Meillä on kaksi lasta 8kk ja 2v8kk vuotiaat. Ovat ensimmäiset ja ainoat lapsenlapset mieheni vanhemmille (mies on ainokainen). Vanhempi lapsi on poika, joka on mummun silmäterä, tytöstä ei välitä ollenkaan, no ehkä vähän ja hyvin väkinäisesti.
Olemme anopin kanssa täysin eri linjoilla kasvatusperiaatteiden kanssa. Meillä on lapsella rajat ja arki sujuukin aika hyvin ja rutiinilla. Uhmaikä on tuonut vähän uusia haasteita, mutta aika hyvin ollaan pärjätty. Jos on ongelmia tullut, olen hakenut tietoa ja apua.
Anoppi kuvittelee, että pojallamme on todella kamalaa kotona, että hän kärsii suunnattomasti, kun joutuu elämään meidän hirmuvallan alla. Suorastaan nujerramme lapsemme, kun lapsi joutuu syömään pöydän ääressä, käymään potalla, menemään nukkumaan omaan sänkyyn, joutuu nukkumaan päikkärit ulkona... Kokoajan selittää, että ei pieni vielä ymmärrä, että sitä ei saa komerntaa ollenkaan. Arvatkaa vaan onko pinna tiukalla, kun käsken lasta tekemään jotain, niin mummi sanoo että ei tartte, et sinä vielä osaa....
Ollaan iloittu siitä, että poika on oppinut käymään potalla, on siitä tosi ylpee itekkin, niin anoppi julistaa meillä, että ei noin pienen vielä tartte osata, että aivan turhaa... siis lapsen kuullen.
Minä yritän pitää arkea järjestyksessä ja anoppi vesittää kokoajan kaiken. Sit se selittää kokoajan, miten hän itse teki, kun poika oli pieni, että se on ainoa oikea keino.
Kun vien pienemmän nukkumaan ulos, sitä pitäis vaunuissa kiikuttaa, no miks hitossa, kun nukahtaa ilmankin?!! Kuulemma vaan pitää. Pojan pitäis nukkua meidän vieressä, vaikka nukkuu hyvin omsaas sängyssään, kun anoppi on itsekkin nukuttanut vieressä 6 vuotta omaa ainokaista pokaansa.
Imettäminen oli aivan turhaa, koska anoppi ei imettänyt itse... lista on pitkä...
Kaikista hulluinta on se, että lapsi ei saa itkeä, se pitää vaikka lahjomalla tai syyllistämällä saada loppumaan (esim. "mummi ei tykkää sinusta eikä ota sinua kylään jos et lopeta" tai "saat suklaata jos olet hiljaa" tai "älä itke turhaa, itke sitten aikuisena, kun sulla on oikeita murheita")
Mä olen aivan raivona jo valmiiks, kun se tulee ovesta sisään, kun aina samat kuviot. Sit poika saa aina kauheen raivarin, kun tietää, et saa mummon aivan sekaisin sillä ja kaikkien huomion osakseen...
Raivostuin sitten anopille, kun käveli ylitseni jälleen ja selitti pojalle, että äitis ei oikein ymmärrä, miten lapsen kanssa ollaan (komensin varotuksen jäkeen pois keittiöstä, kun tahallaan viskeli ruokaa)anoppi sit meni pojan perään ja pyys takaisin...
Ilmoitin, että mä en halua olla enää missään tekemisissä, jos ei pysty pitämään suutaan kiinni... lapsen läsnäollessa kasvatusasioissa... Nyt sit sukulaisilleen selittää, että mä en anna sen nähdä lapsenlapsiaan enää...
Anopille ei voi puhua, kun ei kuuntele, tai myötäilee vaan ja sit vaan jatkaa samaa mitä ennenki...säästä voi puhua ja juorulehtien otsikoista ja siitä mitä syödään ja kuinka vatsa toimii... Lapsen kasvatuksesta en voi tietää mitään, koska muna ei voi olla kanaa viisaampi.
Mitä ihmettä tässä tekee... Mä oon niin kypsä, että sama, kun en ikinä näkis koko ihmistä...
