Katseltiin papereita jotka eduskunnan oikeusasiamies lähetti, vastauksena kanteluumme terveystarkastajan toiminnasta. Tokihan löytyi materiaalinäytteestä tehty tulos, josta emme edes kuulleet, se kun tehtiin meidän muutettua asunnosta. Vain vaatehuoneesta oli otettu näyte, muusta ei haluttu tietää. Meille kun sanottiin ettei mitään vikaa ollutkaan, paitsi meillä päässä. Tutkimattakin oli aivan selvää että asunnossa ei ole hometta! Määritystulokset muovimatosta:
homeet ja hiivat pmy/g 240000
homeet ja hiivat pmy/g 240000
Vastaukset 28
Vanhimmat
ei saa tulkita kuin näytteenottaja, mutta tuo teidän aktinobakteereiden määrä on todella hurja.
Saiko terveystarkastaja huomautusta tai varoitusta oikeusasiamieheltä?
veden kulun ymmärtää, jos jokin vuotaa, mutta miksi sähköä kuluu enemmän?
Sähkön selittämätön kulutus selittyy käsittääkseni sillä, että sitä purkautuu johonkin. Kun vanhassa talossa on piuhat haperoituneet ja ilmeisesti paljon kosteutta rakenteissa, sähköä purkautuu jossainkohtaa rakenteissa. Asian selvittämiseksi kuitenkin katsottiin että tarkkailu riittää. Putkirempan aikana ja jälkeen alkoivat rakenteet vääntyillä ja halkeilla kun elementit repivät itsensä toisistaan irti. Joten kosteutta oli runsaasti, ja vesi johtaa sähköä...
Terveystarkastajan toimissa ei tietenkään ollut mitään sanomista, asiaa kun kysyttiin vain häneltä itseltään. Se kun on käytäntönä ainakin täällä, että vaikka silmin havaittavaa hometta on, niin vika on vain apua hakevan päässä. Tutkimuksia ei tarvitse tehdä vuokralla olevassa kiinteistössä, kosteusvaurio vain pahaa unta. Toki samalla asuntotoimistoon otti yhteyttä ja esti uuden asunnon saannin kertomalla että olemme hulluja jotka valehtelevat homeesta. Onneksi lastensuojelu soitettiin läänistä paikalle, tt. kun selitti kysyttäessä että ei nuo hullut edes pysty lapsestaan huolehtimaan. Toki kun kumpikin rouva alle tunnin asunnossa oltuaan sai oireita, käsittivät että vika oli muualla kuin meidän päässä. Tutkittiin sitten 6kk:n tuulettamisen jälkeen kun oltiin muutettu, kaksi mattoa, joita ei edellisen vesivahingon jälkeen oltu uusiin vaihdettu, oikeudenkäyntiä varten piti lausunto saada, että löydetty home ilmeisesti asukkaiden itsensä aiheuttamaa, koska vesipistettä ei lähellä. Kyllä sitä apua saa, siitähän veroja maksetaan. Ja terveyden tilaa ei tutkita missään täälläpäin, taitaa ainoa vaihtoehto olla mennä etelä-Suomeen yksityiselle.
Viranomaisten toimista ei voi päätellä muuta kuin että asiaa ei saa tuoda julkisuuteen, homeesta ei saa puhua ja jos jossain puhutaan, täytyy sekoittaa kaikki tutkimuksista lähtien siten, että pakka on niin sekaisin ettei siitä saa mitään selvää. Tutkimuksissa jos jotain selviää, se kiistetään sillä perusteella ettei tutkimuksia ole tehty riittävästi. Tupakan haitat antavat viitettä tyylistä, miten meidänkin katastrofia peitellään. Ongelmaan ei voida puuttua sen kalleuden johdosta, saati että pitäisi jonkun myöntää virheensä saati syyllisyytensä pimitykseen!
pilviä, mutta,mutta, sähkölaitoksen edustaja väitti, ettei sähköä voisi noin kadota...
ovat niitä, mitä ei missään nimessä ei saisi olla.
