Miksi ihmiset on nykyään mitä on? tietenkään ei kaikki, mutta suurin osa vaan sen hiton rahan perässä ja ollaan hyviä kun on rahaa ja omat asunnot ja hienot autot. miks ei ihmiset ihmisinä enää kelpaa? jos sulla on rahaa niin on kumppani ja helppo tulevaisuus. jos joku kuulee sun tekevän paskaduunia niin sylkee päälles. muutenkin olen paljon katsonut/kuunnellut menneiden vuosikymmenten elämää ja jotenkin tuntuu et ihmiset otettiin joskus ihmisinä. nykyään vaan raha puhuu. toinen asia on ihmisten pinnallisuus. en tiedä pitäiskö itkeä vai huutaa kun ihmiset eivät hyväksy kaiken kokoisia ja näköisiä ihmisiä. itse olen valmis tutustumaan kehen vaan, joskin olen hieman ujo vieraiden seurassa ja häpeän itseäni. kai sen on saanut aikaan juurikin se kun ei saa hyväksyntää. taitaa rumien paikka olla neljän seinän sisällä, ainakin täällä on helpompaa. olen iso ja taidan näyttää hieman "pelottavalta" tai miten sanois. kun joku sälli vaik näkee ekaa kertaa niin voin saada tervehdyksen tyyliin kuin olisin joku baarin portsari. todellisuudessa pelkään sosiaalisia tilantetia ja olen yksinäinen romantikko joka haaveilee paremmasta huomisesta ja paremmasta maailmasta. enhän mä varmaan koskaan voi sitä kenellekkään näyttää, kun en uskalla. kai tarttis jotenkin ruveta vaan "kovaks" jätkäks ni ehkä sopisin paremmin kehooni... emmä tiiä. mä vaan tykkään lauluista jotka herättää tunteita ja kertoo paremmasta maailmsta tai rakkaudesta. sitten siitä tietenkin saan palkinnoksi ajoittain masennuksen. niin se vain menee. onhan mulla onnneksi edes muutama kaveri mut ei meillä ole samaa musiikkimakua tai ei me oikein ajatella samanlailla muusta kuin näistä maallisista asioista. tykkään itse henkevistä keskusteluista elämästä ja rakkaudesta vaan ei mulla ole ketään kenen kanssa näistä voisi jutella enkä tiedä edes uskaltaisinko. humalassa paremmin onnistuu. en tiedä olisiko nämä ajatukseni kuuluneet yksinäisyys kanavalle, mutta en muuta löytänyt ja koen kuitenkin olevani yksinäinen. yrittäkää ihmiset ymmärtää meitä muita. yrittäkää.
Jotain roskaa.
mies21v.
161286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Oikein. Noin se vaan tuntuu menevän nykyelämä. Mutta pidetään me fiksummat lippu korkealla. Ihmiset on mitä ne on...jokaisella omat heikkoutensa. Ikävä kyllä pinnallisuus on useimmilla.
lausettakaan roskaa. Ja jos et ole humalassa, osaat siis ainakin kirjoittamalla ilmaista itseäsi. Puhuminen tulee varmaan perässä. Kroppa on mikä on, tulee mieleen naispuolinen serkkuni, joka on semmoinen puoltoistmeetrinen ja erittäin hentoinen - ja tietenkin aina kohdannut tytöttelyä, vähättelyä, tulkintaa siitä millainen on sisäisesti. Ja väärää tulkintaa tietenkin, kun tuo todella ei millään tavalla koe olevansa mikään hento heinä, eikä olekaan, vaan aika rautaa, noin hyvässä mielessä. Toisaalta jos iso mies (jolla on sydän ja aivot) on rauhallinen ja onnistuu olemaan provosoitumatta (olen ymmärtänyt, että aina riittää riidanhaastajia), lähtökohta on silti verrattomasti parempi kuin nyt vaikka meikäläisen tapaisilla hukkapätkillä (vaikka olisi kuinka aivot ja millainen sydän), naistenkin suhteen. Rauhallisesti eteenpäin vain, lähtökohta ei näytä kyllä yhtään huonolta!
Ainakin itse olen tällä hetkellä sellaisessa sosiaalisessa ympäristössä kuin tuossa kuvailet(opiskelen). Voin aika pahoin tälläisessä maailmassa.
Tää elämä on nykyään(oliko ennen, tuskin?) lähes pelkkää kilpailua. Tietty määrä ihmisiä siinä kilpailussa pärjää tavallaan, toise voittamalla, toiset myötäilemällä voittajia, jotkut ei osaa edes ajatella ja osa sitten eristyy. Ne eristyy joilla ei se kilpailuvietti ole tarpeeksi kova ja ei löydä laisiaan ihmisiä.
