Hanko on täytyy kohde,

Kännykässä siltavahdin numero, toteampa vain että Tammisaari on surkeampi perseenreikä kuin Turku

Sir BB kirjoitti:

Kännykässä siltavahdin numero, toteampa vain että Tammisaari on surkeampi perseenreikä kuin Turku

Pyydä äitiä vaihtamaan vaipat niin et ole noin äkäinen!!

Svedun rannikolta löytyy lisää, ja se onkin jo toinen juttu se.

etkä varmaan koskaan ottanut starttia regatassa?

Sir BB kirjoitti:

etkä varmaan koskaan ottanut starttia regatassa?

varmasti enemmän ja isommista kisoista kun arvon söör böö bööllä.
Se ero löytyy kyllä että minä otan ne startit, muut saa, jos tajuut palikka.

Sir BB kirjoitti:

etkä varmaan koskaan ottanut starttia regatassa?

BB,

Pro kirjoitti:

varmasti enemmän ja isommista kisoista kun arvon söör böö bööllä.
Se ero löytyy kyllä että minä otan ne startit, muut saa, jos tajuut palikka.

hesalaiset jurbot kun ei tiedä kun yhden regatan-Hangon, mutta usko pois, niitä on maailmalla ja Suomessakin aika helvetin paljon(ja parempia)...jos tajuut nuija

...oli ilmiselvästi monivuotinen Ruotsin-kävijä. Sieltä minäkin tuon tavan opin.

Suomalaiset vaan ovat niin ihmisarkoja ja juroja että veneiden väliin pitää jättää metritolkulla tyhjää ettei vaan joutuisi vaihtamaan sanaa naapurin kanssa. Älä sinä vaan ikinä lähde länsinaapuriin. Siellä laiturissa on vapaa paikka jos kahden veneen välistä näkyy edes pätkä laituria. Jos nyt sitten ei venettä saa ihan laituriin asti ajettua vaikka kuinka kaasuttaisi niin kuljetaan naapurin kannen kautta. Jos veneissä on asianmukaiset fendarit eikä mitään prinssinnakkeja niin kuin monilla niin mikäs ongelma tuo on? Veneiden suuri määrä pakottaa täyttämään satamat ja veneitä voidaan kiinnittää vaikka useampaan riviin tarvittaessa. Voisivat suomalaisetkin olla vähän sosiaalisempia.

Meil Turuus ei löysätä keulaköysii jot muutkii mahtuis. Kivemp vaan kattoo, et miten kaveri selvii.

Helmsman kirjoitti:

...oli ilmiselvästi monivuotinen Ruotsin-kävijä. Sieltä minäkin tuon tavan opin.

Suomalaiset vaan ovat niin ihmisarkoja ja juroja että veneiden väliin pitää jättää metritolkulla tyhjää ettei vaan joutuisi vaihtamaan sanaa naapurin kanssa. Älä sinä vaan ikinä lähde länsinaapuriin. Siellä laiturissa on vapaa paikka jos kahden veneen välistä näkyy edes pätkä laituria. Jos nyt sitten ei venettä saa ihan laituriin asti ajettua vaikka kuinka kaasuttaisi niin kuljetaan naapurin kannen kautta. Jos veneissä on asianmukaiset fendarit eikä mitään prinssinnakkeja niin kuin monilla niin mikäs ongelma tuo on? Veneiden suuri määrä pakottaa täyttämään satamat ja veneitä voidaan kiinnittää vaikka useampaan riviin tarvittaessa. Voisivat suomalaisetkin olla vähän sosiaalisempia.

Olen kyllä Ruotsissa känyt useinkin, ja tilanne on juuri kuvatun kaltainen. Ei se kyllä satamaelämää mitenkään viihtyisämmäksi tee. Tietysti veneet tulee sijoittaa niin, ettei tilaa hukata, mutta itse en kyllä koskaan väkisin sovita venettäni mihinkään alimittaiseen rakoon. Mielestäni reittisuunnitelma ja aikataulu tulee laatia niin, että tilannetta voi välttää. Suomessa ainakin on niin paljon vaihtoehtoja luonnonsatamissa, ettei ole pakko tupata itseään täpötäyteen vierassatamaan kello 22.
Toinen ärsyttävä asia on kiinnittäytyä poijuun kolmantena veneenä, jolloin keskimäinen jää jumiin. Lähde siitä sitten, kun naapureita ei näy mailla halmeilla. Jos poijut loppuvat kesken, ankkuri on käypä vaihtoehto lähes kaikissa paikoissa. Ei sen ankkurin käyttö niin vaivalloista ole!
Tiedän, että ulkomailla ollaan paljon "sosiaalisempia" pakon edessä, mutta Suomessa voidaan vielä nauttia väljyydestäkin ja ajatella myös toisia.