Jos te olette sairastunut tuossa rakennuksessa, niin se on johtunut siitä, että aktinobakteerit ovat saaneet ravinnokseen jostain typpilähteen. Siitä ja glukoosista nimeonomaan aktinobakteerit valmistavat näitä mikrobiologian professori Mirja Salkinoja-Salosen löytämiä myrkyylisiä aminohappoantibiootteja. Kokonaisbaktereiden joukossa saattaa olla Bacillus-bakttereita, jotka tekevät vielä pahempaa myrkkyä, kuin aktinobakteerit.
Homeita on kaikkialla ja paljon, joten ne voi nyt unohtaa, koska kaiken ratkaisee juuri nuo aktinobakteerit.
Rakennusten kosteusvaurio-ongelma ei ole home- vaan bakteeri-ongelma. Sitten kunn bakteerimyrkyt vaurioittavat NK-lymfosyyttijärjestelmän, niin sen jälkeen kosteusvauriosta tulee myös homeongelma, koska sairastunut alkaa reagoimaan voimakkaasti itiön kuorikerroksen glukaanille. Näin se menee ja se on tiedetty ja KAUAN!
ystävällisin terveisin
Pekka Nikkola
joita tämä palstahäirikkö suoltaa tänne.
Hän oli vielä jokin aika sitten 100% varma että vain ja ainoastaan homeitiöt sairastuttavat.
Nyt ne ovat sitten jo terveellisiä.
Edelleen on tilanne kuitenkin se, sekä homeiden että bakteerien itiöt ovat vaarallisia, ja erityiseti tuollaisessa coctailissa jossa useampi laji taistelee elintilasta.
Tuossa aikaisemmin kirjoitin mitä tuo asunto meille teki, sama asunto mistä noi tulokset on saatu, en uskonut selviäväni hengissä sieltä.
Mieheni on diabeetikko, itse olin jo liikuntakyvytön silloin, mieheni sai ihmeellistä voimaa, ehkä johtui siitä että itse vietin tuossa pienessä asunnossa päivät aamusta iltaan koska en enää päässyt huimauksen takia liikkumaan, testistä joka tuolla alempana on, samalla kertaa oli 62/52, luulin oikeasti kuolevani.
Lisäsin siihen listaan omani mitä ei ollut mainittu, hirveä laihtuminen 155/38 oli painoa lopussa, verensokerien heittely alas yleensä ( terveellä ihmisellä, ja kerran shokkiin asti ), ja jatkuva voimakas närästys vuosia.
Hampaani joudun korjauttamaan aivan kaikki, kiillepinta on rapissut pois noina vuosina, korjattujen hampaiden paikat jotenkin sulivat pois ja lopulta koko hammas lohkesi pois, useampi hammas. Ajattelin ensin onko noilla hopeanvärisilläpaikoilla osuutta asiaan, ehkä onkin, en tiedä, vai voiko noi myrkyt käydä niin pahasti hampaille, kuitenkin huolehdin hampaistani.
Lisäksi siellä asunnossa oli keittiönkattonmaalikin niin kosteaa ja tahmeaa, että siihen jäi painamalla kiinni pitkä wc.paperi, varmaan on siitäkin maalista kaiken lisäksi haihtunut jotain epäterveellistä.
Silloin mieheni oli töissä ja pääsi kotoa pois, itse en pystynyt enää liikkumaan, olin lapsen kanssa kotona, puhelin kädessä jos minulle tapahtuu jotain. Pelkäsin että pyörryn tai saan taas shokin, en voi edes kuvailla sitä heikkoutta.
Miehelläni meni verensokerit aivan sekaisin, saattoi mitata 27, olivat ylhäällä, 5 minuutin päästä alle 1... Tätä jatkui kauan, 4 kertaa löysin mieheni insuliinishokissa, kerran yöllä heräsin, kerran huomasin käytöksestä (etsi olemattomia asioita, ei tajunnut tästä maailmasta mitään), ja kaksi kertaa kesken syönnin silmät pysähtyivät, pää ja kroppa lähtivät vetäytymään maata kohden, ja siihen lattialle kouristelemaan ruoka suussa jo sinisenä.
