(Tässä kirjoituksessa on kohtia, jotka voivat
järkyttää omavanhurskauden palvelijoita)
Lutherin jumalanpalvelusuudistuksessa oli
vain 2 kohtaa, joissa ei ollut musiikkia: saarna ja sen jälkeinen rukouskehoitus.
Luther antoi ohjeita evanekeliumien ja epistolatekstien laulamisesta:
"Kristus on ystävällinen Herra ja hänen puheensa ovat suloisia. Siksi tahdomme ottaa käyttöön evankeliumin laulamisessa kuudennen sävellajin. Koska Paavali on vakava apostoli, tahdomme määrätä kahdeksannen sävellajin epistolaa varten".
järkyttää omavanhurskauden palvelijoita)
Lutherin jumalanpalvelusuudistuksessa oli
vain 2 kohtaa, joissa ei ollut musiikkia: saarna ja sen jälkeinen rukouskehoitus.
Luther antoi ohjeita evanekeliumien ja epistolatekstien laulamisesta:
"Kristus on ystävällinen Herra ja hänen puheensa ovat suloisia. Siksi tahdomme ottaa käyttöön evankeliumin laulamisessa kuudennen sävellajin. Koska Paavali on vakava apostoli, tahdomme määrätä kahdeksannen sävellajin epistolaa varten".
Vastaukset 13
Vanhimmat
se on näin, keksittyä ettei soittaminen voisi olla kiittämistä. amor..
Mutta Luther käytti kaikkia keinoja sanoman sisällön selkeyttämiseen. Kullekin tavulle sai olla vain yksi nuotti, eikä urkusäestys saanut hämärtää sanoja. Koko jumalanpalveluksen aikana saatiin urkuja käyttää vain laulun tukena. (Roland Bainton, Tässä seison. Martti Lutherin elämä)
1. Tess. 1:8 - 9.
Teistä on Herran sana kajahtanut. Sillä he itse ilmoittavat meistä, minkäkaltainen tulemus meillä on ollut teidän tykönne, ja kuinka te Jumalan puoleen epäjumalista olette käännetyt, elävää ja totista Jumalaa palvelemaan.
Katso, tämä on se totinen jumalanpalvelus, johon ei tarvita kelloja, eikä urkuja, ei kirkkoja, eikä astioita eli koristuksia, ei kynttilöitä eli lamppuja, ei soittelua eli laulua, ei maalauksia eli kuvia, ei tauluja eli alttaria, ei kypäriä eli kauhtanoita, ei suitsutusta eli vihkivettä, j.m. Sillä ne kaikki ovat ihmisten temppuja, joista Jumala ei pidä mitään, ja jotka säännöillänsä tummentavat totista jumalanpalvelusta. Mutta yksi on tarpeen, nimittäin evangeliumi, ja että sitä oikein käytetään ja sen jumalanpalvelukselle on evangeliumi se oikea kello ja urku. (Luther: Bibliallinen lauseisto ja tavarasto)
Huomannet, että paavilaisten teot, jotka saavat ilmaisumuotonsa uruissa, veisaamisessa, vaatetuksessa, kellojen soitossa, suitsutuksissa, vihmomisissa, pyhiinvaeltamisessa, paastoamisessa ym., ovat kylläkin kauniita, suuria, monilukuisia, pitkiä, leveitä ja paksuja tekoja, mutta niissä ei ole ainoatakaan hyvää, hyödyllistä ja tarpeellista tekoa. Hyvällä syyllä voidaan niihin soveltaa tuo sananparsi: Loistavia paheita! (Luther: Kirkkopostilla)
Mutta muistakin vain kavahtaa heidän hienon hienoja ruotimisiaan! He näet sanovat: Vaikka nuo teot eivät tietystikään koidu lähimmäisen ajalliseksi hyväksi tai hyödyksi, on niistä kuitenkin hengellinen hyöty hänen sielulleen, sillä siten palvellaan ja sovitetaan Jumalaa ja hankitaan hänen armoansa. Nyt en hukkaa hetkeäkään, vaan sanon: Jo valehtelet suusi täydeltä! Jumalaa ei palvella teoilla, vaan uskolla; uskon täytyy tehdä kaiken sen mikä on saatava aikaan meidän ja Jumalan välillä, ja sitä saattaa olla enemmän jossakussa myllärin palvelijassa kuin kaikissa paavilaisissa, ja se kykenee »ansaitsemaan» enemmän kuin kaikki papit ja munkit urkuineen, ilveineen päivineen, vaikka heillä olisi urkuja enemmän kuin niissä on urkupillejä! Se jolla on usko, osaa rukoilla toisten puolesta; se jolla sitä ei ole, se ei osaa rukoilla mitään. On siis oikea perkeleen emävalhe, kun tuommoista ulkonaista komeutta pidetään hengellisesti hyödyllisenä ja hyvänä. (Kirkkopostilla, ensimmäinen osa)
Sanon höpöhöpö!
