Heinolle toivomus

tehtyä esitystä.

muistelmateos, siis ei mitenkään faktatietoa! Jos aikoo tehdä teoksen, jossa on tiedot tukevasti perusteltu esim. pöytäkirjoihin ja niihin verrattaviin asiakirjoihin, on tehtävä paljon tutkimustyötä.

Ne asiat mitkä olen tänne nettiin kirjoitellut, ne ovat pääasiassa muistitietoa, osan olen kyllä kaivanut muistinmerkinnöistäni. Ihmisen muistiin ei voi täysin luottaa, ei vaikka haluaakin kertoa ja muistaa puolueettomasti. Jokainen meistä katselee tapahtumia omin silmin ja vaikka katsomme saman tapahtuman, voimme nähdä tapahtuman erilaisena.

Hoitokokoukset ovat kirkkaana muistissani koska, kokoukset järkyttivät minua niin kovin, että puhuimme vaimoni, veljeni ja äitini kanssa niistä ja kertasimme tapahtumia tuhansia kertoja varmaan yli kymmenen vuotta päivittäin. Puhuminen auttoi niin, etten sairastunut psyykkisesti, vaan puhuminen auttoi eheytymään ihmisenä.

Kaksi siskoani sairastui, koska heidän puolisonsa olivat hoitokokouksien kannattajia. Eli heillä ei ollut ketään tukemassa, vaan paremminkin kehottivat uskomaan vääriin henkiin ja niin siskoni alkoivat uskoa, että pirut olivat tulleet sydämeen – sairastuivat.

Pappiseriseurasta muistan vähän, tosin olin yhdessä kokouksessa ja näin mikä suuri viha oli vallannut uskovat, uskovat jotka ennen yhdessä iloitsivat Jumalan lahjoittamasta uskosta. En päässyt sisälle kuin yhteen kokoukseen, sillä ovelle asetettiin vartijat ja he eivät päästäneet sisälle muita kuin ne jotka tunsivat. Vaimoni oli päässyt, koska vartijat olivat hänet tunteneet Ville Suutarin tyttäreksi.

Vartijat oli pakko laittaa, sillä kokoukseen tuli yleisöksi niin kiihkoisia pappien kannattajia, että he nousivat lehterillä ylös ja puivat nyrkkiä ja huutelivat häiriten kokousta. En kyllä yllättynyt heidän kiihkoaan, sillä ei siellä Kristuksen rakkautta kaikkien puheista aistinut. Monet pilkallisesti nauroivat oikein ”hörönauruja.

Tapasin kyllä pappiseriseuraisia varusmiesten keskuudessa, mutta ei heidän kanssaan kyennyt puhumaan uskosta, ei varsinkaan opista. Jos yritti, niin puhe kääntyi aina ihmisten ja puhujien tekemiin väärään käyttäytymiseen. Kokouksesta on olemassa pöytäkirja, olen aikoinani tutustunut siihen ja muistelen, että hyshyssillä on tämä pöytäkirja.

Olen ajatellut ehdotustasi ja vähän kyllä kiinnostaisikin tehdä muistelmateos, vaikka ei sillä taida suurta arvoa olla. Olen vain vielä kiinni niin paljon muissa touhuissa, että en kykene keskittymään tehtävään. Nytkin minun tulee olla tunnin päässä kyläkirjapiirissä, auttamassa kymmenettä kirjapiiriä alkuun. Osastonjohtajana joudun nyt keväällä paneutumaan ensivuoden opetussuunnitelmaan ja on minulla omakin projekti jonka aion tänä vuonna toteuttaa ja tämä liittyy kirjoittamiseen, ei tosin uskontoon.

Olen pyrkinyt myös vähentämään tälle palstalle kirjoittelua ja lukemista, että voisin paremmin keskittyä muihin tehtäviin. Vaikeaa on tästä palstasta irtautua, palsta jotenkin vetäisee mukaansa. Kyllä minä täällä käyn lukemassa ja kirjoitankin ehkä jotain. Surettaa tuo ”ankanrääpäle”, tykkäsin ja tykkään hänestä, mutta ajattelin kyllä, että ei hän kestä yhteisön painetta. Mutta olen hänet ja teidät kaikki liittää iltarukoukseeni, muuta en paljon voikaan tehdä.