Se on vaan niin, että herkät ihmiset harvoin pärjää. Pitää olla kova ja tehdä kaikkensa saadakseen menestystä ja sitä mukaa arvostusta. Jotenkin sairasta kun tälläisellä käyttäytymisellä ei oikeen oo jatkumoa, kun tiedetään mitä jatkuva talouskasvu tekee maapallolle.
Se on meillä herkillä miehillä varsinkin hankalaa kun ei todellakaan oo paljoa juttukavereita, jotka ajattelevat samoin. Naisilla tiettyä herkkyyttä ilmenee sentään enemmän, vaikka siihenkin kuntaan tuntuu pesiytyvän kaikki nää miesten ominaisuudet ja sellanen äärifeministisyys lisääntyy.
Kai elämä oli ennen järkiperäisempää, ainakin mitä keskustelee monien vanhojen ihmisten kanssa huomaa kuinka pienet asiat merkitsee. Itse ainakin tunnen , että oon syntynyt 60 vuotta liian myöhään.
todella hieno. Voit olla ylpeä itsestäsi. Ei moni sinun ikäinen nuori mies omaa tälläisiä ajatuksia! Sinä olet ja tulet olemaan ainutlaatuinen ja hyvä Mies!
Haluaisin kommentoida ajatuksiasi, vaikken yksinäiseksi itseäni koe. Kirjoituksesi herättii tunteita. Kyllä olet osittain oikeassa että tämä maailma on sitä mitä on. Mutta... kukahan tekee sen sellaiseksi? Me, aikuiset! Myös Sinä ja minä.
Sinun ei tarvitse ujostella sosiaallisissa tilanteissa, ajatusmaailmasi on hieno ja harvinainen! Jokainen meistä voi muuttaa tämän maailman paremmaksi paikaksi, vaikkei se siltä tuntuukaan. Levittämällä hyviä ajatuksia, välittämällä ihmisistä, kunnioittamalla, kuuntelemalla ihmisiä ja puhumalla heille! Jos esimerkiksi minä tai Sinä annat toisen ymmärtää että hänestä välitetään, hän kokee sen miellyttävällä tavalla. Joskus se saattaa muistaa tämän tunteen ja tekee samoin toiselle, välittämistä tarvitsevalle ihmiselle. Näin se maailman parantaminen alkaa, itsestään :)
Älä ujostele maailmaa. Sinulla on annettava sille! Voit tehdä jopa palveluksen sille että olet olemassa! Olet nuori ja varmasti täynnä hyvää, vaikka katkeruus ja pettymyskin ehkä pääsivät tekemään jälkiänsä. Älä masennu äläkä anna katkeruuden ja välinpitämättömyyden voittaa. älä jää neljään seinän sisään, vaan mene "ulos", joku jossain varmasti kipeästi tarvitsee Sinua, sellaisena, millainen olet!
Ehkä nuo sanat kuulostavat naiiviltä ja populistisilta, mutta ne eivät sitä ole. Sinä tiedät sen.
Todella paljon kiitos noista ekoista lauseistasi. aina se vähän lohduttaa kun edes joku pitää hyvänä ihmisenä tai mainitsee asiasta. :)
Kyllä vain, maailma on tälläinen paikka, koska me teemme tästä tälläisen. muuttaisin itse sitä jos voisin vaan ei sota yhtä miestä kaipaa vai mitenkä se meni. pyrin itse kuitenkin olemaan mahdollisimman ystävällinen kaikille ihmisille. jokainen saa olla juuri mitä haluaa eikä kukaan ole toistaan parempi.
tiedän että pitäisi vain mennä ulos enempi ja liittyä vaikka vapaaehtois toimintoihin mukaan jossa saisi enemmän kontakteja ihmisiin. vaan taitaa oma häpeä ja pelko muita kohtaa olla mennyt jo liian pitkälle. uskaltaminen on vaikeaa. ehkä olen parempaan suuntaan hieman päässyt, tiedä häntä.
sinususta aistin, että ystävilläsi on hyvä olla sinun kanssa. vaikutat ihmiseltä, joka uhkuaa positiivista valoa ympärillä ja tahtomattaa tai tahallaan tartuttaa sitä muihin. :) todella mahtavaa jatkoa ja kaikkea hyvää sinulle.
aina hyvältä kun tuon kaltainen sielutar on olemassa :-) Ja onhan heitä. Selvästi.
versioni menee: Ei yksi mies sotaa kaipaa...
