Olen miettinyt sellaista asiaan teistä isistä, että rakastatteko lapsianne pyyteettömästi vai vain puolisoidenne kautta tyyliin "jos vaimon kanssa menee hyvin niin mikäs siinä lapsiakaan rakastaessa", mutta jos toisinpäin niin... Otetaan esimerkiksi tämä taannoinen tapaus, jossa isä perheriidan päätteeksi puukotti 3v. lastaan. Käsittämätöntä.
Omasta avioliitostanikin voin sanoa, että kun meillä aviopuolisoina menee huonosti niin lapset saa isänsä puolelta kyllä kärsiä, huutamista ja välinpitämättömyttä - ja se jos mikä ahdistaa. Se herätti alunperin tämän ajatuksen isän pyyteettömästä rakkaudesta lapsiinsa.
Omasta avioliitostanikin voin sanoa, että kun meillä aviopuolisoina menee huonosti niin lapset saa isänsä puolelta kyllä kärsiä, huutamista ja välinpitämättömyttä - ja se jos mikä ahdistaa. Se herätti alunperin tämän ajatuksen isän pyyteettömästä rakkaudesta lapsiinsa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos lapsen isä huutaa lapselleen ja käyttäytyy muutenkin välinpitämättömästi lastaan kohtaan (ei leiki lapsen kanssa ja kuuntele lasta), niin silloin isä ei varmasti myöskään rakasta lastaan. Eron tullessa kannattaa sinun ehdottomasti ottaa lapset itsellesi turvataksesi lasten normaalin elämän. Jotta toista voisi rakastaa vaaditaan siihen toisen hyvää tuntemista pitkältä ajanjaksolta.
Itselläni on vain yksi lapsi (8 -vuotias tyttö) ja rakastan häntä todella paljon. Leikin hänen kanssaan, opastan läksyissä, opetan ihmisuhdeasioita, kuljetan harrastuksissa ja kerron maailman ihmeistä. Keskustelemme paljon kaikesta ja tyttäreni voi kertoa minulle huoletta kaikki mieltään painavat asiat. Neuvon ja opastan, kerron asioista joita kannattaa välttää, opetan oikeaa rahankäyttöä ja puhun myös omista tekemisistäni. Tärkeintä tässä isän ja lapsen suhteessa lienee se että kaikesta voi puhua avoimesti ja luottamuksella.
Että tätä tapahtuu siis vain silloin kun meillä aviopuolisoina on riitaa. Silloin lapsetkin saa myös kärsiä miehen pahasta olosta. Ei voimakkaasti, mutta kuitenkin.
Tuttavapiirissäni on myös kaksi tapausta, jossa eron jälkeen isää ei ole enää yhteiset lapset juurikaan kiinnostaneet. Eikö tämäkin kieli siitä mistä aloituksessani kirjoitin? Joillekin miehille (ei sitten yleistetä) "kaikki tai ei mitään". Jos ei vaimoa niin ei sitten lapsiakaan.
"tätä tapahtuu siis vain silloin kun meillä aviopuolisoina on riitaa. Silloin lapsetkin saa myös kärsiä miehen pahasta olosta. Ei voimakkaasti, mutta kuitenkin."
-veikkaisin että kyseessä on ihan se, että miehillä tuo pahaolo ja suuttumus on kokonaisvaltaisempaa. Itse jos olen kiehumispisteessä, niin tiuskisin vaikka itse Jeesukselle tai Halosen Tarjalle, jos sattuisivat ovikelloa rimpauttamaan.
"Tuttavapiirissäni on myös kaksi tapausta, jossa eron jälkeen isää ei ole enää yhteiset lapset juurikaan kiinnostaneet. Eikö tämäkin kieli siitä mistä aloituksessani kirjoitin?"
- oma teoriani tästä on se, että kun etäännyttää itsensä lapsista, niin on helpompaa elää heistä erossa. Jos lapset olisivat jääneet isän luo asumaan, niin isää kiinnostaisivat lapsien asiat hyvinkin paljon. Itseasiassa tämä pointti kumoaa tuon aloituksesi pointinkin; lapset eivät lakkaa kiinnostamasta isää silloin kun välit äitiin katkeavat, vaan silloin kun hän ei enää ole perheenjäsen. Kokonaisvaltainen maailmalle möksötys toimii selityksenä riitelytiuskimiselle.
Tämä siis vaihtoehtoisena teoriana.
Mielestäni rakastan lapsiani aivan aidon pyyteettömästi.
Ihminen saattaa kuitenkin menettää malttinsa paniikkitilanteessa. Lapset joutuvat sijaiskärsijöiksi, jos on niin vittumainen, herkkä tai muuten hankala akka ettei sen kanssa uskalla riidellä. Se ei tietenkään ole oikein varsinkaan lapsia kohtaan.
ongelmia.
Monesti äidit ovat jotka eivät rakasta... Monesti miehet viettävät varsinkin poikalasten kanssa 3-18vee paljon enemmän aikaa kuin naiset.
