Sairaalassa olo masentaa

en nyt muista kerroitko et milloin synnytys olisi suurinpirtein edessä...ts. laskettu aika.
mut siis sitä meinaan täs nyt, että pyydäppä äitiysneuvolan/omalääkäriin kautta lähete tulevaan synnärisairaalaan että pääsisit sinne pelkopotilas lähetteellä. tällä tavoin sinut otetaan aivan eri tavalla huomioon sairaalassa. siis tää neuvoni mun meinaa nyt sitä sun synnytys pelkoa.
mulla ei ollut koko (ensimmäisen-)raskauteni aikana mitää pelkoja synnytystä kohtaan. mut kyl se sit tuli ihan yhtäkkii kuin puun takaa, ja VASTA pari-kolme viikkoo ennen muksun syntymää.
mut sain pelkopotilas -lähetteen ku olin puhunu tuntemuksisitani neuvolassa. ja sit näin jälkeen päin ajateltuna, niin oli hyvä kun, no jostai syystä mulle tuli kovia vatsan alueen kipuja. jouduin yöksi sairaalaan äitiyspoliklinikalle tarkkailuun. sielläkin mainitsin peloistani. no sillä hetkellä hoitajani oli kyl kaikkee muuta kuin huomioon ottavainen. mut seuraavana aamuna oli onneksi todella ihana kätilö jonka kanssa juteltiin pitkät tovit, kaikkee mikä synnytykseen liittyy ja kaikkee mitä mieleeni vain tuli ko.asioista. sit se viel näytti mulle synnytys salia ja kaikkia vempeleitä mitä halusin nähdä.
tämä kaikki tapahtunut oli minun kohdallani todella helpottava kokemus. se loi turvallisempaa tunnetta...siihen asti kunnes ne ihanan kauheet ;) supistukset alkoi.
yks minkä haluan lohduttaen kaikille synnyttämään lähteville kertoa. on se että ne synnytyskivut loppuu kuin seinään HETI kun vauvan, sen ihanan pienokaisen pää ja etenkin hartit on syntyneet ulos.
voitte vaa kuvitella et millast tahtii pusasin sit mun toisen lapsen pihalle=), ku muistin tuon et mitä nopeammin se vauva on ulkona sen nopeammin kivut loppuu.
VOIII EIIII, nyt mä kyl taisin poiketa ihan muihin aiheisiin mihin olit kaipaillut apua ja neuvoa.
mut tosiaan, ota yhteyttä neuvolaan ja juttele siellä tuntemuksistasi, kyllä se siitä sitten pitäisi edetä sillai, että sulla on turvallinen mieli jatkossa mennä sairaalaan.
mutta itse synnytystä ei kannata suunnitella, mulla ei menny kummatkaan joo EI sinne päinkään mitä olin suunnitellut/ajatellut.
kun "se" aika tulee, niin hiljennyt, kuuntelet itseäsi, omaa oloasi, kehoasi, ja niin tyhmältä kuin tää kuulostaakin niin HENGITÄ RAUHALLISESTI supistusten aikana.
nuo oli sitten VINKKEJÄ ei neuvoja. noilla mä pärjäsin todella pitkälle molemmissa synnytyksissä.
jaahas, miltähän tää teksti kokonaisuudessa näyttää ;) ....

ilkeydeksi, ole sinuun kohdistuvaa henkilökohtaista vainoa. Hoitajilla on monen monta muutakin potilasta kuin sinä sekä oma yksityiselämänsä murehdittavanaan. Eivät he edes ehtisi punoa juonia juuri sinua kohtaan.
Hoitohenkilökunta joutuu kohtaamaan työssään raskaita asioita ja kasvattamaan päälleen suojakuoren kestääkseen ne ja pystyäkseen tekemään työnsä. Rutiinit auttavat siinä.
Sinulle raskautesi ja synnytyksesi on ainutlaatuinen asia, hoitohenkilökunnalle vain yksi satojen ja tuhansien joukossa. Jos sinulla ei ollut suurempaa hätää, kaikki sujui kuin liukuhihnalla. Eikös se ole hyvän merkki: no news, good news?
Henkilökohtaisempaa huomiota voit odottaa lapsesi isältä ja muilta läheisiltäsi. Hoitohenkilökunnan tehtävänä on turvata sinun ja lapsesi terveys.

Jokainen tarvitsisi edes normaalia kivaa rauhoittavaa juttelua, mutta hoitajat ja lekurit ovat usein mykkiä ja sanovat vaan mitä pitää. Keskittyvätkö he olennaiseen niin vahvasti, eli terveyteen. Erittäin ikävää yksinäisen potilaan kannalta esim. tai sellaisen jota tutkimukset ym. ympäristön kliinisyys (ei kovin kiva sisustus väklttämättä) pelottaa. Psykologista puolta ei oteta tarpeeksi huomioon, ellei ole sosiaalisempia yksilöitä sattunut.

Sille ei voi mitään... ellei ihmiset muutu huomioon ottavammaksi - koulutuksessahan se pitäisi ottaa esiin. Mutta kannattaa ottaa ristikoita tai muuta ja läheisiä tueksi jos on. Muitakin ihmisiä voi olla lähellä.

Ongelma on varmaan yleinen. Eli ihminen pitäisi ottaa huomioon eikä olla mikään sosiaaliturvatunnus...