Jouduin oman sairastelun lisäksi pitämään miestäni koko ajan silmällä ettei yllätys shokkia pääse tulemaa, voi miten pelkäsin, itselläni oli jatkuva paniikkihäiriö oireiden takia ja söin lääkkeitä aamusta iltaan kestaviin paniikkikohtauksiin, en pystynyt hengittämään enää normaalisti ja se sai aikaan noita pelkotiloja ja kohtauksia, koko se hirveä oireilu, ja pelko siitä ettei mieheni ole avun lähellä jos saa shokin.
Apua emme saaneet, vaikka olimme käveleviä luurankoja enää..
Terveystarkastajalle soiteltiin kuukausia että tulisi, viimein kun tuli niin nimesi vian päähämme..
Jatkoimme soittelua ja vaadimme tutkimusta, sitten saimme lastensuojeluviranomaiset paikalle, luulen että terveydentarkastaja katsoi meidän olevan niin huonossa kunnossa ettemme saa pidettyä pojastamme huolta, olimmekin, mutta jollain ihmeen voimalla jaksoimme pitää perheen arkea yllä, tai mieheni jaksoi, minä en enää pystynyt.
Tuon kaiken avunhaun seurauksena mainasimme menettää poikammekin, jos lastensuojelu ei olisi huomannut sitä tosiasiaa että asunto on läpeensä epäterveellinen, saivat itsekin oireita jo puolessa tunnissa.
Meidän elämä oli käydä lähellä tuhoa, jos meitä olisi pidetty narkkareina ulkonäkömme ja laihuutemme takia, ja poika olisi viety, me olisimme jääneet sinne kuolemaan.
Kukaan joka ei itse ole samaa kokenut, edes sinnepäin, ei voi ymmärtää.
Mieheni ymmärtää, muttei voi edes aavistaa sisäistä taisteluani, pelkoani silloin, vaikka haluaisikin.
Vaikka nyt on uusi asunto ja olo korjaantunut huomattavasti, kuitenkin aina varsinkin kosteilla ilmoilla samat oireet palaavat, ei niin voimakkaasti kuin siellä.
Taidettiin tuossa asunnossa herkistyä kaikelle niin hyvin, ettei enää jaksa uskoa että jonain päivänä voisi tuntea itsensä täysin terveeksi ja elinvoimaiseksi, sittenkään kun pääsemme tästä uudesta homeasunnosta pois, se pelottaa pakostakin.
Tahtoisi 6 vuoden jälkeen herätä päivään niin että elimistö toimii terveellisesti, ettei jokainen lihas olisi krampissa ja samat oireet riesana, toivon että se vielä on mahdollista, joskus..
Olen jo väsynyt sairastamaan, en edes erota milloin olen oikeasti sairas ja milloin on oireet kohollaan.
Viime keväänä nousi kova kuume ilman ennakko varoitusta, menin lääkäriin mieheni pakottaman, siellä otettiin tulehdusarvot, terkkarilla ei mittari riittänyt. Minut lähetettiin sairaalaan vastaanottoon omalla autolla, eikä kerrottu miksi.
Ajelin sairaalalle ja siellä mitattiin uudelleen tulehdusarvot, mittari riitti viimein, lukema oli 286 ja todettiin virtsarakontulehdus ja munuaisaltaantulehdus, jonka aiheutti kehon oma bakteeri kuulema, mutta itse en huomannut olevani edes sairas vaikka tuo tulehdus ilmeisesti oli jo kauan ollut.
On tottunut siihen että aina on jotakin oiretta, ei enää tiedä milloin on syytä mennä lääkäriin, milloin on oikeasti sairas.
sekä onneksi olkoon että jaksoitte tehdä valituksen terveystarkastajan toimista.
Tosin lajeilla eikä määrillä ei ole teille mitään merkitystä enää terveyden suhteen.
