poikani lähti armeijaan , liian aikaisin.
ei ollut tarpeeksi kypsä.hiljainen ja ujo.
nyt oltiin yhteydessä, sanoi ei tätä kestä.
sanoin, jos et pysty olemaan, mene kuraattorin
luo ja kerro kaikki.
tämä on painajainen, jota nyt elämme.mitä
jos poikani ei mene jutteleen, kenen on vastuu?
ihminen, joka tuntee että on pakko olla,
sairastuu.tunnen poikani ja tunnen milloin
asiat eivät ole oikein.
huominen kertoo, miten asiat järjestyvät...
ei ollut tarpeeksi kypsä.hiljainen ja ujo.
nyt oltiin yhteydessä, sanoi ei tätä kestä.
sanoin, jos et pysty olemaan, mene kuraattorin
luo ja kerro kaikki.
tämä on painajainen, jota nyt elämme.mitä
jos poikani ei mene jutteleen, kenen on vastuu?
ihminen, joka tuntee että on pakko olla,
sairastuu.tunnen poikani ja tunnen milloin
asiat eivät ole oikein.
huominen kertoo, miten asiat järjestyvät...
Vastaukset 25
Vanhimmat
osaan hyvin kuvitella poikasi tuskaa ja syypää siihen on suomen laki joka määrää kaikki inttiin vaikka ei olekkaan valmis siihen.
itse pääsin E luokkaan kun valitin veksissä etten pysty nukkumaan vieraissa paikoissa.
kannattaa kokeilla niin pääsee E luokkaan.
niin minäkin ajattelin, että vastuu on valtiolla.
tämä on kuin pakkopullaa syötettäisiin.
jos selittäisit mitä tarkoittaa e-luokka.
E luokka tarkoittaa lykkäystä eli kaksi vuotta aikaa miehistyä ja tulla kokeilemaan uudestaan.
6kk - 24kk lykkyä. Mutta kannattaakohan se. Ei sekään ole kiva että sen armeijan takia joutuu työpaikan ja opiskelupaikan kanssa alkaa sitten säätämään.Ja tuskin se yhtään helpompaa on vanhempanakaan.
Kyllä siellä monet jonkumoista ahdistusta sen pari ekaa viikkoa kokee, kyllä se siitä. Ja jos ei tosiaan kestä ni sitten vaan sinne lekuriin ja sieltä joko saa ne "hullun paperit" (vapautus) tai lykkäystä. Kyllä se on ihan poikas oma vastuu pitää itsestään huolta. Ainakin ekoina päivinä on useita haastatteluja joissa voi ongelmista kertoa.
kiitän tiedosta.
jos uudestaan joutuu inttiin.tavallinen lääkäri oli sanonut, et sinä täältä pääse, jos on stressiä, selkävaivoja. Paniikki siinä tulee kellä
vain.Ja hullunahan ne pitävät kaikkia, jotka
kesken tulevat.Minulle on tärkeämpi se, että
vielä voi estää pahimman tapahtumasta.
Olisi
se sitten lykkäys tai vapautus.
Pari juttua:
1. Jos kestää ekan päivän --> kestää ekan viikon --> kestää koko setin; tarkoitan henkisesti. Noin muutenhan väkeä lähtee pitkin vuotta kotiin
2. Poikasi lienee täysikäinen... vastuun antaminen (yleensä) johtaa vastuun kantamiseen. ELI eiköhän poika itte hoida asiansa tai ainakin olisi korkea aika aloittaa. Jos kukaan ei tiedä ongelmasta on sitä hiukan vaikea hoitaa. Toki voit soittaa yksikön päällikölle joka sitten kertoo kouluttajalle, ja tämä voi kiinnittää erityishuomiota.
3. Pojalle on edessään ryhmänjohtajien ja 2-3 henkilökunnan tekemää haastattelua ihan alkupäivinä. Heille voi ja pitää kertoa jos jokin painaa. Pääpaino henkilökunnan haastatteluissa, varusmiesten keskuudessa jutut saattavat levitä. Henkilökunta on vaitio-olovelvollisia.
4. Mitenhän ennen pärjättiin, kun äidit ei saanu joka sekuntti yhteyttä lapsiinsa?
5. Ei, minulla ei ole lapsia ja en täysin voi ymmärtää vanhemmuuden rasitteita.
Ja jos nuorimies ei oikeasti itse saa suutaan auki, niin et voi oikeastaan täysi-ikäisen puolesta tehdä mitään, ellet sitten satu olemaan laillinen holhooja täysi-ikäiselle joka ei muuten voi itsestään pitää huolta. Vinkkejä voit kuitenkin antaa;
1. poika puhumaan joukkueen kouluttajalle --> sosiaalikuraattori / pappi (pappi ei ole yleensä ihan niin uskonnollinen kaveri vaan hoitaa kaikkia henkiseen vointiin liittyvää jutustelua)
2. tarvittaessa lekurille, jolle voi vihjata pahasta olostaan (jos homma on oikeasti täysin vastenmielistä tms. niin väkisin roikkumalla ei saada kovin kummosta hyötyä kenellekkään)
3. siviilipalvelus; kannattaa etukäteen miettiä mitkä ovat lailliset perusteet siviilipalvelukselle
Kaikkea hyvää ja koittakaahan jaksella
niin minäkin ajattelin, että jos menee yksi yö.
ja siellä on niin kiire,ettei ehdi ajatteleen.