SeeTee kirjoitti:

Olen kyllä Ruotsissa känyt useinkin, ja tilanne on juuri kuvatun kaltainen. Ei se kyllä satamaelämää mitenkään viihtyisämmäksi tee. Tietysti veneet tulee sijoittaa niin, ettei tilaa hukata, mutta itse en kyllä koskaan väkisin sovita venettäni mihinkään alimittaiseen rakoon. Mielestäni reittisuunnitelma ja aikataulu tulee laatia niin, että tilannetta voi välttää. Suomessa ainakin on niin paljon vaihtoehtoja luonnonsatamissa, ettei ole pakko tupata itseään täpötäyteen vierassatamaan kello 22.
Toinen ärsyttävä asia on kiinnittäytyä poijuun kolmantena veneenä, jolloin keskimäinen jää jumiin. Lähde siitä sitten, kun naapureita ei näy mailla halmeilla. Jos poijut loppuvat kesken, ankkuri on käypä vaihtoehto lähes kaikissa paikoissa. Ei sen ankkurin käyttö niin vaivalloista ole!
Tiedän, että ulkomailla ollaan paljon "sosiaalisempia" pakon edessä, mutta Suomessa voidaan vielä nauttia väljyydestäkin ja ajatella myös toisia.

Kohtuus tietysti kaikessa tunkemisessa, mutta esittämäsi vaihtoehto (luonnonsatama) on erittäin hyvä, jos vierassatamien ahtaus häritsee.

Usein tilanne on kuitenkin sellainen, että tulija näkee parhaiten, mahtuuko vene vai ei. Usein on veneden välissä paljonkin tilaa, ei siis vain siinä välissä johon tulija yrittää, vaan koko rivistössä. Jos nämä sosiaaliset kanssaveneilijät hieman siirtäisivät keulaansa ja antaisivat tulijalle tilaa, homma olisi helpompi. Mutta valitettavan usein kukaan ei vaivaudu siirtämään omaa keulaansa (vai onko se niin, ettei tajuta, ennen kuin tulija pyytää).

Tuo "kolmas vene poijussa" juttu on kyllä ihan naurettava. Jos poijut on, niihin kiinnitytään. Kyllä siitä keskeltä helposti pois pääsee ja jos olet lähdössä ammulla aikaisin, sano se tulijalle. Jos et tulijaa satu tapaamaan, lähdet kuitenkin sitten kun sinua huvittaa. Jommalta kummalta puolelta pääset aina pois ilman apuakin ja aika usein sieltä joku kuitenkin kömpii ulos ääniä kuultuaan. Ei se ole sinun tehtävä ujostella jos olet lähdössä, näin se muuallakin toimiin. Ei kyse ole ankkurin käytön vaivalloisuudesta. Itse ainakin pyrin välttämään ankkurin käyttöä vierassatamissa joissa on poijut, koska siellä myös helposti saa ankkurin tarttumaan niin hyvin poijuketjuihin tai pohjassa oleviin kaapeleihin, että irroittamiseen tarvitaan sulkeltajaa (silloin lähteminen vasta on vaikeaa). Tämäkin on tullut joitain kertoja nähtyä, omakohtaista kokemustakin on valitettavasti purjehdusuran alkuvuosilta.

Sesonkiaikana vierassatamissa tulisikin aina kiinnittyä sillä periaatteella, että satama tulee täyteen. Se, että saavuttaessa satama on lähes tyhjä, ei tarkoita sitä, että voin kiinnittyä miten huvittaa. Vierassatamiin tullaan kellon ympäri, koska se täällä Itämerellä on mahdollista, ei tarvitse välittää vuorovesistä, väylät on hyvin merkitty yms. Koskaan et voi tietää mistä tulija on tulossa ja kuinka hyvin hän tuntee paikalliset luonnonsatamat. Vierassatamiin tullaan, koska niihin päästään helposti vuorokauden ympäri ja säästä riippumatta. Reittisuunnitelmia ja aikataulujahan jokainen voi laati mielensä mukaan, mutta kaikki vähänkin enemmän matkaa tehneet tietävät, että niihin tulee aina syystä tai toisesta muutoksia (jos purjeet vetävät, annetaan mennä vaikka kellon ympäri), joten tuntuu aika naivilta, että pitäisi ajoittaa sataaman saapuminen sellaiseen aikaan, ettei satu häritsemään naapuria, kokeneet veneijäthän saapuvat aina kellon ajasta riippumatta ilman turhaa melua. Väljyydestä voi nauttia luonnonsatmissa. Vierassatamissa tulisi ajatella myös kanssapurjehtijoita ja tehdä tilaa jos joku haluaa satamaan.