Mekin asuimme terveystarkastajan mukaan käymistilassa olevassa kompostissa. Nyt siitä on jo vuosia, tuli sairauksia ja oli kaikkea mahdollista oireilua. Jossakin vaiheessa pitää miettiä, kumpi on tärkeämpää - elää ja muistella vanhaa homepaskajuttua - vaiko yrittää keskittää voimansa tähän päivään ja tulevaisuuteen.
Jotkut jäävät katkeruuden ja vihan loukkuun,
se syö sitä ihmistä ja lopulta tuhoaa.
Se karkoittaa ihmiset ympäriltä
ja jää jäljelle loputon katkeruus kaikkia kohtaan.
Saiko terveystarkastaja mitään noottia??
Eipä terveystarkastajan toimista moitteelle sijaa löytynyt, eipä asiasta kysyttykään muilta kuin rouvalta itseltään. Yli 1.5 vuotta ollaan oltu uudessa kodissa, olo on kyllä helpottanut, mutta ei järin paljoa. Kuinka ollakaan kuulimme asunnon olleen asumiskiellossa juuri homevaurion takia, vaikka vuokrasopimusta tehdessä meille vakuutettiin ettei asunnossa ole ollut vesivahinkoa eikä edes epäilyä ilman epäpuhtauksista. Toki itseämme saamme syyttää, viranomaista tuli uskottua ilman kirjallista varmistetta... Omaa terveyttä en edes odota takaisin saavani, pojan tulevaisuus vaan huolestuttaa. Vuokralaisella kun ei ole mitään oikeuksia, huoneenvuokralakikin muutettiin nopeasti kun ihmiset alkoivat oikeuksiaan vaatimaan. Nykyisin ei oikeuksia ole, on vaan velvollisuuksia. Vuokrat nousevat kokoajan, asunnot jätetään heitteille, täällä melkein 200milj. liikevaihtoa pyörittävä kaupungin asuntolafka on puolipäiväisesti johdettu, kaikki on ulkoistettu ja ihmiset sairastavat. Kaunis kiitos siitä kun kantaa lafkaan rahaa. Mutta alkaa riittämään ja vien perheen pois täältä, ehkä verorahat jossain muualla jopa antavat jollekin jotain.
jotka ovat voittaneet oikeudessa ja kirjoituksesi perusteella luulisi teilläkin olevan mahdollisuuksia.
Mutta raskaan prosessin itse läpikäyneenä voin todeta, ettei kannata. On henkisesti melkoinen helvetti ja menee siihenkin rahaa vaikka oikeutta saisikin,mutta ei se paljoa lämmitä jos ei saa korvauksia. Ja vaikka saisi korvauksia vuokranantajalta, siltikin prosessi on erittäin raskas.
Joten nyt vain eteenpäin niillä eväillä jotka on. Ei kannata haaskata voimavarojaan enää noiden kusipäiden koukuttamiseksi vaikka varmasti mielessä se olisikin oikein ja kohtuus.
Oikeus ei valitettavasti ole monesti muutakuin tyhjä sana tai lupaus.
Otan osaa kohtalostanne.
Sama prosessi menossa meilläkin.
Terveys mennyt, eikä paluuta näytä olevan. Tosin ihan noin vakavaa ei sairastelu liene?
Väliin on ihan hyväkin olla uudessa asunnossa, mut nuo plussa-kelit.. Aamulla saattoi olla ihan "hyvä" olokin, mut kun esim. kosteeseen autoon hyppäsi ja pojan hoitoon vei, niin helvetti ja ahdistus taas alkoi. Nyt kun pakastui, voi taas "elää".
ps.Käräjäoikeuden salissa oli hyvä sisäilma. Kotvasen oltua, tuntui kuin pitkään aikaan sai taas henkeä, ilman vapinaa ja ahdistuksen tunnetta.
Taidan muuttaa sinne :-)
Surua siitä että elimistö on rikki, hampaat on rikki, eikä enää ole päiviä jolloin tuntisi itsensä terveeksi...siis että olisi kaikipuolin olo kuin terveellä, en muista edes miltä se tuntui.
