Tässä on myös minunkin kertomus siittä mitä tuo anoreksia/syömisongelmat olivat...
Ennenkö tää helvetti alkoi olin tavallinen normaalipainoinen tyttönen.Olen aina ollut koulukiusattu.Tytöt olivat todella julmia minua kohtaan.Koska helppohan se on kiusata arkoja ja kilttejä.(olen siis naispuoleinen joka nyt kirjoittaa)
Koulussa oli vaikeaa ja kotonakin.Kaikilla oli omat murheet.Kukaan ei nähnyt millaista minulla oli.Koulussa kiusattiin ja haukuttiin.Samoin mun isosisko.Petyin suuresti sitä miksi minulle kävi näin.Miksi en kelvannut minnekään?millainen minun piti olla että minut hyväksyttiin?
Ratkaisuni oli se,että minun oli pakko muuttua.Kokonaan.Kuin perhonen kuoriutuu kotelostaan.
Rupesin kuntoilemaan.olin todella tarkka siittä mitä söin ja kuinka paljon.tuli todella huono omatunto jos söin herkkuja.samantien lenkille juoksemaan.se oli todella rankkaa aikaa.pari kertaa päivässä kävin ulkona juoksemassa tunnin verran ja sitten vatsalihaksia 200 joka päivä.
tuli tuloksia.
koulussa moni tyttö kadehti minun muotoja.olinhan tehnyt töitä valtavasti..
moni luuli etten syönyt kouluruokaa...He vaan eivät tienneet kuinka paha minun oli olla ja mitä helvettiä tuo laihduttaminen oli.
tiesin,että näytin hyvältä kun olin laiha ja mahtui pieniin vaatteisiin.
mutta sitten alkoivat terveydelliset ongelmat:huimaukset,ahdistukset,kylmyys,uneliaisuus,ärtyneisyys.
jouduin käymään kouluterveydenhoitajan vastaanotolla usein.
Ala-asteelta yläasteelle jatkunut jatkuva ulkonäön tarkkailu ja liikunnan lisääminen rauhoittuivat kuitenkin hieman kun löysin seurustelusuhteen..
mutta olen sitä mieltä että syömishäiriöinen niin aina syömishäiriöinen.Tarkkailen vieläkin näin aikuisiällä painoani.
tällä hetkellä olen tasapainoinen ja tyytyväinen siihen mitä olen.mieluummin normaalipainoinen kuin luuranko.tarkkailen edelleen syömisiäni,liikun joka päivä.
olen tehnyt sen päätöksen että olen tälläinen kun olen.en enää halua miellyttää ketään.olen hyväksynyt itseni tämän kokoisena ja näköisenä kuin olen.itseltään ei voi vaatia liikaa eikä myöskään pidä olla sellainen mitä muotilehden mallit ovat.siksipä hyväksykää itsenne sellaisena kuin olette!!!!!!nauttikaa elämästä!
Antoisia päiviä ja voimia kaikille!!!!!!!!!!!!!!
Ennenkö tää helvetti alkoi olin tavallinen normaalipainoinen tyttönen.Olen aina ollut koulukiusattu.Tytöt olivat todella julmia minua kohtaan.Koska helppohan se on kiusata arkoja ja kilttejä.(olen siis naispuoleinen joka nyt kirjoittaa)
Koulussa oli vaikeaa ja kotonakin.Kaikilla oli omat murheet.Kukaan ei nähnyt millaista minulla oli.Koulussa kiusattiin ja haukuttiin.Samoin mun isosisko.Petyin suuresti sitä miksi minulle kävi näin.Miksi en kelvannut minnekään?millainen minun piti olla että minut hyväksyttiin?
Ratkaisuni oli se,että minun oli pakko muuttua.Kokonaan.Kuin perhonen kuoriutuu kotelostaan.
Rupesin kuntoilemaan.olin todella tarkka siittä mitä söin ja kuinka paljon.tuli todella huono omatunto jos söin herkkuja.samantien lenkille juoksemaan.se oli todella rankkaa aikaa.pari kertaa päivässä kävin ulkona juoksemassa tunnin verran ja sitten vatsalihaksia 200 joka päivä.
tuli tuloksia.
koulussa moni tyttö kadehti minun muotoja.olinhan tehnyt töitä valtavasti..
moni luuli etten syönyt kouluruokaa...He vaan eivät tienneet kuinka paha minun oli olla ja mitä helvettiä tuo laihduttaminen oli.
tiesin,että näytin hyvältä kun olin laiha ja mahtui pieniin vaatteisiin.
mutta sitten alkoivat terveydelliset ongelmat:huimaukset,ahdistukset,kylmyys,uneliaisuus,ärtyneisyys.
jouduin käymään kouluterveydenhoitajan vastaanotolla usein.
Ala-asteelta yläasteelle jatkunut jatkuva ulkonäön tarkkailu ja liikunnan lisääminen rauhoittuivat kuitenkin hieman kun löysin seurustelusuhteen..
mutta olen sitä mieltä että syömishäiriöinen niin aina syömishäiriöinen.Tarkkailen vieläkin näin aikuisiällä painoani.
tällä hetkellä olen tasapainoinen ja tyytyväinen siihen mitä olen.mieluummin normaalipainoinen kuin luuranko.tarkkailen edelleen syömisiäni,liikun joka päivä.
olen tehnyt sen päätöksen että olen tälläinen kun olen.en enää halua miellyttää ketään.olen hyväksynyt itseni tämän kokoisena ja näköisenä kuin olen.itseltään ei voi vaatia liikaa eikä myöskään pidä olla sellainen mitä muotilehden mallit ovat.siksipä hyväksykää itsenne sellaisena kuin olette!!!!!!nauttikaa elämästä!
Antoisia päiviä ja voimia kaikille!!!!!!!!!!!!!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.