Kaikenkestäviä perennoja ?

Suomen luonnossa kasvaa lukemattomia kukkia, jotka hoidettuina puutarhassa kukoistavat luonnon karuja kilpailuolosuhteita monin verroin komeammin. Ja jos jäävät hoitamatta, eivät siltikään katoa mihinkään, vaan rehottavat ja kukkivat vain vähän hillitymmin. Yleensä ne myös leviävät itsestään oikein hyvin.

Kellokukat, pietaryrtti, kärsämöt, kaunokit, keltasauramo, päivänkakkara, kannusruoho, raunioyrtti... Lista on kyllä lähes loputon. Ota värikuvakasvio kätöseen.

Sen verran näidenkin kanssa pitää kuitenkin puutarhatiedettä ymmärtää, ettei vetisen suon kasveja yritä istuttaa paahteiseen rutikuivaan somerikkorinteeseen. Se on heitteillejättö ja kasvirääkkäystä! Rangaistava teko.

Myös useimmat niinsanotut maatiaisperennat ovat osoittaneet kestävyytensä, ovathan ne säilyneet jopa vuosikymmeniä autioituneiden talojen puutarhoissa ilman hoidon häivääkään. Niihin laskettaneen sekä aikaisen kevään sipulikukat että lukemattomat vanhat narsissikannat. Myös ruohosipuli on kaunis kukkiessaan ja siitähän saa jo aikaisin keväällä vähän raikasta väriä ja makua salaattiin tai leivälle.

Ja kaikkien näiden alle suikeroalpia. Se kuuluu niihin maan hiljaisiin, jotka aina jaksavat tuottaa iloa ja kauneutta vaatimattomalla olemuksellaan. Se suojaa maanpintaa kuivumiselta ja kasvaa ja leviää nopeasti lähiympäristöön. Mutta se on niin matala, ettei sen leviäminen haittaa ketään. Ja jos se jossakin kohdassa pääsee jopa päälajiksi, lopputulos on todella kaunis!

Kerropa joskus, millaisia kokemuksia saat tulevana ja tulevina kasvukausina. Huonolla hoidolla ja hoidottakin pärjääviä kasveja me itse kukin puutarhaamme toivomme! ;-)

Kurjenpolvet ovat mitä parhaimpia ja kestävimpiä perennoja. Niitäkin on kyllä joka lähtöön, johtuen valtavista valikoimista mutta valitsemalla aurinkoisen paikan lajeja pärjää aika pitkälle.

Mieleen tulee ainakin reunus-,veri-,tuoksu- ja tarhakurjenpolvi ja lisääkin löytyy.

Yksi pommivarma on myös perinteinen vuorenkilpi.

Kurjenpolvissa on erittäin hyvä peittävyys = ei rikkaruohoja. Ne leviävät hyvin. Kukkivat miltei koko kesän. Ja kestävyys on siis erinomainen.

Luonnonkasvit ovat kyllä kestäviä, mutta eivät kilpailukykyisiä puutarhamaassa = paljon hoitamista, ellei koko pihaa(tai ainakin suurempaa aluetta) muuta karuksi luonnontilaiseksi alueeksi. Sinne nurmikon keskelle kylvetyt niittysiemenet jäävät kyllä heinän alle.

Kurjenpolvien lisäksi ovat hyviä toisessa viestissä mainitut maatiasperennat. Ja nämä ovat kaikki täysin varmoja tapauksia - helpommalla ei pääse. Sitten on runsas joukku helppoja perennoita, jotka eivät nekään säikähdä hoitotauosta. Valikoimaa riittää vaikka minkä kokoisiin istutuksiin.

(Ei kai perennoita ole koko ajan tarkoitus tupsuttaa? Itse lannoitan ja kitken penkit keväällä, kesällä todella kuivina kausina vettä ja loppukesällä syyslannoitus ja mahdolliset istutus tai siirtotyöt.)

vuodesta toiseen. Istutus lähelle mullan pintaa, vain ohut kerros juurien päälle. Kastelua kuivina aikoina. Lannoitus keväällä kukittaa hyvin.