En jaksa uskoa että se päivä tulee jolloin voin herätä uuteen päivään virkeänä kuin terve ihminen, ikää on kohta 28, kroppa sekä elimistö tuntuu olevan vuosia edellä, kauneuskin on mennyt.
En korvauksista piittää pätkääkään, tahtoisin vain perheeni puhtaaseen asuntoon, mutta kaiken kokemamme jälkeen se tuntuu mahdottomalta.
Mietin että miten on laita nyt, saatiin nuo tulokset vasta melkein vuosi sieltä pois muuton jälkeen, silloin meille vielä vakuutettiin että tavarat voi huoletta ottaa mukaan.
Nyt meillä on vaatehuoneessa ja muualla asunnossa ollutta tavaraa uudessa asunnossa paljon, huoneesta josta nuo tulokset on muka otettu.
Onko tuo kaikki mitä tuloksissa ilmeni tullut mukana tänne asuntoon, miten suuri on todennäköisyys sille että tavaroista leviää samat sädesienet, hiivat, homeet, bakteerit tännekin asuntoon?
Tämä asunto on kylläkin ollut jo asumiskiellossa homeongelman takia, joka tietenkin meiltä salattiin, mutta nuo tavarat, miten paljon tilanne vielä pahenee.
Voi voi voi. Kuulostaa niin tutulta.
Sillä mekin pyydettiin tutkimuksia, ennen kuin muutetaan. Ei suostuttu. Luotettavaa tutkimusta ei saada kuulemma muuten aikaiseksi. Kamat mukaan vaan..
No oireilu jatkuu, asunto josta kamat siirsimme mukanamme on nyt asumiskiellossa, jne.
Ei mitään moraalia viranomaisilla, eikä vuokra-isännillä!!
että kyllä ne valitettavasti useimmilla menevät pilalle homeasunnossa ja jäljelle jää oikeasti vain astiat ja ns. kovat huonekalut, jotka kannattaa erotella muista tavaroista sekä puhdistaa kloriteliuoksella. Kaikki petivaatteet,patjat,
kirjat,matot,sohvat,telkkarit,verhot ja muoviesineet
ovat sellaisia joiden puhdistus ei onnistu.
Niiden vieminen uuteen asuntoon aiheuttaa monesti edelleen oireiluja.
Toisaalta se on maallista se, kuten tietenkin on terveyskin tässä elämässä. Kyllä se terveys alkaa
kohentua jos saa olla puhtaissa tiloissa ja huolehtii omasta terveydestään mm. vitamiineilla, sopivalla liikunnalla, puhtaalla ruoalla ja sitten on tärkeää myös löytää pieniä asioita jotka tuottavat mielihyvää sekä
lopettaa homeasioiden vatvominen vanhojen tapahtumien osalta.
