Näin viime yönä hyvin vaikuttavaa unta, jossa oli jotenkin todella hämärä tunnelma, muttei kuitenkaan niin ahdistava kuin muissa samantapaisissa (lähinnä apokalyptisissä unissa).
Erikoisin kohta unessa oli se, kun olin lapsuudenkotini lähellä olevalla puistoalueella, hiekkakentällä. Olin keskellä kenttää, kun mieleen tuli ajatus, että "he ovat jo täällä". Unessa minulla oli käsitys, että kyseessä oli (maailman)pelastajat tms. Samassa editseni käveli kaksi ihmishahmoa, vaalea mies ja joku toinen, en muista tarkemmin. Ja minä nostin käteni kohti taivasta ja lausuin, siis tosiaan englanniksi "Rise up, my friends!" Aika juhlava tunne oli sen jälkeen. Jotenkin uskonnollinen, en tiedä. Henkevä ehkä?
Painajaisia sisältyi myös uneeni, nimittäin siinä sain tekstiviestin äidiltäni, että "isä on kuollut". Ja en tiennyt ensin tarkoittiko hän omaa isäänsä eli minun pappaani, vai minun isääni. Loppujen lopuksi kävikin ilmi, että MUMMUNI ja isäni olivat kuolleet. Sekavaa. Unen jälkeen ahdisti, koska noin viikko sitten näin unta isosta ruumisarkusta ja samassa unessa edesmennyt isänäitini oli surkeana ja valitti, että kunpa olisi tehnyt toisin. Jotenkin aloin huolestumaan isästäni, vaikka olen ennenkin nähnyt kuolema-unia ja kukaan ei ole kuollut. Tiedän kyllä, että kuolema unessa ei tarkoita sitä, että ko. ihminen oikeasti kohta kuolisi, eli että kyseessä olisi enneuni.
Sitten yksi juttu vielä. Osaisiko joku vastata, miksi näen niin usein lapsuudenkodistani unta (asuin siellä yli 20 vuotta, koti on jo myyty useampi vuosi sitten kun vanhempani erosivat) ja voiko niistä päästä mitenkään eroon? Olisin tosi kiitollinen jos joku osaisi auttaa. Nimittäin luulen, että minulle on jäänyt jotain traumoja tai mitä lie. Isälläni oli todella kauan suhde toiseen naiseen ennen kuin vanhempani siis erosivat, ja 90-luvun alun lamanjälkeinen elämämme oli aika rankkaa. Ei mitään kauhean kamalaa, ei väkivaltaa (tietääkseni!), isä oli tosi vähän kotona. Ja olimme jotenkin vaan painaneet asian villaisella vaikka kaikki varmaan sisimmässään tiesivät, että asiat ovat vinksallaan. Onkohan minulla jäänyt jonkin asia "työstämättä", vai miksi yö toisensa jälkeen olen unissa vanhassa kodissani. Se on todella ahdistavaa, tuntuu että roikun menneisyydessä, vaikka päivätajunnassa (ts. tietoisesti) en asiaa
ajattele.
Erikoisin kohta unessa oli se, kun olin lapsuudenkotini lähellä olevalla puistoalueella, hiekkakentällä. Olin keskellä kenttää, kun mieleen tuli ajatus, että "he ovat jo täällä". Unessa minulla oli käsitys, että kyseessä oli (maailman)pelastajat tms. Samassa editseni käveli kaksi ihmishahmoa, vaalea mies ja joku toinen, en muista tarkemmin. Ja minä nostin käteni kohti taivasta ja lausuin, siis tosiaan englanniksi "Rise up, my friends!" Aika juhlava tunne oli sen jälkeen. Jotenkin uskonnollinen, en tiedä. Henkevä ehkä?