SC37 kirjoitti:

Kohtuus tietysti kaikessa tunkemisessa, mutta esittämäsi vaihtoehto (luonnonsatama) on erittäin hyvä, jos vierassatamien ahtaus häritsee.

Usein tilanne on kuitenkin sellainen, että tulija näkee parhaiten, mahtuuko vene vai ei. Usein on veneden välissä paljonkin tilaa, ei siis vain siinä välissä johon tulija yrittää, vaan koko rivistössä. Jos nämä sosiaaliset kanssaveneilijät hieman siirtäisivät keulaansa ja antaisivat tulijalle tilaa, homma olisi helpompi. Mutta valitettavan usein kukaan ei vaivaudu siirtämään omaa keulaansa (vai onko se niin, ettei tajuta, ennen kuin tulija pyytää).

Tuo "kolmas vene poijussa" juttu on kyllä ihan naurettava. Jos poijut on, niihin kiinnitytään. Kyllä siitä keskeltä helposti pois pääsee ja jos olet lähdössä ammulla aikaisin, sano se tulijalle. Jos et tulijaa satu tapaamaan, lähdet kuitenkin sitten kun sinua huvittaa. Jommalta kummalta puolelta pääset aina pois ilman apuakin ja aika usein sieltä joku kuitenkin kömpii ulos ääniä kuultuaan. Ei se ole sinun tehtävä ujostella jos olet lähdössä, näin se muuallakin toimiin. Ei kyse ole ankkurin käytön vaivalloisuudesta. Itse ainakin pyrin välttämään ankkurin käyttöä vierassatamissa joissa on poijut, koska siellä myös helposti saa ankkurin tarttumaan niin hyvin poijuketjuihin tai pohjassa oleviin kaapeleihin, että irroittamiseen tarvitaan sulkeltajaa (silloin lähteminen vasta on vaikeaa). Tämäkin on tullut joitain kertoja nähtyä, omakohtaista kokemustakin on valitettavasti purjehdusuran alkuvuosilta.

Sesonkiaikana vierassatamissa tulisikin aina kiinnittyä sillä periaatteella, että satama tulee täyteen. Se, että saavuttaessa satama on lähes tyhjä, ei tarkoita sitä, että voin kiinnittyä miten huvittaa. Vierassatamiin tullaan kellon ympäri, koska se täällä Itämerellä on mahdollista, ei tarvitse välittää vuorovesistä, väylät on hyvin merkitty yms. Koskaan et voi tietää mistä tulija on tulossa ja kuinka hyvin hän tuntee paikalliset luonnonsatamat. Vierassatamiin tullaan, koska niihin päästään helposti vuorokauden ympäri ja säästä riippumatta. Reittisuunnitelmia ja aikataulujahan jokainen voi laati mielensä mukaan, mutta kaikki vähänkin enemmän matkaa tehneet tietävät, että niihin tulee aina syystä tai toisesta muutoksia (jos purjeet vetävät, annetaan mennä vaikka kellon ympäri), joten tuntuu aika naivilta, että pitäisi ajoittaa sataaman saapuminen sellaiseen aikaan, ettei satu häritsemään naapuria, kokeneet veneijäthän saapuvat aina kellon ajasta riippumatta ilman turhaa melua. Väljyydestä voi nauttia luonnonsatmissa. Vierassatamissa tulisi ajatella myös kanssapurjehtijoita ja tehdä tilaa jos joku haluaa satamaan.

Kiitos kommenteistasi. Monin kohdin kyllä yhdyn mielipiteisiisi.
Mutta kerro, mikä on se helppo tapa lähteä poijusta keskeltä ilman apua. Joskus voi olla jopa viiden veneen ryppään keskimmäisenä.
Kysyn tätä ihan vilpittömässä mielessä, koska minulle se on aina tettänyt ongelmia etenkin tuulisella ilmalla. Olen kerran telonnut käteni aika pahasti Käringsundissa näissä hommissa.

