Tä päivä on mennyt ihan päin.. helvetti ja saatana jotka eivät yleensä kuulu sanavarastooni, ovat tänään olleet avainsanoja.
Mua voi sit vaan kiukuttaa se tosiasia, että mut on niin helppo laittaa syylliseksi ongelmiin. Musta on niin helppo puhua pahaa, mua on niin helppo kiusata, mua on niin helppo potkia, mua on niin uskomattoman helppo jujuttaa. Ja aina mä annan anteeksi, aina mä olen silti se joka hieroo sovintoa. Koska tiedän, että jonain päivänä on liian myöhäistä, sillä elämästä ei ikinä tiedä mitä tapahtuu.
Mun tekojani voidaan kerta toisensa jälkeen muokata extrakauheaksi jättämättä puolet kertomatta vaan sen takia kun ei kehtaa itse myöntää virheitään. Vähitellen nuo kaikki suurennetut ja vääristellyt faktat alkavat savustaa mua ulos ihan joka paikasta, mun omasta elämästäni! Mutta ketä se kiinnostaa! Kyllähän Jii aina selviää! Muthan on hyvä laittaa syntipukiksi! Mähän olen vain ulkopuolinen! Aina se ulkopuolinen joka on riippuvainen muista! Kyllä mä varmaan taas kaiken annan anteeksi ja hymyilen nätisti!
Mulla on yks ainoa haave joka oikeastaan on täysin mahdoton. Eli loppupeleissä, mitä mulla oikeastaan on?? Mitä? Marttyyriasenne? Mistäköhän se johtuu?
Hyvät tukijat? Jaa ne on kaikki viimeaikoina kummasti kadonneet! Ja miksiköhän? Miksi koko soppa on kasvanut ja kasvanut ja vähitellen se kantautuu kaikkien korviin!
Jopa mun oma äitini on puhuttu ympäri! Oi miten epäluotettava ja kauhea minä olenkaan ja muut ovat niin viisaita ja järkeviä! Minä olen vain nuori ja kaikki muut ymmärtävät kaiken!
Ja näinkö minua opetetaan ymmärtämään??
Niin ettei ihmiseen todellakaan voi luottaa,ne puhuvat paskaa ja valehtelevat ja pettävät ja esittävät. Voi miksi minun tulee siis olla erilainen!!??!! Oi siksikö minusta tehdään syntipukki!!??!!
Ilmeisesti teen aina kaiken väärin ja olen korvattavissa. Hyvää palautetta, on sitä joskus rahanmuodossa saanut ja muutaman kerran suullisenakin, mutta oikeastaan kaikki on päättynyt suureen pettymykseen. JOKA ikinen kerta. Suuren itkuun ja suruun. Epätoivoon.
Ja nyt nämä kaikki on muodostuneet sellaiseksi klimpiksi mun sisällä, että mä en ihan tosi tiedä miten tästä selvitään.
Mut, ketään ei kiinnosta.
Jos niin korkeintaan huolestuttaa, mut se onkin ainoa asia. Huolta musta vaan on siinä kaikki. Olen ikuinen riippakivi ja mitä muuta. Hyödytön. Arvoton.
Kohdelkaa niinkuin haluatte.
Mua voi sit vaan kiukuttaa se tosiasia, että mut on niin helppo laittaa syylliseksi ongelmiin. Musta on niin helppo puhua pahaa, mua on niin helppo kiusata, mua on niin helppo potkia, mua on niin uskomattoman helppo jujuttaa. Ja aina mä annan anteeksi, aina mä olen silti se joka hieroo sovintoa. Koska tiedän, että jonain päivänä on liian myöhäistä, sillä elämästä ei ikinä tiedä mitä tapahtuu.
Mun tekojani voidaan kerta toisensa jälkeen muokata extrakauheaksi jättämättä puolet kertomatta vaan sen takia kun ei kehtaa itse myöntää virheitään. Vähitellen nuo kaikki suurennetut ja vääristellyt faktat alkavat savustaa mua ulos ihan joka paikasta, mun omasta elämästäni! Mutta ketä se kiinnostaa! Kyllähän Jii aina selviää! Muthan on hyvä laittaa syntipukiksi! Mähän olen vain ulkopuolinen! Aina se ulkopuolinen joka on riippuvainen muista! Kyllä mä varmaan taas kaiken annan anteeksi ja hymyilen nätisti!
Mulla on yks ainoa haave joka oikeastaan on täysin mahdoton. Eli loppupeleissä, mitä mulla oikeastaan on?? Mitä? Marttyyriasenne? Mistäköhän se johtuu?
Hyvät tukijat? Jaa ne on kaikki viimeaikoina kummasti kadonneet! Ja miksiköhän? Miksi koko soppa on kasvanut ja kasvanut ja vähitellen se kantautuu kaikkien korviin!
Jopa mun oma äitini on puhuttu ympäri! Oi miten epäluotettava ja kauhea minä olenkaan ja muut ovat niin viisaita ja järkeviä! Minä olen vain nuori ja kaikki muut ymmärtävät kaiken!