t. Konkari
Joo, ei kannata vatvoo vanhoja. Vahinko kiertämään, se on aivan vieras jonka terveys menee, joka vuokras meitin entisen homeloukon. Eikä terveystarkastajan asioita kannata vatvoo, asiantuntijanahan hyvän käytännön on keksiny, kun aina vaan päässä vikaa, asunnot aivan virheettömiä... Systeemi kun on tehty niin että kellään ei ole virkavastuuta, saati vastuuta muiden terveydestä! Ja oma moka jos geenit altistuksen tuhona ottavat. Ei kuitenkaan huomaa aikoihin tuhoja mitkä terveyden vie, hyvät rahat kerkiää vetämään omistaja, vuokra maksetaan ja ihmetellään kun on kokoajan jotain vaivaa... Irtaimistokin on vaan maallista, kun taas töihin kykenee niin kaiken voi uusiks ostaa, ja jos ei työkyky palaa, saa syyttää itseään! Kuitenkin vuokralainen on tarkoitettu tuomaan isännälle rahaa, vuokralaisia on jonossa jos alkaa kitisemään! Eikä edes kannata kuormittaa turhaan terveydenhuoltoa, eihän tutkijatkaan ole varmoja mikä myrkky sen terveyden vie, eikä tk. lääkärien voi edes olettaa ottavan kantaa menetettyyn terveyteen, jos osoittamaan joskus pystytään yhteys homeen ja tuhojen välillä, jokuhan saattaa joutua vastuuseen tekosistaan, eikä omistavalle luokalle moinen käy. Huoneenvuokralakikin saatiin muutettua pikana, kun alkoivat pummit "oikeuksiaan" vaatimaan, käden käänteessä herrat ne oikeudet pois otti ja lisäs vaan velvollisuuksia. Toki säälittää ne osakkaat, jotka asuvat omistamissaan luukuissa samassa talossa, rakenteiden kuivuttua kun halkeamia ilmestyi silmissä ja homeet ja bakteerit kun rakenteissa liikkuu liiankin hyvin, olisi kiinteistövakuutus ehkä jotain korvannut, ellei ongelmaa olisi peitelty tarpeeksi hyvin. Mutta sääli on sairautta, mitäs ovat ostaneet vanhasta talosta asunnot! Kymmenen seuraavaa vuotta osoittaa suunnan, kun joukkomme kasvaa näinkin nopeasti kiihtyvällä vauhdilla, köyhän ja rikkaan lapset samoissa kouluissa terveytensä menettävät, mutta siihenkin riittää kun yksityiskoulut otetaan laajemmin käyttöön, niin sitten ei tarvitse huolehtia lainkaan kun vaan köyhät kärsivät. Poliitikkomme on voideltu niin hyvin, etteivät ne usko ongelmaa olevankaan muualla kuin luulotautisten päässä, ja siitähän päästään mielialalääkkeillä helposti.
Ja jos joudutaan laman takia ongelmaan puuttumaan, isot rahat kun on kyseessä, saa kavereitten firmat laskuttaa maalaamisesta miljoonia, ja kun vaivat jatkuvat rempasta huolimati, lisää rahaa vaan haisemaan! Ja kuten tupakkaoikeudenkäynnit ovat korvausten määrän lopulta nollanneet sillä syyllä, etteivät korvaukset muutenkaan maassamme ole käytäntönä, sama linja tässäkin, jos jotain myöntämään lopulta joudutaan. Liian kallis ongelma että jotain asialle voitaisiin tehdä, halvemmaksihan tulee sairaat syyllistää ja hiljentää lääkityksellä! Kohtahan kun suuret ikäluokat saadaan pois jaloista, riittää kiinteistöjä vaikka tuhottavaksi asti! Sairaat saa syyttää vaan itseään, mitä ei ole tajunnut ajoissa lähteä altistuksesta pois! Rahaa kuitenkin tutkimuksiin on laitettu jo yli 10 vuotta, turha väittää että mitään ei olla tehty! Ja kun samat lafkat kaikesta rakentamisesta ovat vastanneet, saadaan tasapuolisesti sairastumaan myös virkamiehet. Tokihan vakuutusyhtiöiden tuloksia täytyy suojella, astmapiippu ihmeparantaa niin, ettei jouduta ammattitaudeista edes eläkettä, saati korvauksia makselemaan, voidaan osinkoina tulouttaa paljon enempi osakkaille, joita ilmeisesti paljon löytyy meitin päättäjistä. Ja jos joku vainoharhainen haluaa puuhastella ja etsiä syitä käytäntöön, aina kannattaa seurata rahaa, se kertoo paljon asioistakun huomaa kenen taskuun raha tiensä löytää! Elämmehän kuitenkin hyvinvointivaltiossa jolla menee nyt paremmin kuin koskaan, köyhät joutaa kuolla pois huippu terveydenhuoltoamme rasittamasta. Jos ei kykene tuottavaan työhön, joutaakin kuolla pois, tulee halvemmaksi kuin tehdä jotain itse ongelmalle, joka tosin on vain psyykkistä laatua, samoin kuin eto asbestit ja mukamas karsinogeenit jotka muka epäterveellisiä ovat.
kirjoituksestasi päätellen.
en neuvonut sinua vahingon kierrättämisestä, toki voit jäädä sinne ja hakata päätäsi seinään vuosi tolkulla. Otattaa näytteitä tavaroista, haastaa vuokranantaja tai taloyhtiö oikeuteen ja vaatia korvauksia menetystä terveydestä ja tavaroista.