Painajaisia sisältyi myös uneeni, nimittäin siinä sain tekstiviestin äidiltäni, että "isä on kuollut". Ja en tiennyt ensin tarkoittiko hän omaa isäänsä eli minun pappaani, vai minun isääni. Loppujen lopuksi kävikin ilmi, että MUMMUNI ja isäni olivat kuolleet. Sekavaa. Unen jälkeen ahdisti, koska noin viikko sitten näin unta isosta ruumisarkusta ja samassa unessa edesmennyt isänäitini oli surkeana ja valitti, että kunpa olisi tehnyt toisin. Jotenkin aloin huolestumaan isästäni, vaikka olen ennenkin nähnyt kuolema-unia ja kukaan ei ole kuollut. Tiedän kyllä, että kuolema unessa ei tarkoita sitä, että ko. ihminen oikeasti kohta kuolisi, eli että kyseessä olisi enneuni.
Sitten yksi juttu vielä. Osaisiko joku vastata, miksi näen niin usein lapsuudenkodistani unta (asuin siellä yli 20 vuotta, koti on jo myyty useampi vuosi sitten kun vanhempani erosivat) ja voiko niistä päästä mitenkään eroon? Olisin tosi kiitollinen jos joku osaisi auttaa. Nimittäin luulen, että minulle on jäänyt jotain traumoja tai mitä lie. Isälläni oli todella kauan suhde toiseen naiseen ennen kuin vanhempani siis erosivat, ja 90-luvun alun lamanjälkeinen elämämme oli aika rankkaa. Ei mitään kauhean kamalaa, ei väkivaltaa (tietääkseni!), isä oli tosi vähän kotona. Ja olimme jotenkin vaan painaneet asian villaisella vaikka kaikki varmaan sisimmässään tiesivät, että asiat ovat vinksallaan. Onkohan minulla jäänyt jonkin asia "työstämättä", vai miksi yö toisensa jälkeen olen unissa vanhassa kodissani. Se on todella ahdistavaa, tuntuu että roikun menneisyydessä, vaikka päivätajunnassa (ts. tietoisesti) en asiaa
ajattele.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla jostain syystä tulee mieleen että sinulla on puoliso jonka kanssa harkitsette liittoa ja sinua arvelluttaa. Et ole vain varma onko ihminen oikea toistuu jatkuvasti unessasi...
Jos lapsuuden kotisi tuntuu nyt ahdistavalta niin käydessäsi läpi asiat jotka siellä menivät vinksalleen saat rauhan ja alat nähdä unesi lapsuudenpihat kauniinpina... Lapsuus on lokeroitunu ihmisen mieleen ei sitä oikein voi enää muuttaa, mutta ymmärtää voit aina enemmän kasvaessasi "henkisesti" niin minulle ainakin kävi
Minulla on kyllä poikaystävä, mutta emme ole harkinneet liittoa, siis jos tarkoitit sillä avioliittoa :) Emme ole kihloissa mutta olemme yhdessä nyt viidettä vuotta. Toisaalta olen miettinyt, onko tässä nyt varmasti ihminen jonka kanssa haluan olla loppuelämäni.
En oikeastaan näe lapsuudenkotiani ahdistavana, mutta olet oikeassa, minun pitäisi käydä joitain asioita läpi, päästä sinuiksi menneisyyteni kanssa. Mutta en oikein tiedä miten.
Jos ne sinun lapsuudenkuvat mietityttävät voisit kokeilla seuraavaa... Psyykkaa itseäsi tutkimaan enemmän lapsuudenkodin paikkaa, älä siis välttele vaan ala tutkiskella ihan tosissaan... Vaikka illalla ennenkuin nukahdat niin käyt läpi paikkoja... Unissa jos jotain asiaa välttelee se tulee kuin bumerangi takaisin..
Voihan tuota yrittää... jossain vaiheessa saat sinne unenkuviin muita ihmisiä... mieti onko heidän kanssaan jäänyt jotain hampaankoloon.
Minulla on useasti tapana tehdä unesta oma leikkikenttä... Jotenkin tiedän aina että se on unimaailma ja kokeilen vaikka mitä.... sanotaanko että elän hyvinkin rikasta unimaailmaa