Olen lueskellut palstaa viime aikoina. On näet tullut uudella tavalla ajankohtaiseksi elatusmaksut.
Lapseni on 17 -vuotias. Viimeiset n.7 vuotta olen saanut vain elatustuen, koska ex-mieheni on ollut työttömänä. Eipä siihen ole ollut mitään sanomista. Aika tiukkaa on ollut ajoittain, kun itsekin olen ollut jo monta vuotta osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Menoja on lisännyt lapseni harrastus, jonka kuukausikulut kaikkinensa lähes 300€. Mutta jotenkin on selvitty... esim. keskeyttämällä muutamaksi vuodeksi asuntolainan lyhennykset. Harrastukseen olemme muuten molemmat vanhemmat sitoutuneet.
Tilanne muuttui, kun ex-mieheni sai vanhempansa kuoleman jälkeen perinnön, jonka tarkkaa summaa en tiedä (eikä se minulle kuulukaan!), mutta kaikesta päätellen, ei se ihan olematon ole!
Toki otin heti kantaa, että kuluja pitäisi uudessa tilanteessa tasata. Ja niin on tapahtunutkin. Minua rasittaa, että minun pitää olla aina se aloitteentekijä. Vahingossakaan en ole exäni kuullut kysyvän, miten hoitaisimme pojan elatuksen. Jotenkin on epämiellyttävää pyytää rahaa johonkin pojan ektramenooon - ihan kuin itselleen pyytäisi!
Poikani on viettänyt isänsä luonan hyvin vähän aikaa, keskimäärin 2-4 päivää kuukaudessa. Vaikka lapsen puolesta haluaa tehdä paljon ja paljon, välillä vähän "nyppii" kun kaiken arjen pyörittämisen olen yksin tehnyt. Vanha meinaa jo väsyä ...
Minusta tuntuu, että olisi vähintään kohtuullista, että saisin vähän hyvitystä vuosilta, jolloin olen saanut vain elatustuen; se ei ole kuin n. 1/4 todellisista kuluista. Mutta exän mielestä se ei tule kuuloonkaan. Toisaalta, kyllähän minä hänelle suon taloudellisen helpotuksen tiukkojen vuosien jälkeen. Mutta jotenkin näyttää olevan, että minä ikäänkuin saisin rahan vaikka on kyse lapsen elatuksesta.
Kertokapaa mielipiteitänne!
Lapseni on 17 -vuotias. Viimeiset n.7 vuotta olen saanut vain elatustuen, koska ex-mieheni on ollut työttömänä. Eipä siihen ole ollut mitään sanomista. Aika tiukkaa on ollut ajoittain, kun itsekin olen ollut jo monta vuotta osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Menoja on lisännyt lapseni harrastus, jonka kuukausikulut kaikkinensa lähes 300€. Mutta jotenkin on selvitty... esim. keskeyttämällä muutamaksi vuodeksi asuntolainan lyhennykset. Harrastukseen olemme muuten molemmat vanhemmat sitoutuneet.
Tilanne muuttui, kun ex-mieheni sai vanhempansa kuoleman jälkeen perinnön, jonka tarkkaa summaa en tiedä (eikä se minulle kuulukaan!), mutta kaikesta päätellen, ei se ihan olematon ole!
Toki otin heti kantaa, että kuluja pitäisi uudessa tilanteessa tasata. Ja niin on tapahtunutkin. Minua rasittaa, että minun pitää olla aina se aloitteentekijä. Vahingossakaan en ole exäni kuullut kysyvän, miten hoitaisimme pojan elatuksen. Jotenkin on epämiellyttävää pyytää rahaa johonkin pojan ektramenooon - ihan kuin itselleen pyytäisi!
Poikani on viettänyt isänsä luonan hyvin vähän aikaa, keskimäärin 2-4 päivää kuukaudessa. Vaikka lapsen puolesta haluaa tehdä paljon ja paljon, välillä vähän "nyppii" kun kaiken arjen pyörittämisen olen yksin tehnyt. Vanha meinaa jo väsyä ...
Minusta tuntuu, että olisi vähintään kohtuullista, että saisin vähän hyvitystä vuosilta, jolloin olen saanut vain elatustuen; se ei ole kuin n. 1/4 todellisista kuluista. Mutta exän mielestä se ei tule kuuloonkaan. Toisaalta, kyllähän minä hänelle suon taloudellisen helpotuksen tiukkojen vuosien jälkeen. Mutta jotenkin näyttää olevan, että minä ikäänkuin saisin rahan vaikka on kyse lapsen elatuksesta.
Kertokapaa mielipiteitänne!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Huh huh!
Eipä teillä silloin tiukkaa ainakaan voi olla!
Ai että oikein sinulle KUULUISI jotain näistä vuosista?
Harrastuksesta olet päättänyt lapsen kanssa, oletan? Miksi isän pitää se maksaa vaikka jälkikäteen? Jos kasvatat tulevaa F1-maailmanmestaria, keiden kaikkien pitää osallistua kuluihin?