Totuus on kuitenkin suurimmalta osin se, että
tahallisuus pitää pystyä sinun näyttämään toteen jotta saisit korvauksia tavaroista ja terveyden menetyksistä.
Elämä ei ole mikään oikeudenmukaisuuden kehto, eikä sitä oikeutta valitettavasti aina saa.
Jos tuo valitsemasi katkeruuden tie tuntuu sinusta kevyimmältä tavalta jatkaa elämää, niin se on oma valintasi. Melkoisesti se syö voimia, myrkyttää mieltäsi,pilaa ihmissuhteitasi, sairastuttaa lisää ja ennenkaikkea sinulta jää elämä elämättä. Ei sitä ole kenenkään kohdalla tarkoitettu että jämähtää vastoinkäymiseen ja jää siihen sitten loppuelämäksi.
Ihmisillä on pahempiakin kohtaloita kuin homeasunto ja sen seuraukset.
Voi menettää perheensä auto-onnettomuudessa ja invalidisoitua loppuelämäksi, voi sairastua syöpään ja elinpäivät ovat jo luettu jne.
Kyllä sitä homeasunnosta varsinkin kun on kyse vuokra-asunnosta, selviää. Nekin selviävät joilla
on oma kiinteistö tai osake, johon on velkaa ja menee irtaimisto,terveys ja työpaikka.
Aikaa se ottaa, ehkä myös sinulla.
Toki tässä ainoa mitä hakee, on se että edes poika saisi elää terveen elämää, niinkuin se vain mahdollista on. Mitään korvauksia on aivan turhaa edes haaveilla, ajatuksesta saada oikeutta luovuttiin jo aikaa sitten. Omalla terveydellä ei ole muuta väliä kuin että jos pystyisi tukemaan pojan taivalta mahdollisimman pitkään. Viranomais käytäntöä ei saa muutettua, toiminta on vakiintunut eikä ole odotettavissa että ihmisten terveys olisi edes huolena kenelläkään, jos valittaa vääryyksistä mitä kokee kohdanneensa, kostavat viranomaiset sen nopeasti!
Täälläpäin asuntokanta on niin huonossa kunnossa, että kun työsopimus nyt keväällä päättyy, vien perheeni pois täältä, huomaa kyllä että täällä ei kaivata ketään kuka ääneen asiasta puhuu. Työkyky pysyy vahvalla särkylääkityksellä, reilun 100€ kuussa se maksaa mutta sentään pystyy töitä tekemään. Todellisuus maamme hyvinvoinnista huolehtimisesta kun on niin karu kuin on, ei auta kuin pakata se mitä uskaltaa ja toivoa että löytäisi puhtaan kodin. Onneksi ei asuntoa ostettu, on sinänsä helppo ja tuskaton muuttaa.
Ehkäpä kun sukupolven vaihdos virkamiestaholla tapahtuu, jotain edistystä kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi tapahtuu, nykyinen malli on täysin mätä! Jos poikamies olisin, vaihtaisin maata ja äkkiä!
Toki sitä katkeroituu menettäessään terveytensä ja omaisuutensa, saamatta apua mistään vaan pelkkää hankaloittamista ja valehtelua apua hakiessaan. Tietääpä vastaisuudessa vaatia kaiken kirjallisena, vaikka maitokaupassa kävisi. Ei tosin siitäkään apua ole, oikeus kun on vain rahaa varten. Täytyy vaan yrittää saada puhdas asunto ja perheen terveys niin hyväksi kuin mahdollista, täytyy luottaa siihen että lapsi toipuu, muuten ei jaksaisi! Näin pakkasella on vaikea uskoa todeksi sitä, mihin kuntoon taas menee kun kosteus palaa.