Olemme anopin kanssa täysin eri linjoilla kasvatusperiaatteiden kanssa. Meillä on lapsella rajat ja arki sujuukin aika hyvin ja rutiinilla. Uhmaikä on tuonut vähän uusia haasteita, mutta aika hyvin ollaan pärjätty. Jos on ongelmia tullut, olen hakenut tietoa ja apua.
Anoppi kuvittelee, että pojallamme on todella kamalaa kotona, että hän kärsii suunnattomasti, kun joutuu elämään meidän hirmuvallan alla. Suorastaan nujerramme lapsemme, kun lapsi joutuu syömään pöydän ääressä, käymään potalla, menemään nukkumaan omaan sänkyyn, joutuu nukkumaan päikkärit ulkona... Kokoajan selittää, että ei pieni vielä ymmärrä, että sitä ei saa komerntaa ollenkaan. Arvatkaa vaan onko pinna tiukalla, kun käsken lasta tekemään jotain, niin mummi sanoo että ei tartte, et sinä vielä osaa....
Ollaan iloittu siitä, että poika on oppinut käymään potalla, on siitä tosi ylpee itekkin, niin anoppi julistaa meillä, että ei noin pienen vielä tartte osata, että aivan turhaa... siis lapsen kuullen.
Minä yritän pitää arkea järjestyksessä ja anoppi vesittää kokoajan kaiken. Sit se selittää kokoajan, miten hän itse teki, kun poika oli pieni, että se on ainoa oikea keino.
Kun vien pienemmän nukkumaan ulos, sitä pitäis vaunuissa kiikuttaa, no miks hitossa, kun nukahtaa ilmankin?!! Kuulemma vaan pitää. Pojan pitäis nukkua meidän vieressä, vaikka nukkuu hyvin omsaas sängyssään, kun anoppi on itsekkin nukuttanut vieressä 6 vuotta omaa ainokaista pokaansa.
Imettäminen oli aivan turhaa, koska anoppi ei imettänyt itse... lista on pitkä...
Kaikista hulluinta on se, että lapsi ei saa itkeä, se pitää vaikka lahjomalla tai syyllistämällä saada loppumaan (esim. "mummi ei tykkää sinusta eikä ota sinua kylään jos et lopeta" tai "saat suklaata jos olet hiljaa" tai "älä itke turhaa, itke sitten aikuisena, kun sulla on oikeita murheita")
Mä olen aivan raivona jo valmiiks, kun se tulee ovesta sisään, kun aina samat kuviot. Sit poika saa aina kauheen raivarin, kun tietää, et saa mummon aivan sekaisin sillä ja kaikkien huomion osakseen...
Raivostuin sitten anopille, kun käveli ylitseni jälleen ja selitti pojalle, että äitis ei oikein ymmärrä, miten lapsen kanssa ollaan (komensin varotuksen jäkeen pois keittiöstä, kun tahallaan viskeli ruokaa)anoppi sit meni pojan perään ja pyys takaisin...
Ilmoitin, että mä en halua olla enää missään tekemisissä, jos ei pysty pitämään suutaan kiinni... lapsen läsnäollessa kasvatusasioissa... Nyt sit sukulaisilleen selittää, että mä en anna sen nähdä lapsenlapsiaan enää...
Anopille ei voi puhua, kun ei kuuntele, tai myötäilee vaan ja sit vaan jatkaa samaa mitä ennenki...säästä voi puhua ja juorulehtien otsikoista ja siitä mitä syödään ja kuinka vatsa toimii... Lapsen kasvatuksesta en voi tietää mitään, koska muna ei voi olla kanaa viisaampi.
Mitä ihmettä tässä tekee... Mä oon niin kypsä, että sama, kun en ikinä näkis koko ihmistä...
Vastaukset 14
Vanhimmat
on aivan samanlainen!
Nytkin mennään viikonloppu vierailulle hänen luokseen ja kauhulla odotetaan tulevaa taas.