Kuten tuo sinun 3 vuotiaan puukotus... Huh huh tapahtuuko noin sinusta useinkin vai? :)
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1586113
Ei yleistetä... femmit
Mikä on tänäpäivänä kovin yleistä, että naiset keskustelee vai NAISISTA ja ÄIDEISTÄ. Ottakaapas kirjoittajat selvää, ennenkuin kirjoitatte, miettikää. Miksi ISÄT ovat ÄITIEN arvostuksessa, eli yhteisten lasten arvostuksessa
hunoja ISIÄ. On äitejä, jotka samassa perheessä, ei välitä, ei lapsista, eikä puolisostaan senjälkeen, kun on saanut LAPSEN SIEMENET sisuksiinsa. Hävetkää ISIEN mollaajat. He ovat varmarti yhtä hyviä kantamaan vastuuta, kuin joku lääkehöyryssä päivästä toiseen elävä ÄITI. Miten normaali mies jaksaa katsella, jos koko perhe on alkuunkin virittynyt vain ÄIDIN olotilaan, missä muille ei ole tilaa RAKASTAA. AJATELKAA, mitä kirjoitatte
Otetaan esimerkiksi vaikka kolme lastaan myrkyttänyt äiti Espoosta. Tämmöisiä ne äidit on, eivät taida rakastaa lapsiaan. Serkun kummin kaiman lapsilla ei kuulemma ole hauskaa, onko vika äidissä? On vain kahdenlaisia ihmisiä, miehiä ja naisia. Näiden ryhmien jäsenet ovat identtisiä keskenään, jolloin yhden käytöksen voi johdonmukaisesti yhdistää koskemaan koko ryhmää ilman mitään ongelmia. Koska äiti tappoi 3 lasta ja isä vain yhden, isien rakkaus on kolminkertainen.
Lapseni isä oli lapsen elämässä saman katon alla 7 vuotta ja eron jälkeen vielä kolme vuotta. Tänä aikana hän sai uuden kumppaninsa kanssa 2 lasta lisää. Ero tuli siinäkin liitossa ja eronjälkeiseen seurustelusuhteeseen syntyi jälleen yksi lapsi. Suhde päättyi eroon ja mies meni ja avioitui suurella tarmolla kahden lapsen äidin kanssa.
Suhde meidän yhteiseen lapseemme jäi katkolle alunperin jonkin isän ja pojan välisen kinan vuoksi. Nyt isä ei ole tavannut poikaa viiteen vuoteen. Hän tapaa kuitenkin 2 keskimmäistä lasta. Nuorinta lastaan hän ei ole välittänyt edes nähdä. Tähän hänellä on oikeus. Lapset ovat ymmällään siitä, että heidät on jaettu kahteen kastiin. Se ei näy isää haittaavan. Eikä tämän vaimoakaan. Lapset tuntevat toisensa ja aika näyttää, mitkä mittasuhteet ristiriitaisuus saa. Nuorimmaisen osalta isä on laupiaasti sanonut, että lapsi voi itse ottaa jossain vaiheessa yhteyttä, jos on kiinnostunut. Uskaltaako lapsi ottaa yhteyttä isään, jota ei ole koskaan tavannut, jos isä ei ole pyynnöistä huolimatta ottanut meidänkään lapseen enää mitään yhteyttä vuosiin?
Kertokaa isät, mitä liikkuu tällaisen isän päässä? Eikö hän mielestänne ole julma myös näitä suosikkilapsiaan kohtaan? Eikö heille synny ajatus siitä, että on mahdollista, että nämä tapaamiset eivät heidänkään kohdalla jatku ikuisesti, ainakaan jos lapset alkavat kriittisiksi?
kaveri on k-pää!
Tuli luettua läpi toi ketju..huh huh.Ekaks tuli mieleen et funtsiiks muijat yhtään minkälaisen kundin kans alkaa pentuja tekee??Itsellä mulla on 4 lasta,kolmen eri naisen kanssa.Isommat jo aikuisia.Any way..Kyl se pitäs kuulkaas reilusti yrittää jutella toiselle alusta lähtien asiat selväksi,alusta lähtien.Niinku pelisäännöt.Mies on vaa semmonen et siit tarttee kaivaa ne tunteet.Kyllä mäkin muistan ekojen lasten kans etten niin hirmu kypsä ollu..22v.Pidin vaa jonain panopuuna lasteni äitiä,eikä tullu niin seurauksia mietittyä.No tuli,erot,lamat,kaikki paskat tuli sillo niskaan.Vittu jumalauta mä dokasin,huorasin ja rälläsin.No yks poika taas lisää,tuli siit sit.Mä ajan tällä takaa tämmöstä ett.Tarttis kait vähän funtsii milloin kumpikin on valmis.Soon turha itkee enää jäljestä päin,jos asiat mättää.Ja kylmä tosiasia on sekin ettei äijät kypsy niin pian kuin naiset.Alta kolmekymmppisenä harvemmin tulee opiskeluiden tai muun sellaisen jälkeen,isyys heti mieleen.Harkintaa naiset,me ollaan vähä puupäitä me ukot.Itsellä mul on tuuri käyny naisteni suhteen.Ain on juteltu ja sovittu asiat ja lapset on kuitenkin yhdessä hoidettu.Vanhin tyttö valmistuu ylioppilaaks tänä keväänä,oon ylpee!!Nykyinen vaimo(eka) on sitäpaitsi exien hyvä ystävä,ne on vähän karheita kyllä mulle.Mut kun mä en niitä rakastanu niikun kuuluis"kypsästi".Suomalainen nainen on paras meille suomi ukoille ja yhdes meidän ne kasvattaa täytyis.Ja jokainen isä lastaan rakastaa.Liian usein se viha äitiä kohtaan,joillakin vaan purkautuu lapsiinkin.Asiota ei passais päästää siihen pisteeseen.KESKUSTELKAA!!!!