Kun asiat irrotetaan siitä yhteydestä, mihin ne kuuluvat, saadaan Luther saarnaamaan mitä tahansa. Näin sinä juuri nyt teit!
Todellisuudessa, Luther rakasti sitä paljon puhuttua moniäänistä laulua yms.
Tämä sinun lainauksesi:
>>Katso, tämä on se totinen jumalanpalvelus, johon ei tarvita kelloja, eikä urkuja, ei kirkkoja, eikä astioita eli koristuksia, ei kynttilöitä eli lamppuja, ei soittelua eli laulua, ei maalauksia eli kuvia, ei tauluja eli alttaria, ei kypäriä eli kauhtanoita, ei suitsutusta eli vihkivettä, j.m. Sillä ne kaikki ovat ihmisten temppuja, joista Jumala ei pidä mitään, ja jotka säännöillänsä>>>
Luther ei puhu tuossa soittelua, kynttilöitä, lauluja, maalauksia yms. vastaan,
vaan omanvanhurskauden henkeä vastaan. Se on kokonaan eri juttu se!
: Pelätessään, että hänen nimeään vihattaisiin, Luther kääntyy baijerilaisen hovimuusikko LUDWIG SENFLIN puoleen ja ylistää aluksi musiikkia, koska se voidaan asettaa välittömästi teologian rinnalle. ”Teologian ohella saa se yksin aikaan saman, nimittäin rauhallisen ja iloisen sydämen.. Rakkauteni musiikkiin, joka on minua usein virvoittanut ja vapauttanut suuresta sielunhädästä, on valtavan suuri.”
Luther pyytää Senfliltä moniäänisen sävellyksen antifonista In pace in id ipsum. Se on laulu, jota hän on rakastanut ja laulanut mielellään nuoruudestaan asti ajatellessaan lähestyvää kuolemaansa. Senfl täyttää Lutherin toiveen ja lähettää sen lisäksi sävellyksen Non moriar, sed vivam, et narrabo opera Domini (En minä kuole, vaan elän ja Herran tekoja luettelen) Psalmin 118 jakeesta 17
Luther varustaa esipuheella Symphoniae iucundaen, hengellisten sävellysten kokoelman. Hän ”ei saata kyllin ylistää ja kiittää.. tätä suurenmoista ja jaloa taidetta”. Musiikki on alusta alkaen osa luomista, se hallitsee ”ihmissydämen kaikkea liikettä”, kaiken tunteiden ylenpalttisuuden se voi tasoittaa.
Todella selväksi Jumalan viisaus käy silloin, kun ”luonnollinen musiikki teroitetaan ja kiillotetaan taiteella. Sen, jota
m o n i ä ä n i s e n laulun ihme ei kosketa, täytyy olla karkea pölkky”.
Esipuheeksi Luther kirjoittaa saman vuonna runon "Rouva Musicalle: ”Mikään ilo päällä maan/ ei kauniimpi voi olla/ tätä laulujeni antamaa / sulosointujeni kantamaa...
Niin juuri omanvanhurskauden joukot haalivat puoliheränneitä lauluin ja soitoin joista Luther varoittaakin ettei Jumala tarvitse teidän soittoja ja esityksiäkään. Jumala palvelee ihmisiä hänen sanallaan jonka saarnauttaa palvelijansa kautta.
Omavanhurskaus juuri tarvitsee näitä lainauksia kun heiltä puuttuu oikea sana. Tälläisillä hokkus pokkuksilla yritetään saada lihaa viihtymään ja jopa synnyttää iloakin.
Tämä sinun lainauksesi:
>>Katso, tämä on se totinen jumalanpalvelus, johon ei tarvita kelloja, eikä urkuja, ei kirkkoja, eikä astioita eli koristuksia, ei kynttilöitä eli lamppuja, ei soittelua eli laulua, ei maalauksia eli kuvia, ei tauluja eli alttaria, ei kypäriä eli kauhtanoita, ei suitsutusta eli vihkivettä, j.m. Sillä ne kaikki ovat ihmisten temppuja, joista Jumala ei pidä mitään, ja jotka säännöillänsä>>>
Minä lainasin ainoastaan M. Lutheria ja yhtä hänen elämänkerran kirjoittajaa.
En rohkenisi sanoa "höpöhöpö" niin kuin sinä nimim. "vääristele asioita" sanot, ei näitä lainauksia voi ymmärtää mitenkään toisin kuin mitä hän selvästi sanoo, itse asiassa hän puhuu useassa kohdassa samoista asioista vielä paljon pidemmälti, mutta arvelin, ettei niitä jakseta lukea.