Äitini, siskoni ja äidin miesystävä on esim. sitä mieltä että jos meidän lapsi kiipeää johonkin vaaralliseen paikkaan, sitä ei saa komentaa alas sieltä. =)
Kun neitokaisemme ei halua syödä siellä ruokaa, annetaan sille herkkuja että söisi nyt edes jotakin. Vaikka miehen kanssa kielletään.
Ja autuas armas miten se pukee neidin päälle kun mennään ulos! Tytöllä on koko viikon vaatevarasto aina kerralla päällä, ihan punasena ja hikisenä on lapsi raukka.
Mutta kyllähän se mummi tietää, me emme voi tietää.
Ymmärrän todellakin että sinä olet käpynä, sillä niin olen minäkin.
Myönnän että apu ja vinkit ovat tervetulleita äidiltäni, mutta rajansa kaikella! Ärsyttää kun minun päätöksissä, minun lapsestani kävellään yli. Ihan kuin olisin ilmaa.
Minä olen tästä sanonut äidilleni jo varmaan 100 kertaa, aina loukkaantuu ja alkaa kamalat marttyyrikohtaukset.
Ei jaksa, ei vaan jaksa. Mikähän siinä on kun sana ei mene perille?
Heippa!
Kuulostaa niin tutulta...meillä ei vain ihan niin paha kuin teillä! Mutta...
Miehelläni kaksi tyttöä, 4v. ja 1,5v. ja hänen äitinsä on alituiseen neuvomassa, kuinka paljon nuoremman pitäisi jo istua potalla ja miten sillä on vielä nukkuessaan tutti jne. jne.
Meillä on kunnon rajat myös lapsilla, ja ruutineilla mennään ja niiden avulla pärjätään ja jaksetaan. Mutta alkaa mennä hermot kun tämä anoppi tulee ja kertoo, kuinka meidän (tai mieheni) lapsia tulisi kasvattaa!
Viimeksi meinasin jo räjähtää kun hän ilmoitti ottaneensa nuoremmalta tytöltä unitutin pois, kun tytöt oli mummilassa yökylässä. Eiköhän se ole vanhempien asia päättää, milloin tutti lähtee. Kaikenlisäksi tämä mummi ei ollut tytölle antanut mitään selitystä, mihin tutti joutuu, vaan ottanut vain pois. Kotona nukkumaan laitettaessa (kokeilimme ensin ilman tuttia) tyttö huusi kuin syötävä tuttiaan takaisin, ja saikin sen. Eihän mummi voi alkaa tällaisista määräilemään!!! Myöskään syöttötuolissa tyttö ei saisi mummin mielestä enää istua (meillä tripptrapp, jossa vielä vauvasetti, koska tyttö istuu tyytyväisenä siinä, eikä karkaa pöydästä kesken ruokailun. siitä ylettää myös pöytään huomattavasti paremmin kuin tavalliselta tuolilta, kun syökin vielä ikäiseksiin erittäin taitavasti.) Mummi on myös sitä mieltä, että 4-vuotias tekee tarpeensa pottaan!! Hän oikein pakkosyöttää pottaa tytölle, kun ovat mummilassa. Sama juttu nokkamukin kanssa!Raivostuttavaa!! Tyttö kun on jo aikansa käynyt pöntöllä ja käyttänyt mukia ilman nokkaa, kuten yleensä ikäisillään tapana.
Tällaista meillä, yritä nyt sitten olla mukava ja ystävällinen tällaiselle anopille.
ja vielä lisään, että meillä aivan sama tossa syömisessä! että jos ei lapsille joku kelpaa niin herkkuja vaan ja kylläpä on reipas lapsi kun niin nätisti söi kymmenen keksiä!
