en tule toimeen isäni kanssa yhtään. hän on aina humalassa. huutaa ja mesoa vain, tekee kaikesta minun syyni ja jos itseäni puolustan ni selkääni saatan saada. ja olen jo aikuinen herran tähden. isäni on sanonut minulle suoraan että olen ei-toivottu lapsi jota ei olisi olemassa ellei äiti olisi halunnut minua pitää. mutta kun hän taas raivoaa minulle ja tietenkin suutun takaisin ja sanon etten koskaan enää halua häntä nähdä yms niin sitten tulee tää "rakastan sinua, kuolisin vuoksesi, olet minulle kaikki kaikessa, olet maailman halutuin lapsi" ja kaikkea muuta aivan päinvastaista paskaa. sitten sanon etten usko häntä ja muistan kyllä liiankin hyvin miten hän on päinvastoin sanonut. sen jälkeen isä syyttää äitiäni propagandasta jota on syötetty päähäni ja jota ei ole oikeasti tapahtunut. sitten kerron että kyllä se on ollut herra ihan itse kun on minulle nämä lauseet puhellut. sitten tulee turpaan kun olen tottelematon idiootti joka ajattelee vain itseään jne. tiedän että voisin hillitä itseni paremmin näissä tilanteissa mutta se on todella vaikeaa. pitäisikö vain kuunnella kiltisti? mieheni on sanonut monta kertaa että pitäisi pistää välit poikki. tiedänhän minä sen itsekin että niin olisi paras mutta hän on isäni herran tähden. lisäksi ainoa tapa tavata isänäitiäni on olla väleissä isäni kanssa. he kun asuvat samassa talossa. enkä voisi ikinä kuvitella etten näkisi isäni äitiä enää. hän on maailman ihanimpia ihmisiä ja auttanut minua kaikessa mahdollisessa pyynnöstä ja pyytämättä. mitä teen? kokemuksia tai mielipiteitä?
onko isässäni joku vika?
vai minussa
5545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mahdollisimman vähän kuuntelisit negatiivisia asioita. Suosittelisin, että kun keskustelussanne ns. "mopo karkaa käsistä" laittasit pompotuspelin kylmästi poikki ja sanoisit, että asiaan palataan jälleen kun äänensävy ja käytös on asiallista.
Kokonaan ei välejä tarvitse katkaista tietenkään, mutta rakentavaa välejä et saa aikaiseksi, ellet puhalla pompotuspeliä poikki.
Olet nyt jonkun turhautumisen kohde ja ilmeisesti kiltti ihminen, että siedät sitä. Sitä käytetään hyväksi. Tuttu juttu.
Ja vaikka oletkin isäsi lapsi, sinunkaan ei tarvitse olla kaiken agression, pahanolon ja turhautumisen sylkykuppi ja roskatunkio. Sinulla on ihmisoikeudet elää rauhassa, joten tee se selväksi kaikessa ystävyydessä.
Näin pikku hiljaa läheisesi oppivat käyttäytymään seurassasi ja arvostamaan sinua. Kyllä se on mahdollista, rajat omaan kohteluun on vaan osoitettava ystävällisesti ja päättäväisesti.
Ainut syy!!!! Toiseksi: Lähes nainen kälppimään täältä, feministin trollaus hehkuu tekstistäsi.
muka on vaikuttanut tähän? tarkoitatko että äitini on ajanut isäni alkoholistiksi tms? ja toisekseen. mä en kyllä niin kauheen feministi ole. mielestäni ainakaan. tai riippuu mikä on sun käsitys feminististä.
miehensä tähän pisteeseen... Olemalla itse patoutunut ja jakomielitautinen... Näin se menee.
Sano isällesi, ettet aio häntä nähdä silloin kun hän on päissään. Alkaa silläki mieli muuttua tuosta juomisesta jos haluaa sinua tavata. Ja jos ei, johan sen sitten tietää mikä isällesi on tärkeintä??