutkin lukkojen takana kotona. Kortin kopiointilaitteita on suomessakin vaikka kuinka paljon, niistä ei vain puhuta.
Siksi nyt keskustellaan siitä, voisiko kortin haltijalta veloitaa jokin vakuusmaksu (150€)/ vuosi väärennöksien tappioitten kattamiseksi. Tämä keskustelu on syntynyt kun korttifirmoille tulee suuria korvaussummia kloonikorttien käytöstä.
Salasanojen ja tunnuslukujen urkinta on menneen talven lumia. Niistä ei kannata edes enää keskustella, ellei ahlua kuulua joukkoon niitä henkilöitä, jonka aika on jättänyt.