Myös minua raivostuttaa kun aina mummin tullessa kylään (tai meidän mennessä sinne), on hänellä mukana hirveät pussit/laatikot karkkia molemmille tytöille! Omasta mielestäni 1,5-vuotiaan ei karkkia tarvitsisi edes vielä saada, ainakaan laatikko/pussikaupalla! Eikä 4-vuotiaankaan kuin se kerta viikossa karkkipäivänä (juhlat ym. tietysti asia erikseen).
vielä lisään, että koska kyseessä eivät ole omat, vaan mieheni lapset, en viitsi niin hirveästi puuttua asiaan. Miehelle olen kyllä jotain joskus maininnut. Mutta auta armias tätä mummia kun joskus on kyseessä minun omat lapseni!! :D silloin olen kyllä minä ja mieheni, jotka päättävät heidän asioistaan!!
Tää juttu on tullut vähän niinkuin varkain ongelmaks. Emme ole miehen kanssa ottaneet kauheasti kantaa asiaan, kun poika tykkää isovanhemmistaan... Onneks mies on mun kanssa samoilla linjoilla kasvatus- asioissa... Kerran aikaisemmin olen raivostunut, kun laitoin lasta nukkumaan, niin anoppi siinä päivitteli, että ei noin pieni lapsi osaa yksin nukkua.. Papatti siinä lapsen kuullen kokoajan sitä, kuinka väärin teen. Sanoin, että poika on tottunut ja menee nukkumaan oikein hyvin... no tottakai se sit sai raivarit ja huus sängyssään. Anoppi sätti minua ja vollotti, että kuinka kamala minä olen ja lapsi kärsii. Oikeesti se itki, kun lapsi nyt vähän itki kiukkuitkua.... No se vaikutus siitä kohtauksesta oli, että nukkumaanmenossa mentiin harppaus taaksepäin. Piti aloittaa aivan alusta ja uudella taktiikalla.
Sen koommin eivät ole olleet isovanhemmat meillä yötä, hyvä niin.
Täytyy sanoa, että kyllä **tuttaa, jos pottailussa käy samalla tavalla, kun lapsi tulee mummolasta kotiin...
Karkin syöttäminen on aivan oma lukunsa. Meidän lapsi ei tykkää karkista, mutta sokeripaloja sille nyt sitten syötetään (!) ja suklaata. Kaupassa oli lapsi kinunnut pantteri- pussin lähinnä kuva kiinnosti. Eikun mummi osti ja ihmetteli, että ei syö, kun kerran halusi. Oon varmaan sata kertaa sanonut ettei syö edes lakua, kun ei vaan tykkää... aivan toivotonta. Jos ollaan mummolassa ja poikamme yrittää kiivetä ruokapöydälle hakemaan keksiä tms, sitä ei saa kieltää. No totta hemmetissä minä kiellän.... oikeesti lista on loputon, mitä kaikkee hullua se nainen suustaan päästää...
Anoppi on aivan koulujakäymätön eikä varmaan oo yhtään kirjaa eläessään lukenut. Kotikasvatuksessa on painotettu ruummiillisen työn tärkeyteen, lukemisesta kiinnostunut on laiska ihminen. Anoppi kyllä sanoo, että lukeminen tärkeää ja opiskelu, mutta ei sit kuitenkaan teoissaan arvosta pätkääkään...
"paras" kommentti anopilta, kun näki pöydällä mun joululahjaks saamani Jari Sinkkosen kirjan: Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun, että ennen sitä osas ihmiset lapsia kasvattaa, nyt ollaan niin uusavuttomia, että pitää kirjoista lukea....
että sellasta. Olen lähes sanaton, toisinaan...
Aina oon ollu mukana, kun käydään anoppilassa ja oon meikein aina kotona, kun käyvät täällä, voi olla, että nyt saavat tavata poikaansa ja pojanpoikaa ilman minua... Tyttö niitä ei kiinnostakaan, kun on vain tyttö ja kun heillä ei tyttöä ole, niin siihen ei sit oteta kantaa ollenkaan, lähinnä on huolissaan, että saako poika nyt varmasti tarpeeks huomiota, kun on se sisko....
Oon niin kyllästynyt olemaan se huono ja ilkeä ihminen....
Oma anoppini on selkeästi lievempi versio tuosta, mutta silti ollaan miehen kanssa (nimenomaan molemmat) asetettu selkeät rajat, joita ei ylitetä. On kerrottu, että mummot ovat omat lapsensa kasvattaneet ja nämä meidän lapset kasvatetaan niin kun me parhaaksi näemme.