SeeTee kirjoitti:

Kiitos kommenteistasi. Monin kohdin kyllä yhdyn mielipiteisiisi.
Mutta kerro, mikä on se helppo tapa lähteä poijusta keskeltä ilman apua. Joskus voi olla jopa viiden veneen ryppään keskimmäisenä.
Kysyn tätä ihan vilpittömässä mielessä, koska minulle se on aina tettänyt ongelmia etenkin tuulisella ilmalla. Olen kerran telonnut käteni aika pahasti Käringsundissa näissä hommissa.

...yksinkertainen tapa: Lähtevä vene peruuttaa ulos, niin, että sen keula jää rannassa olevien perän tasalle. Tämän jälkeen, riippuen kumpaa kautta pyritään ulos, sen viereisen veneen peräköysi irroitetaan ja kuljetetaan lähtevän perän kautta ympäri ja kiinnitetään uudestaan. Näin jatketaan, kunnes lähtevä on reunimmainen.

Operaation pystyy toteuttamaan kahteenpekkaan pienelläkin kokemuksella, mutta neljä touhuajaa on jo luksusta! (yksi pitää irroitettavaa irti laiturista, toinen irroittaa sen peräköyden, kolmas kierrättää köyden lähtevän ympäri, neljäs on lähtevän ruotelissa!)

Lähtökohta on, että viimeksi tulleilla on vähemmän oikeuksia, eli jos itse ei ole paikalla, ei saa ottaa hernettä nenään, jos joku ao. tavalla justeeraa köysiä.

Kyllä laiturilta on tiiviisti pakatussa satamassa aina saatavissa riittävästi apumiehiä, ettei tarvitse hommaa toteuttaa liian niukalla miehityksellä.

Näin olen onnistunut ja nähnyt mudenkin onnistuvan operaatiossa suht vaivatta pienessä puhurissakin.

SeeTee kirjoitti:

Kiitos kommenteistasi. Monin kohdin kyllä yhdyn mielipiteisiisi.
Mutta kerro, mikä on se helppo tapa lähteä poijusta keskeltä ilman apua. Joskus voi olla jopa viiden veneen ryppään keskimmäisenä.
Kysyn tätä ihan vilpittömässä mielessä, koska minulle se on aina tettänyt ongelmia etenkin tuulisella ilmalla. Olen kerran telonnut käteni aika pahasti Käringsundissa näissä hommissa.

Tuo hoh ehtikin vastaamaan kun en itse ole ehtinyt.

Poistuminen täytyy kuitenkin aina tapaukohtaisesti suunnitella. Pääsääntö on kuitenkin se, että poistut poijuun nähden tuulen alapuolelta (voit roikkua poijussa). Jos viereisen veneen köysi on uppoava, kuten ne yleensä ovat, voi köyden myös laskea pohjaan irroittamatta sitä veneestä (Ankkaroliinatilanne). Ajat siis köyden yli, mutta varmistu, että köysi on varmasti uponnut pohjaan (köyden pää pitää tietysti olla veneessä edelleen). Tällöin tarvitaan joku kiinnittämän köysi uudestaan kireälle, voit käydä myös itse kiinnittämässä sen oman veneesi keulasta. Naapurin köyden irroittamista poijusta kannatta mielestäni välttää.

Tuulisessa satamassa on hyvä olla kaksi. Toinen hoitaa lähtevän veneen ja toinen sen viereisen veneen köyden. Tällöinkin peruutat veneesi poijuun ja kiinnität sen siihen niin, että yletyt poijuun ja laituriin jäävän perään. Toimit kuten hoh kuvasi. Jos saat laiturilta apua, voit poistua poijusta aivan kuin olisisit siinä yksin. Laiturilla oleva pitää viereisen veneen keulaa irti laiturista. Irroitat peräköyden veneestä, kierrät oman veneesi siten, että pääset "vaapaksi" ja viet köyden laiturille. Peruutat ulos ja laiturilla oleva menee kiinnittämään köyden uudestaan ja toivottavasti myös siirtää veneiden keulat lähemmäs toisiaan, jotta tulee tilaa.

