Olen muutaman ikävän asian tapahtuman jälkeen todella,todella masentunut mutta en löydä masentuneiden joukosta muita samanlain masentuneita, sanovat että ovat masentuneita silti naureskelevat vitseille ja käyvät koulua.
Ole käynyt muutamassa vakavasti masetunteiden osastolla jokainen käynti oli tapaus sinänsä, juttelivat hymyilevät ja jaksoivat melkein mitä vain itse kävelin muutaman metrin ja olin voimattomana kaatua maahan. Toki heillä oli huonot hetkensä nukkuivat päivällä ja pian taas iloisena juttelemaan.
Mielestäni masennusta pitäisi olla vakavan lisäksi äärimmäisen vakava joka meinaa minun tapausta ettei elämää voi korjata ja on masentunut niin ettei jaksa kävellä muutamaa metriä enempää ja hengittäminenkin on suorastaan töytä kun ei jaksaisi.
Onko muita samassa tilanteissa olevia? toki löytyy tapauksia että ollaan väsynteitä vakavassa masennuksessa mutta silti laitetaan itsensä valmiiksi hampaiden pesu jne ja mennään sosiaalitoimiston ajalle ja loppu ilta hymyillään seurassa vakavasti masentuneen diagnoosilla.. Itselläni jo se että juuri ja juuri vääntää itsensä ylös sängystä ennen 17.00 tuntuu kuin olisi tullut maratoni juoksusta, niin väsynyt.
Yksi asia on hyvä erittäin syvässä masennuksessani että nukun hyvin 400mg seroquelilla. Mutta vaikka nukun hyvin tiedän ettei itse kertakaikkiaan vakavaa masennustani voi parantaa lääkkeillä, on sattunut niin paljon ikävää ettei voi parantaa..
Olen niin väsynyt..edes alkoholi ei tunnu piristävän ellei juo yli 20.
Väsyn kaikesta heti ja en jaksa kunnolla edes hymyillä. Pelottavinta on se että olen huomannut että on juonut 12 olutta ja joutuu väkisin hymyileen ja juuri ja juuri jaksaa muutaman askelee kävellä enemmän koska edes alkoholi ei enää auta tarpeeksi
Ole käynyt muutamassa vakavasti masetunteiden osastolla jokainen käynti oli tapaus sinänsä, juttelivat hymyilevät ja jaksoivat melkein mitä vain itse kävelin muutaman metrin ja olin voimattomana kaatua maahan. Toki heillä oli huonot hetkensä nukkuivat päivällä ja pian taas iloisena juttelemaan.
Mielestäni masennusta pitäisi olla vakavan lisäksi äärimmäisen vakava joka meinaa minun tapausta ettei elämää voi korjata ja on masentunut niin ettei jaksa kävellä muutamaa metriä enempää ja hengittäminenkin on suorastaan töytä kun ei jaksaisi.
Onko muita samassa tilanteissa olevia? toki löytyy tapauksia että ollaan väsynteitä vakavassa masennuksessa mutta silti laitetaan itsensä valmiiksi hampaiden pesu jne ja mennään sosiaalitoimiston ajalle ja loppu ilta hymyillään seurassa vakavasti masentuneen diagnoosilla.. Itselläni jo se että juuri ja juuri vääntää itsensä ylös sängystä ennen 17.00 tuntuu kuin olisi tullut maratoni juoksusta, niin väsynyt.
Yksi asia on hyvä erittäin syvässä masennuksessani että nukun hyvin 400mg seroquelilla. Mutta vaikka nukun hyvin tiedän ettei itse kertakaikkiaan vakavaa masennustani voi parantaa lääkkeillä, on sattunut niin paljon ikävää ettei voi parantaa..
Olen niin väsynyt..edes alkoholi ei tunnu piristävän ellei juo yli 20.
Väsyn kaikesta heti ja en jaksa kunnolla edes hymyillä. Pelottavinta on se että olen huomannut että on juonut 12 olutta ja joutuu väkisin hymyileen ja juuri ja juuri jaksaa muutaman askelee kävellä enemmän koska edes alkoholi ei enää auta tarpeeksi
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ärsyyttää kaikki hymyily. Niitä hampaita en jaksa harjata, puhumattakaan jostain koulusta. 400mg seroquelia minäkn otan illalla, mutta silti en saa nukuttua. Yrittäminen on vain sängyssä pyörimistä ja huolehtimista ja sitten turhautuu niin että nousee ylös. Ainoa mitä jaksan on istua tietokoneella. Sekin tökkii joskus, menee hermo kaikkeen, kaikki on tylsää ja turhaa. Ihan hyvin voisin olla haudassakin.
Tällaista kirjoitin lihavuuspalstalle:
"Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet."
Tämä lause tuli kriisipuhelimen työntekijältä vähän kyyniseen äänensävyyn. Soittelen sinne ehkä parin kuukauden välein, joten hän saattaa olla vähän kyllästynyt. Todella vaikea kehotus, en usko pystyväni siihen tässä elämässä tällä painolla.
Tajusin, että nykyisellä tahdilla (laihtumista 6 kiloa per vuosi) minulla kuluisi vielä 2 vuotta päästä normaalipainon ylärajalle, ja sekin edellyttää sitä, että pysyisin riittävän hyvässä kunnossa laittaakseni ruokaa ja kuntoillakseni 5 kertaa viikossa. Olen ollut masentunut jo 3 vuotta, siis lihomisesta lähtien. Haluaisin laihdutuslääkkeitä/toimivaa hoitoa masennukseen/eutanasian.