Aika hyvin on mennyt perille.
Jos olisin sinun asemassasi, tekisin selväksi, että ennenkun kunnioittaa teidän vanhemmuuttanne ja sääntöjänne, ei ole asiaa kylään tai ette mene vierailulle lasten kanssa. SIllä, mitä anoppi kertoilee kylillä tai sukulaisille ei ole mitään merkitystä. Sinä ja miehesi tiedätte syyn näkemisen rajoittamiseen, se riittää. Luulisi, että mummin halu nähdä lapsenlapsiaan on sen verran suuri, että suostuu noudattamaan vanhempien asettamia sääntöjä ja rutiineja, jos vaihtoehtona on, ettei näe lapsia. Kuulostaa rajulta, mutta jossain vaiheessa rajat on asetettava.
Anna anopin hössätä. Onhan se raivostuttavaa, mutta ajattele, jos häntä ei olisikaan. Kaikilla lapsilla ei ole niitä hössöttäviä mummoja.
Mutta sen verran mulla on omanarvontuntoa, että kaikkee mun ei tarvitse sietää.
Tää mun juttuhan on nyt aivan pintaraapaisu koko ongelmasta...
Kamalaa käytöstä anopilta!Teillä kun tuntuu olevan normaali,hyvän kasvatuksen omaava koti.Jos hän ei kuuntele niin kirjoita hänelle kirje?Muista mainita myös hänen hyvistä puolistaan!;)
Ja kirjoita miltä sinusta tuntuu.Sekin ettei mielestäsi pientä tyttöä huomata niin kuin isoveljeä.
Toivon todella että saatte välinne kuntoon ja hän ymmärtäisi että TE olette lastenne vanhempina lastenne kasvatusasioissa päävastuullisina!
PAALJOON TSEMII!:)
mukaista joutua moiseen ristiriitaiseen tilanteeseen. Siis että välillä mennään mummun pillin mukaan ja välillä vanhempian. Vanhemmat asettavat rajat ja ovat kasvatusvastuussa lapsestaan.
Nyt olisi korkea aika pistää miehesi "hommiin" eli pitää puhuttelu omalle äidilleen. Mitäs appiukko muuten tuosta ajattelee ?
Tuollainen käyttäytyminen ei yksinkertaisesti ole hyväksyttävää.
Itselleni on tapahtunut näin pari kertaa (oman äitini kanssa,) sanoin heti, että sinä et voi tulla lasteni ja itseni väliin. Kyllä hän sen ymmärsi.
Juu puhuttu on. Minä olen puhunut, mieheni on puhunut ja appiukko myös. Anoppi vaan myötäilee ja on samaa mieltä, mutta mikään ei silti muutu...
Aivan, kuin olis lasiseinä välissä... ei mitään vaikutusta puheella...
Vähän keinot lopussa, ehkä on parasta vaan nähdä mahd vähän...
Kerroit, että tulee neuvomaan ja tyrmäämään silloin, kun sinä teet jotain. Miten hän sitten käyttäytyy poikaansa kohtaan? Aukooko hän päätään silloinkin kun miehesi komentaa, vie potalle, ulos nukkumaan yms. Vai kohdistuuko tämä käytös ainostaan sinun toimiisi?
Kai se vissiin yrittää poikansa aikana pidätellä, kun pelkää, että suuttuu. Ilmeet ja eleet kyllä paljastaa, mitä mielessä liikkuu.
Poikansa on aivan yhtä huono vanhempi, kuin minäkin anopin mielestä, sit vissiin mielikuvitus laukkaa välillä anopilla vähän villisti, kuvittelee aivan olemattomia.
Jotenkin aika toivoton tilanne, kun ei oo mitään järkeä koko jutussa. Anoppi on aivan järkeä vailla, se vaan elää ihme tunnemyrskyssä ja mutulumaailmassaan...
mut helpotti, kun sai tänne kirjoittaa :)