Mikäli todella joudut joskus yksin lähtemään keskeltä, pitää sitoa ne veneet, joiden peräköydet irroitat, kiinni partaistaan toisiinsa ja tietysti vielä yhteen joka on edelleen kiinni perästään poijussa, etteivät kolise laituriin. Tuolloin saat aikaa siirtää peräköydet. Mutta koko homman idea on se, että kiinnitä oman veneesi poijuun siten, että pääseet keulasta viemään toisten peräköydet ja irroittamaan veneet toisistaan. Jos poijut ovat niin kaukana, että veneesi ei ylety yhtä aikaa veneen perään ja poijuun, kiinnität oman keulasi väliaikaisesti viereisen veneen perään, oman veneesi peräköysihän on edelleen kiinni poijussa, joten letka pysyy paikoillaan. Tällöin voit kierrättää köydet veneesi ympäri ja käydä kiinnitämässä ne uudestaan, kiristää riittävästi ja poistua veneen perästä.

Minun kohdalle ei ole sattunut tilannetta, jossa lähteminen olisi ollut ongelma. Joitain kertoja on jouduttu vaimon kanssa kahdestaan vekslaamaan köydet, mutta on laiturin kautta kierrättämällä mennyt hyvin. Useinmiten apua on tullut pyytämättä. Suurimmat ongelmat muodostuvat siitä, kun käytetään niin lyhyitä kiinnitysköysiä, että juuri ja juuri ylettyvät poijusta veneen perään. Tärkeintä kuintenkin on, että suunnittelet mitä teet ja sen jälkeen toteutat suunnitelmasi RAUHALLISESTI. Tuulen painaessa käytä köysiä apuna. Yksiselitteistä neuvoa ei voi antaa, mutta periaate on varmaankin tullut jo selväksi. Maltti on valttia tässäkin hommassa ja jos olosuteet ovat kovat, ei yksin kannnata yrittää. Tuulen painaessa kovaa, voi olla vaikea lähteä poijusta vaikka siinä olisi vain kaksi venettä. Poiju voi olla uponnut niin syvään, että et edes näe omaa poijuhakaasi ja naapuria tarvitaan löysäämään peräköyttään jotta poiju nousee pintaan.

SC37 kirjoitti:

Tuo hoh ehtikin vastaamaan kun en itse ole ehtinyt.

Poistuminen täytyy kuitenkin aina tapaukohtaisesti suunnitella. Pääsääntö on kuitenkin se, että poistut poijuun nähden tuulen alapuolelta (voit roikkua poijussa). Jos viereisen veneen köysi on uppoava, kuten ne yleensä ovat, voi köyden myös laskea pohjaan irroittamatta sitä veneestä (Ankkaroliinatilanne). Ajat siis köyden yli, mutta varmistu, että köysi on varmasti uponnut pohjaan (köyden pää pitää tietysti olla veneessä edelleen). Tällöin tarvitaan joku kiinnittämän köysi uudestaan kireälle, voit käydä myös itse kiinnittämässä sen oman veneesi keulasta. Naapurin köyden irroittamista poijusta kannatta mielestäni välttää.

Tuulisessa satamassa on hyvä olla kaksi. Toinen hoitaa lähtevän veneen ja toinen sen viereisen veneen köyden. Tällöinkin peruutat veneesi poijuun ja kiinnität sen siihen niin, että yletyt poijuun ja laituriin jäävän perään. Toimit kuten hoh kuvasi. Jos saat laiturilta apua, voit poistua poijusta aivan kuin olisisit siinä yksin. Laiturilla oleva pitää viereisen veneen keulaa irti laiturista. Irroitat peräköyden veneestä, kierrät oman veneesi siten, että pääset "vaapaksi" ja viet köyden laiturille. Peruutat ulos ja laiturilla oleva menee kiinnittämään köyden uudestaan ja toivottavasti myös siirtää veneiden keulat lähemmäs toisiaan, jotta tulee tilaa.

Mikäli todella joudut joskus yksin lähtemään keskeltä, pitää sitoa ne veneet, joiden peräköydet irroitat, kiinni partaistaan toisiinsa ja tietysti vielä yhteen joka on edelleen kiinni perästään poijussa, etteivät kolise laituriin. Tuolloin saat aikaa siirtää peräköydet. Mutta koko homman idea on se, että kiinnitä oman veneesi poijuun siten, että pääseet keulasta viemään toisten peräköydet ja irroittamaan veneet toisistaan. Jos poijut ovat niin kaukana, että veneesi ei ylety yhtä aikaa veneen perään ja poijuun, kiinnität oman keulasi väliaikaisesti viereisen veneen perään, oman veneesi peräköysihän on edelleen kiinni poijussa, joten letka pysyy paikoillaan. Tällöin voit kierrättää köydet veneesi ympäri ja käydä kiinnitämässä ne uudestaan, kiristää riittävästi ja poistua veneen perästä.