Neuvokaas ihmiset: jos tilaan netin kautta laihdutuslääkkeitä, mitä tapahtuu, jos ne jäävät tulliin? Tuleeko sakkoa tai rikosrekisteriä? Vaihtoehtoisesti olisin kiinnostunut elämän lopettamisesta melko tuskattomasti jollain kemikaalilla. Se saattaisi tosin vaatia eläinlääkärien lääkekaapin ryöväämistä tms."
Lääkitykset 100 mg Seroquelia (nukun 10-12 tuntia vuorokaudessa), 100 mg Triptyliä ja 1,5 mg Xanoria, jonka annostusta nostetaan, koska lihavuus ja laihduttaminen ovat tulleet niin pahoiksi pakkomielteiksi että ahdistaa pirusti. Kaikki länsimaisen lääketieteen tuntemat masennuslääketyypit on kokeiltu. Sähköhoitoon olisin halunnut jo ajat sitten, mutta lääkärin mielestä se ei sopisi minulle. Kaikkein mieluiten ottaisin laihdutuslääkkeitä, koska en pysty olemaan yhtäaikaa lihava JA onnellinen.
hoidetaan tolvonilla ja zopinoxilla. olen lihonut tolvon aikana(6kk) 10 kiloa, onko normaalia?
alkoholia en voi enää lainkaan käyttää kun tiedän millainen krapula tulee, sitä en enää kestä.
jotkut meistä masentuneista eivät osaa näyttää masennustaan niin avoimesti kun sinä osaat. itse olen peitellyt hymyn taakse masennustani niin pitkään, että nauran ja hymyilen vaikka olisin täysin väsynyt ja loppuunkulunut. se tulee vain automaattisesti, ihan kuin hengittää.
mulla myös sama tilanne. nauraminen on tekonauramista , jolla peitän todellisen olotilani. tuntuu ettei missään ole mtn järkeä, mutta elän kuitenkin läheisteni takia. en jaksa tehdä töitä enkä opiskella.en nauti mistään. minkä ikäisiä te olette? itse 25
oon ihan pian 18v ja vaihtelevaa masennusta ollu nyt 3vuotta.Pahimmillaan oli noin 2 vuotta sitten, harkitsin vakavasti itsemurhaa ja viiltelin enkä jaksanut koulua ollenkaan. Sit meni vuosi vähän kevyemmin ku pidin koulusta välivuoden.Nyt taas koulun alkaessa oon masentunu entisestään ja itsemurha ajatuksen pyörii mielessä lähes joka päivä. Koulukin taitaa taas keskeytyä. En jaksa mitään ja en pysty nukkumaankaan enää kunnolla.Oon ruvennu taas pelkäämään sosiaalisia tilanteita ja tahtoisin vaan että kaikki olis hyvin, mutta silti en osaa/uskalla hakea apua. Ja tähän kaikkeen vielä päälle bulimiaa/anoreksiaa vaihdellen ollu 4vuotta. Kaikille tietenki esitän että kaikki olis loistavasti. Mammalle kyl tänää kerroin että koulun lopetus on vahvasti mielessä ja siitä kuinka epäonnellinen oon. ei sekään osannu auttaa mitenkää, sanoo vaa että käyt kyllä koulun loppuun ja ymsyms... Nii ja ystäviä mulla tuskin edes on. pari sellasta joiden kanssa liikun ehkä kerran viikossa jos sitäkään. Asun yksin ja kaikki päivät menee vaa koneella ja tv:n ääressä,nii ja jääkaapilla ja vessassa ravatessa.
olla jokin ravinteen puutos? Joskus sellainenkin saattaa aiheuttaa voimattomuutta ja masentuneisuutta. Koeta jaksaa. (:
Tähän mennessä minulla on kutsuttu olevan vain keskivaikea masennus, vaikka se vaikeammalta kyllä tuntuu.
Sulla on kyllä täytynyt tapahtua jotain todella ikävää, ettei sitä voi noin vain parantaa :( sama kans: on tapahtunut vaikka mitä ikäviä asioita, jotka eivät itseasiassa vieläkään ole kaikki päässeet päätökseen. Välillä minulla on sellainen olo, etten jaksa liikkua, enkä saa henkeä. Välillä toivoisi, ettei saisikaan. Voimat on täysin lopussa. Ensimmäisenä ajatteli fyysisen energian olevan loppu, mutta ruokailun jälkeen olo on edelleen samanlainen. Ei voimaa.
Kartan ihmisiä jos suinkin vain mahdollista. Saatan pari kertaa viikossa käydä ulkona ottamassa vähän raitista ilmaa, se helpottaa aivoja hieman. Opiskelut ovat pahasti kesken olleet jo viimeiset puoli vuotta, enkä usko jatkavani koulunkäyntiä toiseen puoleen vuoteen. Ei kiinnosta. Ei jaksa. Ennen olin aivan täpinöissäni, kun pääsin opiskelemaan unelma-ammattiini, mutta en enää. Ei väliä. En jaksa. Voimat puuttuvat.
Jos joskus ihmisten kanssa joutuu juttelemaan, hymyilen ja koitan lopettaa keskustelun lyhyeen. Kuten eräs täälläkin jo sanoi, on hymy vain kulissia. Se ei ole aitoa niin kuin kuuluisi. Ehkä sitä pahassa olossaan pelkää, että ihmiset saavat sinusta liian huonon kuvan, kun olet "julkisuudesta". Yksi syy miksi olen joutunut masennukseen on ollut alituinen miellyttämisen tarve ja pelko muista ihmisistä.
Kuolema on käynyt useammin kuin kerran mielessä. Silloin saisi levätä sydämensä kyllyydestä. Ja toisella puolella ei enää tarvitsisi huolehtia näistä menneistä.