(tarkoituksella järjestetty)
koko ikäni olen pönkittänyt ja rohkaissut
poikaani, mutta ei sekään nyt auta.
-niin mitenkähän sitä ennen pärjättiin...?
olisin kyllä itsekin käynyt armeijan, mutta
oli ikää liikaa.
saa nähdä ei ole kuulunut mitään.
kiitos selventävästä vastauksesta.
Myös minun poikani on ujo, arka ja jännittäjä. Kaikki tupalaiset ovat vieraita. Ohjeita sataa jatkuvasti. Pelkään, että jännitys käy ylivoimaiseksi.
Itse kärsin paniikkihäiriöstä ja se lyö "lukon" älyyn, kun jännitys menee överiksi.
Poikani ei ole nukkunut kahteen yöhön kunnolla. Kehotin häntä ottamaan yhteyttä lääkäriin, jos uni ei tule ja jännitys käy ylivoimaiseksi.
Hän on kovan koulun käynyt; avioerolapsi ja edelleen isänsä mielivallan alla. Isä vain ei itse tajua, mitä on pojalleen tehnyt.
En ymmärrä, mutta sen vain ymmärrän, ettei oman terveyden uhraaminen armeijan takia - rauhantilanteessa - ole järkevää. Itse kannan "vaivaani" elämäni loppuun saakka. Se rajoittaa elämääni. En pysty työhön - joku ei tietysti tätäkään usko. Mielellään vaihtaisin osaa jonkun terveen kanssa.
EI tuomita, ymmärretään. Ei nykyajan nuorilla ole niin helppoa, kuin me luullaan. Miksi muuten sattuu kamalia veritekoja!
toivotaan, parasta, mutta hermot on niin kireänä.
oma kantani on ettei armeijaa tarvita, mutta
tätä en ole pojalleni opettanut.
minä mielelläni vaihtaisin poikani kanssa, jos
voisin.kyllä tiedän ettei poikani ole ainoa
ujo jne. mutta äidin vaisto.
toivotaan....
Saat toki itsekin soittaa kuraattorille ja kertoa hätäsi, hän voi sitten ottaa yhteyttä poikaasi ja jututtaa häntä. He ovat juuri varusmiehiä ja heidän omaisiaan varten ja osaavat auttaa.
ehkä kaikki järjestyy, mutta jos tällaisessa
asiassa kukaan välitä, niin mitä jää jäljelle ?
herrat sanovat ei täältä sinua päästetä.
arkea.
Ei siellä väkisin pidetä,jollei palvelus onnistu.Ei muuta sivarikeskukseen yhteys.Sieltä sitten sivarikeskuksen koulutukseen ja siviilipalvelukseen.Tulee suoritettua eikä tarvitse lykkäystä hakea.
Olisi täysin röyhkeää mennä sivariin jos ei kannata pasifismia 100%.
Jos ei pää kestä armeijassa niin sitten vain C-paprut pojalle ja se siitä.
sekopäitä osa armeijaa puolillaan, niin
sairasta...
taidat olla juuri sellainen kuin yksi tuttuni
ent. armeijan päällysmiehiä.pilkataan jos ei kestä
.ei kovin kivasti sanottu.
maitojunalla kotiin varmasti vielä enemmän ku olla siellä väkisin. Itse en ainakaan edes pitänyt sitä vaihtoehtona ku ois sen verta hävettäny. Tosin sinun kirjoituksista alkaa saamaan jos sellasta kuvaa että poijalles todella tapahtus jotain. Eihän sinne nyt kuole. Ja kohtahan sitä aletaan passittamaan joka viikolloppu kotiin muutekin.
Väitän, että jokainen henkiesti terve sen kyllä kestää, on sitten ujo tai mitä tahansa. Jos on mielenterveys ongelmia ni sitten voi kyllä olla huolissaan.
jos et ole ollut ennen pois kotoa...
sinähän se lääkäri oletkin, tosiaan.
turhapa sinulle on selitellä, samaa maitojunaa
olet kuin muutkin miehet.vai hävettäs, jos
oisit tullut pois.. just näitä vanhoja
uskomuksia, et ole mies jos et käy
armeijaa....
pahin on voitettu, viikko takana, jospa se siitä
lähtee menemään...ensim. piinaviikko takana.
vasta ylihuomenna on viikko takana.
ei olla niin kirjaimellisia.mutta pahin takana.
pahin, siitä se sitten alkaa menemään omalla painollaan ja helpottumaan.
olen kuullut tuon, mutta pahimmat päivät
ovat ensimmäiset.Joten eiköhän se siitä ala
pikkuhiljaa menemään...
Ensimmäinen viikko taitaa olla pahin. Näin äidinkin näkökannalta. Myös pojastani olen ollut lukevinani samaa. Ujo, arka ja hiljainen poika. Tosin jo omillaan pärjännyt ja asunut omassa asunnossaan. Siltikin uusi juttu pisti miettimään; Onko hänestä tuohon höykytykseen.
Nyt näyttää ainakin siltä, että toiveita olemassa :)
Tsemppiä!
viikko tai melkein takana.Takana varmaan pahin.
Varmaan vaikutti, kun joutui lähtemään niin
kauas. Toivossa on hyvä elää. Kyllä äänikin
on jo muuttunut, virkeämpi.
Tsemppiä teillekin !!