Minun kohdalle ei ole sattunut tilannetta, jossa lähteminen olisi ollut ongelma. Joitain kertoja on jouduttu vaimon kanssa kahdestaan vekslaamaan köydet, mutta on laiturin kautta kierrättämällä mennyt hyvin. Useinmiten apua on tullut pyytämättä. Suurimmat ongelmat muodostuvat siitä, kun käytetään niin lyhyitä kiinnitysköysiä, että juuri ja juuri ylettyvät poijusta veneen perään. Tärkeintä kuintenkin on, että suunnittelet mitä teet ja sen jälkeen toteutat suunnitelmasi RAUHALLISESTI. Tuulen painaessa käytä köysiä apuna. Yksiselitteistä neuvoa ei voi antaa, mutta periaate on varmaankin tullut jo selväksi. Maltti on valttia tässäkin hommassa ja jos olosuteet ovat kovat, ei yksin kannnata yrittää. Tuulen painaessa kovaa, voi olla vaikea lähteä poijusta vaikka siinä olisi vain kaksi venettä. Poiju voi olla uponnut niin syvään, että et edes näe omaa poijuhakaasi ja naapuria tarvitaan löysäämään peräköyttään jotta poiju nousee pintaan.

Kiitos vinkeistä.

Suunnilleen tuolla tavalla olen irroittautunut tarpeen vaatiessa. En kuitenkaan voi pitää esitettyjä tapoja kovin vaivattomina. Kaiken lisäksi ainakin tuulessa hommaan sisältyy tarpeettomia riskejä. Itselläni on tapana lähteä vielä varsin aikaisin, jolloin muu satama on enimmäseen nukkumassa, joten apua ei välttämättä ole tarjolla.
Itse aion jatkossakin säästää kanssapurjehtijat moisilta operaatioilta ja vältän viimeiseen saakka kiinnittäytymästä poijuun, jossa on jo ennestään kaksi venettä.

Kaikesta huolimatta odotan innolla uuden veneilykauden alkamista. Jos ilmat pysyvät kohtuullisen lauhoina, niin eiköhän ennen huhtikuun puoltaväliä Saaristomeri ole vapaana jäistä.

SeeTee kirjoitti:

Olen kyllä Ruotsissa känyt useinkin, ja tilanne on juuri kuvatun kaltainen. Ei se kyllä satamaelämää mitenkään viihtyisämmäksi tee. Tietysti veneet tulee sijoittaa niin, ettei tilaa hukata, mutta itse en kyllä koskaan väkisin sovita venettäni mihinkään alimittaiseen rakoon. Mielestäni reittisuunnitelma ja aikataulu tulee laatia niin, että tilannetta voi välttää. Suomessa ainakin on niin paljon vaihtoehtoja luonnonsatamissa, ettei ole pakko tupata itseään täpötäyteen vierassatamaan kello 22.
Toinen ärsyttävä asia on kiinnittäytyä poijuun kolmantena veneenä, jolloin keskimäinen jää jumiin. Lähde siitä sitten, kun naapureita ei näy mailla halmeilla. Jos poijut loppuvat kesken, ankkuri on käypä vaihtoehto lähes kaikissa paikoissa. Ei sen ankkurin käyttö niin vaivalloista ole!
Tiedän, että ulkomailla ollaan paljon "sosiaalisempia" pakon edessä, mutta Suomessa voidaan vielä nauttia väljyydestäkin ja ajatella myös toisia.

vellit sukkahousuissa, jos joku kiinnittyy poijuun kolmanneksi.

Ei kai se nyt noin helvetin vaikeaa voi olla esitellä itsensä, tiedustella kaverin suunnitelmia jatkaa matkaa, ja toimia sitten sen mukaan.

Jos köysien irrottaminen laiturista ja poijusta on noin pelottava, haasteellinen teko.
Suosittelen vetämään omat johtopäätökset.

Ei kai Hanko voi olla paskempi kuin Husö? Husöhän on fasiliteeteiltaan aivan järkyttävä, eipä tule aivan heti huononpaa vierassatamaa mieleen. Laiturissa nyt ei ollut mitään vikaa, mutta entäs ne vessat ja suihkut...