Minulla on ihan diagnosoitu estynyt persoonallisuushäiriö. Se tulee ilmi juuri äärimmäisenä ujoutena ja välttelynä, jottei vaan joutuisi huomion kohteeksi. Kaltaiseni antavat herkästi käytöksellään toisille etäisen kuvan, vaikka todellisuudessa meillä on suuri sisäinen tarve saada lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta.
Käytökseni tekee minusta ujon ja pidättyvän, joka vaikuttaa ihmissuhteiden muodostamisen vaikeuteen. Olen erittäin herkkä havaitsemaan negatiivisia eleitä ja ilmeitä. Koen jatkuvaa huonommuuden tunnetta ja kärsin huonosta itseluottamuksesta.
Luin että estyneitä on noin prosentin verran väestöstä, joten tässäkin kaupungissa on jopa 1000.
Estynyt häiriö rajoittaa voimakkaasti elämääni. Normaalitkin sosiaaliset tilanteet ovat minulle kovaa työtä, vaikka monille ne ovat kuin ilmaa. Minun on lähes mahdotonta saada seurustelukumppani, koska olen niin varuillani ja estynyt. En tietenkään kykene tekemään aloitteita ja herkästi torjun kiinnostuneet, välttelemällä katseita.
Voin vain kuvitella, millaista ei-estyneillä on. Ei ole mitään helppoa eheytymistapaa, vaan on opeteltava itseluottamusta ja harjoiteltava sosiaalisia tilanteita. Yksinäisyys tuntuu usein pahalta. Täällä netissä pystyn kirjoittamaan ujostelematta, mutta ei kirjoittaminen tietenkään auta, koska elämä on tuolla ulkona ->
Yleinen vuodattaja
Käytökseni tekee minusta ujon ja pidättyvän, joka vaikuttaa ihmissuhteiden muodostamisen vaikeuteen. Olen erittäin herkkä havaitsemaan negatiivisia eleitä ja ilmeitä. Koen jatkuvaa huonommuuden tunnetta ja kärsin huonosta itseluottamuksesta.
Luin että estyneitä on noin prosentin verran väestöstä, joten tässäkin kaupungissa on jopa 1000.
Estynyt häiriö rajoittaa voimakkaasti elämääni. Normaalitkin sosiaaliset tilanteet ovat minulle kovaa työtä, vaikka monille ne ovat kuin ilmaa. Minun on lähes mahdotonta saada seurustelukumppani, koska olen niin varuillani ja estynyt. En tietenkään kykene tekemään aloitteita ja herkästi torjun kiinnostuneet, välttelemällä katseita.
Voin vain kuvitella, millaista ei-estyneillä on. Ei ole mitään helppoa eheytymistapaa, vaan on opeteltava itseluottamusta ja harjoiteltava sosiaalisia tilanteita. Yksinäisyys tuntuu usein pahalta. Täällä netissä pystyn kirjoittamaan ujostelematta, mutta ei kirjoittaminen tietenkään auta, koska elämä on tuolla ulkona ->
Yleinen vuodattaja
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voisitko jo lopettaa nuo höpinäs täällä? Ei sinua mikään vaivaa. Sen kun ajankulukses vaan kirjoittelet täällä noita juttujas.. Ja provosoit muita. Jos ihmisellä on oikeasti joku hätänä niin ei hän kyllä tänne niistä kirjoittele. Tai jos kirjoitteliskin niin tuskin tuohon sävyyn.
mikäs sinä olet tuollaisia väittämään? Taidat olla niitä pinnallisia omaan napaan tuijottajia, jotka ovat aina oikeassa ja arvostelevat muita nenänvartta pitkin. Minulla on samankaltaisia oireita kuin alkuperäisellä ja sen takia elämäni on helvettiä. Kun vain jostain voisi ostaa hyvän itsetunnon...enempää en nyt jaksa kirjoittaa
kuka tahansa. Enkä ole mikään pinnallinen omaan napaan tuijottaja jos sillä tässä asiassa mitään merkitystä edes on. Jo pelkästään tuo nimimerkki Yleinen vuodattaja kertoo kaiken. Kuinkahan monesti sillä on ollut milloin mikäkin vikana.. Aivan naurettavaa jo. Ja muutenkin tuo kirjoitus oli pelkkää blaablaablaata täynnä. Kannattais keksiä jo jotakin muuta tekemistä kuin kirjoitella tänne kaikenlaista hölynpölyä.