Olet oikeassa siinä, että Luther puhuu nimenomaan omanvanhurskauden kavalaa henkeä vastaan, mutta miten se muka olisi kokonaan eri juttu??? Ja eri juttu kuin mikä???
Jos hän sanoo, että "On siis oikea perkeleen emävalhe, kun tuommoista ulkonaista komeutta pidetään hengellisesti hyödyllisenä ja hyvänä." niin sitä hän varmaan myös tarkoittaa...
Ja miten seuraava lainaus voi olla irroitettuna asiayhteydestään???:
"Kaikki se hyvä minkä me voimme tehdä Jumalalle, on hänen ylistämistään ja kiittämistään. Se onkin ainoa oikea jumalanpalvelus, niinkuin Jumala itse sanoo 50. psalmissa (Ps. 50:23): »Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestään vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden». Kaiken muun hyvän me saamme häneltä, että siitä toisimme esiin kiitosuhrin. Jos sinulle suositellaan muuta jumalanpalvelusta, niin tiedä se harhaksi ja petokseksi. Nythän maailma mielettömyydessään määrää Jumalan palvelemiseksi taloja, kirkkoja, luostareita, kultaisia, hopeaisia ja jos jonkinlaisia vaatteita, hopea-astioita ja -kuvia, kelloja ja urkuja, kynttilöitä ja lamppuja. Näihin uhratuilla varoilla pitäisi autettaman lähimmäistä, mutta ne annetaan—Jumalalle! Ja sitten öristään ja ulvotaan kirkoissa yötä ja päivää, mutta mykkänä on koko maailmassa Jumalan kiittäminen ja kunnioittaminen, joka ei suostu olemaan sidottuna paikkoihin eikä ihmisiin. Messupappien ja munkkien uskottelu, että heidän menonsa on jumalanpalvelusta, on valhetta; se on viettelystä ja ilveilyä." (Kirkkopostilla, ensimmäinen osa)
Toistan: sinä vääristelet Lutherin sanomisia.
Se on hyvin tuttua eslest tiukemman suunan keskuudessa.
Lainaamassa tekstissä Luther ei puhu musiikkia vastaan, vaan omaavanhurskautta vastaan.
Millainen on sydämesi tila, kun viitsit vääntää asiat noin valheelliseksi.
Voi sitä Raamatullakin puolustaa mitä tahansa:
Juudas meni ja hirtti itsensä.
Mene ja tee sinä myös samoin.
Onko sinun uskosi todellakin asioiden vääristelyä!! Mitä uskoa se semmoinen on?
Ei ainakaan Pyhästä Hengestä.
Luther puolusti musiikkia kaikkialla elämässään,
myös sitä eslest synniksi saarnaamaa moniäänistä laulua JA ESITTÄMISTÄ!
Saksalaiseen messuun hän tahtoi myös musiikin.
Poikansa hän pisti kouluun oppimaan musiikkia.
Hän pyysi säveltämään itselleen KUOROLAULUJA.
Hän uudisti jumalanpalveluksen, ja laittoi siihen musiikkia kaikkialle muualle, paitsi saarnaan ja uskontunnustukseen.
Onko hän siis musiikkia vastaan!
Sinun tekstisi on asiayhteydestään irrotettu sitaatti, joka ei ota itse musiikkiasiaan kantaa millään tavalla.
Minusta musiikissa on jokin ulottuvuus joka ei pahenna ihmistä. Ennemmin juuri parantaa.
Se tapahtuu virsiä kuunnellessa , laulaessa ja soittaessa.
Siinä mikään ei ole ihmiselle vaan Jumalalle kunniaksi.
Rukoushuoneella laulaa lähes jokainen.
Ei musiikki mitään syntiä mielestäni ole, mutta varmasti musiikissakin löytyy alueita joissa Jumalaa ei ole mielessä ja sävel ei soi Jumalalle kunniaksi.
On siis vaaransa.
Näin on kuitenkin kaikissa asioissa.
Vaara on jo omassa mielessä jota paholainen alituisesti pommittaa.
Jos se ei saa kiinni yhdellä tavalla , niin se tulee toisella tavalla.
Jokaisen ihmisen kohdalla se tulee aivan varmasti.
Synnitöntä ei ole ihmisissä.
Lukekaa ihmiset Raamattua, että tulisitte ymmärtämään todelliset synnit jotka tahtovat langettaa pois USKOSTA Kristukseen.
Kaikista suurin eksytys on Jumalan sanan tulkitseminen lihan mieltymysten taikka isiltä perityn tradition jälkeen.