Ja näinkö minua opetetaan ymmärtämään??
Niin ettei ihmiseen todellakaan voi luottaa,ne puhuvat paskaa ja valehtelevat ja pettävät ja esittävät. Voi miksi minun tulee siis olla erilainen!!??!! Oi siksikö minusta tehdään syntipukki!!??!!
Ilmeisesti teen aina kaiken väärin ja olen korvattavissa. Hyvää palautetta, on sitä joskus rahanmuodossa saanut ja muutaman kerran suullisenakin, mutta oikeastaan kaikki on päättynyt suureen pettymykseen. JOKA ikinen kerta. Suuren itkuun ja suruun. Epätoivoon.
Ja nyt nämä kaikki on muodostuneet sellaiseksi klimpiksi mun sisällä, että mä en ihan tosi tiedä miten tästä selvitään.
Mut, ketään ei kiinnosta.
Jos niin korkeintaan huolestuttaa, mut se onkin ainoa asia. Huolta musta vaan on siinä kaikki. Olen ikuinen riippakivi ja mitä muuta. Hyödytön. Arvoton.
Kohdelkaa niinkuin haluatte.
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=f3lydLIxJec
rohkeaa avautua ja antaa sisältään noin paljon. Uskomattomia sanoja ja pohdintaa, johon tässä kylmässä maailmassa ei enää moni kykene eikä pysty.
Liian paljon olene törmännyt ihmisiin, jotka eivät kykene aitoihin tunteisiin.
Toivon sinulle paljon voimia elämässäsi, tunnut hienolta ja ainutlaatuiselta ihmiseltä. SINÄ OLET KORVAAMATON.
että: kohtele toisia niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan... tai ainakin sen pitäisi mennä niin mitä suurimmissa määrin.
Valitettavan usein tänä päivänä puretaan ja kohdistetaan sitä omaa pahaa oloaan toisiin mustamaalaamalla ja sortamalla, ihan vaan sen mukaan mikä on päivän fiilis.
Inhottaa lukea, että olet joutunut tuollaiseen mukaan, itsekin koin samansuuntaista yläaste-ikäisenä ja se taas johti siihen, etten helposti ystävysty vaan pidän tiettyä etäisyyttä siihen asti, kunnes voin olla varma hänen tarkoitusperistään.
Ovatko kaikki tosiaan epäileviä ja sua vastaan?
Entäpä jos joku heistä ymmärtää sinua täysin ja haluaisi tukea sinua, muttei tiedä kuinka lähestyisi sinua, ettei tulisi väärinymmärretyksi...
Helppoahan se on sanoa, että "juttele jonkun kanssa; huuda ja räyhää se klimppi pois sisuksistasi, niin mielesi kohentuu!" Ei sitä noin vaan pois mielestä heitetä, se vaan häipyy ajankuluessa taka-alalle, ilmoitellen häivähdyksinä itsestään.
Päässä pyörii tuhannen ajatusta sun olon kohentamiseen, mutta eihän niitä saa tähän järkevään muotoon purettua.
Pidä siitä haaveestasi kiinni ja tee se todeksi, älä lannistu edes toisten mieliksi vaan näytä, että olet voittaja!
Pelottavaa lukea tekstiä, jonka olisin itse voinut kirjoittaa. Taidetaan olla molemmat ihmisiä, joita pyöritetään kuin puolukkaa ämpärissä. Voimaa ja tahtoa löytyy, mutta ne käsitetään väärin. Tekemiset ja sanomiset muokataan mitä kummallisimmaksi. Mutta pidetään pää pystyssä, sillä paha saa palkkansa ennemmin tai myöhemmin ja ne, jotka meitä eniten rienaavat, saavat samaa paskaa niskaansa. Eikä välttämättä meidän ansiostamme. Jokainen eläköön omaa elämäänsä.
vastauksista.. todella paljon. Ne rohkaisivat. Isosti auttoivat.
Joskus on tälläisiä hetkiä, viime aikoina niin monet asiat tuntuvat menneen ihan myttyyn. Tuntuu, että minäkin menen siinä ihan sykerölle niiden myttyyn menneiden asioiden mukana.
Elämä olisi vielä elettävänä, toivottavasti pitkään. Tarkoituskin sille, tai se oma tie tuntuu löytyneen. Vahvasti.
Mutta tyhjyys valtaa minut joskus, kaikki ympäröivä paha.. ajatukset.. puheet..
Mutta, se yksi asia mitä itse mietin tänään. "mitä minulla on jäljellä?" pistin asioita pinoon, ja ja nurinpäin ja jonoon ja mutkalle. Taas päädyin samaan asiaan: se mikä on jäljellä, Usko. Ja kun on uskoa on jossakin toivoa ja rakkautta.
Olin ulkona äsken, ähkin ja puhkin olossani. Kuuntelin radiota.. tähdenlento. Kiitos teille. :´)
http://www.youtube.com/watch?v=fSo6LFzoCYo