Jos yhtään helpottaa niin ei se aina niin helppoa ei-estyneilläkään ole. Huonoja jaksoja tulee yms.
Ei tuohon selkään taputtelut tosiaankaan auta, sen tiedän, mutta harjottelua... Tsemppiä.
ja on aivan totta että elämä tuntuu helvetin vaikealta tämän takia.jännitän joka ikistä sosiaalista tilannetta,aina .hyvinä hetkinä vähemmän ,mutta kuitenkin jännitän.
elämä mahtaisi olla aika toisenlaista ilman jännittämistä.pelkään tulevani jotenkin katkeraksi tän takia,vaikka koitankin olla positiivinen.
yritän ajatella jotain muuta,ettei ajatukset kiertäisi vain näissä ahdistavissa tilanteissa,mutta se ei auta!!!!vatvon niitä jännittäviä tilanteita jälkeenpäin,vaikka kuinka yrittäisin kääntää ajatukset terveemmille urille.
jännittäminen vain tulee jostain mielen pohjalta,vaikka luoja miten olen kyllästynyt siihen!!!mutta sitä ei voi torjua,eikä auta vaikka ajattelen,että jännitetään sitten.on aivan yhtä ahdistunut olo kuin koittamalla hallita sitä,tai ei.tuntuu että olen aivan yksin tän ongelman kanssa.
esim.työpaikalla tunnen olevani todella poikkeava,onhan siellä toki muitakin ujoja,mutta ei tällaisia,jotka jännittää mitä tahansa,missä tahansa ja aina.prkl että olen niin kypsynyt tällaiseen!!!
ja pahasti.
Joissakin jutuissa olen lukenut, että olet vakavasti parisuhteessa, joten...miten voi olla mahdollista, että sinulla on vaikeaa saada seurustelukumppani, vaikka jo olisit sellaisessa suhteessa? Ajattele, jotku tyypit eivät ole saaneet yhtään kontaktia haluttuun sukupuoleen!!! Oletko onnekas?????? Vai oletko pettäjä parisuhteessa?
...tai joku pelleilee samalla nimimerkillä?!?
Ei minulla todellakaan ole seurustelukumppania, eikä muutakaan säpinää ole ollut pitkiin aikoihin, eli olen todella yksin. Haaveissa olisi tietenkin löytää hyvä nainen, mutta en tiedä miten tavoitan.
T. Yleinen vuodattaja, jolla on "yhden aikuisen perhe".
Minä kuulun myös luokkaan "äärimmäisen ujot".
Estyneisyyteni ja siihen liittyvän masennuksen takia elämä on mennyt aivan raiteiltaan. En ole valmistunut miksikään pitkistä opiskeluista huolimatta (olen jo yli 30), en ole koskaan ollut työelämässä, olen ollut vuosikausia pelkällä toimeentulotuella, minulla ei ole yhtäkään ystävää. Tekisin välittömästi ja epäröimättä itsemurhan, jos ei olisi vanhempia ja sisaruksia, joille se tuottaisi suurta tuskaa.
Kokemukseni ns. ammattiavusta on se, että heillä ei ole juuri minkäänlaista käsitystä siitä, miten vakavasti estynyttä ihmistä voidaan hoitaa. Kelpo palkka ja mukava eläke kyllä heillä juoksevat ja yhteiskunnallinen status pysyy, vaikkei heidän antamastaan "hoidon" tehosta olisi minkäänlaista näyttöä. Terapeuttia on vaikea haastaa oikeuteen hoitovirheestä. Terapeutit usein myös vaihtavat työpaikkaansa täysin mielijohteidensa mukaan ja tiheään tahtiin, ottamatta huomioon potilassuhteitaan ja niiden katkeamista.
Elämää häiritsevä ujous ja elämää terrorisoiva ujous ovat kaksi aivan eri asiaa.
Olen niin lopen uupunut mies.
Tarkoitan, haluaisitko vaikka kirjoitella?