Jätetään Raamatussa kirjoitettu Jumalan sana lukematta tutkimatta ja uskomatta, ja sen sijaan turvaudutaan ulkoa opittuihin, ajan saatossa syntyneisiin, isiltä perittyihin fraaseihin.
Raamatusta luettiin seuroissa teksti, joka alkoi seuraavasti; OLKAA JUMALAN SEURAAJAT, NIIN KUIN RAKKAAT LAPSET.
Saarnamies piti kristittyjen keskinäisiä epäluuloja lietsovan jyrkkäsanaisen palopuheen, (toki asiaakin oli joukossa) siitä, kuinka kaikki omat ymmärrykset on pantava pois ja mentävä kuolaamaan sen taakse mitä lapista annetaan.
Oma ymmärrys oli siis vaihdettava itseään erehtymättömänä pitävän naapurin ymmärrykseen.
Voi rakkaat kristityt, älkää eksykö! Miksikä se siitä tulee, kun kummankaan ymmärryksellä ei kuitenkaan pelastu, ei minun eikä lapin.
Sen sijaan tarvitaan tuo mitä Raamatussa lukikin.
Olkaa JUMALAN seuraajat, niin kuin rakkaat lapset.
Ei ole olemassa kahta pelastavaa oppia rinnakaain,...
... Kristuksen oppi ja kristillisyyden oppi.
On vain Kristuksen oppi, ja kaikki opetus on alistettava AINOASTAAN Kristukselle. KAIKKIEN SEURAKUNTALAISTEN, johtoa myöten on ALISTUTTAVA KRISTUKSELLE.
Ja kun alistutaan Kristuksen sanalle, me rakastamme toisiamme, ja palvelemme toinen toisiamme.
Seurakuntaa komentelevien herrojen johtama kristillisyys joutaa romukoppaan, ja Jeesus johtajaksi. Silloin USKON saarnasta tulee voima joka synnyttää yhteyden ja rakkauden. Eristätymisen pelon ja epäluulojen sijaan tulee sydämellinen keskinäinen rakkaus ja luottamus kristittyjen välille, ja herroiksi paisuneet saarnamiehet erotetaan viroistaan elleivät nöyrry seurakunnan palvelijoiksi.
Gal. 5:15 Mutta jos te
- purette ja syötte toisianne,
katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.
Gal. 5:16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette
- lihan himoa täytä.
Gal. 5:17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
*) Gal. 5:18 Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.
Gal. 5:19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat:
haureus,
saastaisuus,
irstaus,
Gal. 5:20
epäjumalanpalvelus,
noituus,
vihamielisyys,
riita,
kateellisuus,
vihat,
juonet,
eriseurat,
lahkot,
Gal. 5:21
kateus,
juomingit,
mässäykset
ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut,...
...että ne, jotka semmoista harjoittavat,
eivät peri Jumalan valtakuntaa.
______________________
Missäs tässä oli musiikki, kysyy omahyväinen omavanhurska???
Ei tietenkään missään, koska musiikki on Jumalan lahja kristityille, omavanhurskaus saatana on riisunut kristityt,
- halveksimnaan itseään
- halveksimaan toinen toisiaan
- vihaamaan itseään ja toisia
- puhumaan pahaa itsestään ja toisista
- kylvämään epäluulon siemeniä (muun muassa puhumalla kateedereilta valheita olemattomista eriseuroista
- halveksimaan Jumalan antamia lahjoja
- halveksimaan kauneutta
- halveksimaan ja riistämään luojan luomaa luontoa
- pukeutumaan (naiset) harmaisiin, jopa purkhaan
- ilkeyteen rakkauden sijasta
Lainatakseni edesmennyttä rakasta opettajaa.
"Meissä jokaisessa on syntiä niin paljon, ettei niitä tarvitse enää lisää keksiä."
Amen!
Todellinen synnintunto puuttuu ihmiseltä silloin, kun tarvii lähteä noita kehittelemään. Milloin musiikista, milloin vaatetuksesta, milloin kulttuurista, milloin kodin sisustuksesta.
Kun ihminen on lähellä Kristusta, näkee ihminen toisaalta oman syntisyytensä varsin kirkkaasti, mutta Kristuksessa hän tietää olevansa niiden aiheuttamasta tuomiosta vapaa ja ne eivät ahdista.
Lauantai-iltaisessa saarnassa oli sitä oikeaa Sanaa, joka jättiseurakunnan Pyhän Hengen antamaan rauhaan. Ei ollut sitä ahdistuksen tyrskettä, mikä monesti seuraa sellaista saarnaa, mikä vetoaa ihmisen tunteisiin ja lihaan, jättäen vaille ravintoa. Hetken lämmittää jonkun halaus ja lohdutus, mutta jo ennen seuraavaa pyhää on raukka sielu jo epävarmuudessa.