Mutta jos kaikki samoin luovuttavat yhtään tappelematta, ei asiamme etene koskaan, niin vahvat vastavoimat meillä on, ehkä eläkepommin räjähtäminen avaa silmiä kun huomataan yleisesti asioiden todellinen tila...
voimia sinulle ja perheellesi.
aina on jollakulla asiat huonommin kuin itsellä...
Tottakai on, mutta vakavan homealtistuksen keskellä, kun on siis menettänyt sen terveytensä ja invalidisoitunut ja tosiaankin homeiden takia ja loppuelämäksi, niin ei se hyvältä tunnu. Et ilmeisesti tiennyt, että homeidenkin takia voi invalidisoitua loppuelämäksi ja vuosi vuodelta vähemmän happea, kunnes on vuorossa viimeinen henkäisy. Ikävää, mutta totta ja homeiden aiheuttamana.
Katkeroituminen kuuluu ihan normaalina kuviona tähän prosessiin, jonka vakavasti homeille altistunut ja niistä vakavasti sairastunut läpi käy. Katkeruuden jälkeen viriää sitten jotain muuta.....
luehan uudelleen mitä olen kirjoittanut.
Kylmää faktaa on kirjoitukseni, lohdutti se sinua tai ei. Myös katkeruudesta. Vai osuinko arkaan paikkaan, etkä kestä kuulla rehellistä kannanottoani.
Ei tämä mikään perisuomalainen lohdutustapa ole, siinäkin olet väärässä.
Elämä on.
hiljaiseen paikkaan itkemään hiljaa itseksenne. Ei kenellekään saa puhua mitään, ei kirjoittaa mitään, eikä kenellekään saa näyttää tunteitaan. Elämä on.
ja kolmas huokaus vastauksesi johdosta!
jämähtää vastoinkäymiseen, sekö oli ydin pointti? Jämähtääkö ihminen, joka on yllättäen menettänyt lähimmäisensä vastoinkäymiseen, kun hän haluaa puhua kohtaamastaan onnettomuudesta?
Puhukaa, puhukaa ja kirjoittakaa, kirjoittakaa, niin teen minäkin - pääpiru itse.
On niin helppo luikkia pakoon, varsinkin silloin, kun homeen pystyy jo itsekin haistamaan. Se toinen tie on vaikeampi ja sillä tiellä on jatkuvasti rähmällään. Mutta jos jokainen kompastuminen tasoittaa seuraavan tietä, olen valmis siihen kompurointiin osan matkaa katkeroituneena, osan en katkeroituneena. Kaikilla teillä, niin tälläkin, on laaksonsa ja kukkulansa. Kukkulalla olen silloin tielläni, kun olen saanut edes yhden pelastettua kosteusvauriohomeiden kynsistä.
Voimia ja kiitos, että jaksoit kirjoittaa, sillä aina jonkun silmät avautuu näkemään muutakin kuin katkeruuden.
ihan asiaa. Mutta eihän se sinulle sovi, Täällä saa vain valittaa ja sääliä ja valittaa lisää ja haukkua kaikki tahot. Se kuulostaa varmasti sinullekin mukavammalta.
Hyvä kirjoitus Kantapään kautta kirjoittajalta.
Totuus on ettei näihin asioihin kannata jäädä rypemään. Tällä palstalla näitä rypijöitä on jäänyt muutama kuten sinäkin.
Ei ryvetä, eikä tuleen jäädä makaamaan. Eteenpäin, hyökkäys on paras puolustus..
Yksikään kivi ei jää kääntämättä!
T:katkera
puolestani, sillä ihan samat sanat, ei tosiaankaan ryvetä ja se on tulta päin. Kivi kerrallaan ja sellaista ei vastaan tulekaan, ettei kääntyisi.
voi silti mennä eteenpäin ja meneekin ja surra kukin tavallaan. Eihän me robotteja olla.