"muuttaisin itse sitä jos voisin vaan ei sota yhtä miestä kaipaa vai mitenkä se meni. "
tästä en ole kanssasi samaa mieltä :). Sota ei muka yhtä miestä kaipaa :). Mistäs kaikki armeijat koostuvat? Yksittäisistä miehistä ja naisista. 1 1 on 2 jne. Kun laitat omaa hyvyyttäsi eteenpäin, löydät muitakin samoin ajattelevia ihmisiä. Ja näin saadaan armeijan, joka voi muuttaa maailmaa jos ei kokonaan, niin osan siitä :).
Tsemppiä ja voimia!
Kiitoksia asiallisista vastuaksestasi viestiini. elämä on nimenomaan sitä jatkuvaa kilpailua. mahtaakohan sitten olla hienoa eläkeiässä laskea montako euroa sai elämän aikana hankittua. en minä ainakaan halua. muistelen mielummin kaikkia hyviä hetkiä läheisten seurassa. itse toivon myös että kumpa olisin vuosikymmeniä sitten syntynyt. ehkä tunteellisemmalla tasolla eläviä ihmisiä olisi ympärillä enemmän. pitää auttaa muita vielä kun siihen pystyy. onneksi olen kuitenkin huomannut että pienemmissä kunnissa ihmiset pitävät vielä sentään enemmän yhtä ja ottavat avosylin vastaan vieraita. ehkä siis minäkin vielä löydän paikkani vaikkapa jostain maaseudulta.
pois suljettua. Itsekin olen usein miettinyt maalle"pakoa", joskin olennaisimpana syynä on rakkauteni hiljaisuutta kohtaan. Mihin kohtaan historiaa sitä nyt syntyykin, aina voi viedä ajatuksensa maailmaan, mielensä (mielekkyytensä), jota maailmassa tuskin ilman itse kutakin onkaan. Minä ajattelin pitkään, että olisin ollut kotonani 60-luvun aktiivisessa ajassa, mutta sittemmin tajusin, että niin on hyvä kuin on. Jos esim. olisi sattunut syntymään 10-20 -luvulla olisi ollut aivan mahdoton todennäköisyys hirmuisen lyhyeen elämään ja kuoloon sodissa, todella masentavia kohtaloita siellä; vaikka usein ilmeisesti onkin niin, että kriisiaikoina ihmisistä tulee esiin myös parhaat puolet, niiden kauheiden lisäksi.
Kun saisi tuon kaltaisesti ajattelevan kumppanin itselleen...olisi ihanaa. ^^
Jos olet naishenkilö niin täältähän tämän saa.. heh. :)
Ei kun palstalle vain aitoa kamaa ja heti on... ei sitä meikäläiselle vain, tuhansienkaan viestien jälkeen. Että iso ja herkkä se iskee suoneen ja käypi keuhkoon :-)
Olen sua yli 10 v vanhempi. Nyyh.
Mäkin olen hieman pettynyt ihmisten pinnallisuuteen ja ahneuteen. Välittääkö täällä enää kukaan muusta kuin siitä omasta navasta, haluaako kukaan enää olla ihminen toiselle ihmiselle? Onneks selvästi on joitain, jotka ei oo kokonaan uponneet epäsosiaalisen pinnallisuuden suohon.
Mua ahdistaa myös jatkuva suuremman ja suuremman menestyksen tavoittelu. Onko elämä tosiaankin vain sitä, että tehdään töitä hikihatussa jotta saatais rikastutettua rikkaita ihmisiä lisää? Eikö joku kohtuus vois riittää...entä me tavalliset ihmiset jotka tehdään jotain tavallista, pärjätään just ja just.. kai meilläkin on jokin arvo?
Musta tuntuu, että en jaksa pysyä mukana tässä koko ajan kiihtyvässä vauhdissa, jossa pitäis olla aina niin hyvä, tehdä tulosta ja olla paras. Aion olla ihan vaan tällainen tavallinen. Aarteeni ovat sitten ehkä jotain muuta, kuin mitä odotetaan.
Vaikutat oikein hienolta ihmiseltä kirjoituksesi perusteella. Ihana että kaltaisiasi miehiä on olemassa. :) Tsemppiä sulle elämään, pysy tollasena!
Kiitosta vaan. mihinkäs minä tästä muuttuisin. ei jaksa enää niin paljon houkuttaa tämä kasvava maailma. omaa viivani etenen. :) hyvää jatkoa myös sinulle ja hauskaa kevään odottelua. :)