Minulla on kaikki hyvin. On oma kämppä, poikaystävä, opiskelen itseäni kiinnostavaa alaa..
Silti en jaksa. Olen jatkuvasti väsynyt. Olin viime viikolla terveydenhoitajan määräämällä sairaslomalla. Kukaan ei osaa sanoa, mikä minua vaivaa.
Kaikki päivät tuntuvat samanlaisilta. En näe niissä mitään mielenkiintoista. Arjen harmaus tuntuu liian raskaalta.
Haluan, että elämässäni tapahtuisi jotain uutta ja positiivista. En tiedä, mitä se voisi olla.
Vastaako kukaan avunhuutooni? Osaako kukaan sanoa, mikä minua vaivaa?
Silti en jaksa. Olen jatkuvasti väsynyt. Olin viime viikolla terveydenhoitajan määräämällä sairaslomalla. Kukaan ei osaa sanoa, mikä minua vaivaa.
Kaikki päivät tuntuvat samanlaisilta. En näe niissä mitään mielenkiintoista. Arjen harmaus tuntuu liian raskaalta.
Haluan, että elämässäni tapahtuisi jotain uutta ja positiivista. En tiedä, mitä se voisi olla.
Vastaako kukaan avunhuutooni? Osaako kukaan sanoa, mikä minua vaivaa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Joskus on aikoja, jolloin vain väsyttää eikä jaksa mitään, mikään ei kiinnosta. Opiskeleva pikkusiskoni valitti juuri tänä aamuna, että hän ei jaksa enää yhtään päivää, hän ei jaksa mitään, hän haluaa vain nukkua.
Sitten hän kuitenkin lähti sateeseen.
Kauanko väsymyksesi on jatkunut?
Onko sinulle tapahtunut jotain vakavaa?
Kriisejä, sairauksia?
Kaamos?
Hoida ensin terveytesi vitamiineilla, liikunnalla ja levolla kuntoon, sitten vain sitkuttele kohti kevättä. Niin me muutkin.
En pysty uskomaan tämän olevan mitään ohimenevää masennusta.
Olen ex-koulukiusattu. Olin vielä vuosi sitten todella masentunut. Viiltelin itseäni ja ajattelin kuolemaa.
Sitten muutin pois kotoa omaan kämppään. Kaikki tuntui hyvältä. Jaksoin olla monta kuukautta iloisena ja pirteänä.
Luulin selvinneeni masennuksesta.
Minä vain luulin..
Olet herännyt todellisuuteen ja arkeen. Tarkista elintapasi ja yritä opetella suhtautumaan elämään toisella tavalla. Sitä en osaa sanoa, mikä se toinen tapa on.
onhan sulla sitten joku syykin.
Kiusaaminen todella haavoittaa ihmistä syvältä, ja arvet jäävät pysyviksi. Kannattaa selvittää vaikka terapiassa nämä asiat ja yrittää elää elämäänsä eteenpäin terveiden ihmisten kanssa.
Mulla on kans kaikki ulkoiset puitteet hyvin. Hyvä mies, lapsia, auto, talo rakenteilla ja tulen kohtalaisesti toimeen. Silti olo on tyhjä. Nukun hyvin, mutta en jaksa nousta aamulla. Pakko tietysti on kun lapset herää. Lapsuudessa on arkoja asioita, mutta johtuuko tämä lie siitäkään. Tämä on ehkä ajoittaista, mutta ei ohimenevää. Mulla tämä on jatkunut vuosia, välillä menee hyvin ja sitten taas huonommin. En ole vielä keksinyt ratkaisua, vaikka olen miehenikin kanssa asiasta keskustellut. Hän sanoo ymmärtävänsä, mutta ei tietenkään voi auttaa mun pään sisällä tapahtuviin aaioihin. Olen nyt menossa ensimmäistä kertaa psykologin juttusille. Saa nähdä auttaako.
Kyseessähän ovat klassiset masennuksen alkuoireet, niin kuin itsekin uumoilit. Näin alussa saattaa auttaa runsas päivittäinen liikunta ja kirkasvalohoito. Jos ei näistä ole apua on syytä hankkiutua terapeutille ja hakea masennuslääkeresepti.
Ei se sen kummallisempaa ole. Pääasia että apua hakee ajoissa. Mitä vakavammaksi masennuksen päästää, sitä helpommin se kroonistuu - niin kuin muutkin sairaudet.
Aivoissasi on liian vähän dopamiini-nimistä välittäjäainetta. Serotonini-määrä voi myös olla alakantissa. Mene tohtorille, trisyklisistä masennuslääkkeistä voi mm. Limbitrol auttaa, tai sitten voit saada avun uuden tyyppisistä lääkkeistä (Fluoxetin, Aurorix...). Jos mahdollista, tee jotain "repäisevää", lähde ulkomaanmatkalle vaikka, viikonlopuksi jos ei muuten. Älä jää yksin neljän seinän sisälle.
Tzemppivä!
Minulla on AIVAN sama vika!Olen nyt 20v. ja tätä on kestänyt jo noin viitisen vuotta!Sain 17v. ihanan pojan silloisen avomieheni kanssa ja kaikki tuntui täydelliseltä mutta ei kun ei en ollut onnellinen...jotain puuttui!Nyt olen seurustellut melkein 2v nykyisen mieheni kanssa ja tuntuu vieläkin että elämästä puuttuu jotain?En tiedä mitä?Minun pitäisi olla onnellinen mutta jossain on vika.On omassa päässä niin paha olo että en pysty keskittymään mihinkään:( Olen Käynyt psykiatrilla nyt parisen kk ja syön rauhottavia ja cipramil masennuslääkkeitä.Nyt menen tutustumaan avohoito paikkaan kun mikään ei auta.Tekisin mitä vaan että oloni paranisi!Minulla on ihana mies mutta en pysty tarpeeksi arvostamaan häntä kun itsellä on niin paha olla!Poikani asuu isänsä luona...
niinhan se joskus on etta pitaa olla tyytyvainen siihen mita on rei pida aina valittaa silla varmaan on ihmisia joilla asiat eivat ole niin hyvin kun sinulla elamassa taytyy tehda joskus uudelleenarvioita ja pysahtya miettimaan ja tehda suunnitelmia mahdollisuuksien mukaan joten tsemppia sinulle
Minä näin toissayönä unta, että olin terapeutin kanssa sienimetsässä ja parannuin siellä.
Luonto parantaa. Metsä kuulee surut.
Mulla on ihan sama juttu...
Mä luulin,et olen ainut.Koitahan jaksaa :)
Kokeile kirkasvalohoitoa, sen pitäisi lieventää syysmasennusta.