DOSENTTI BÄCKMANIN

PUHE VENÄJÄLLÄ kirjoitti:

Dosentti Bäckmanin puhe Venäjän kirjailijaliiton juhlassa

15.01.2009


Dosentti Johan Bäckmanin puhe Venäjän kirjailijaliiton juhlakokouksessa Kristus Vapahtajan Katedraalin juhlasalissa Moskovassa 5.12.2008

Syvästikunnioitetut Venäjän kirjailijoiden edustajat!

Venäjän kirjallisuuden suuresta merkityksestä Suomelle hyvänä esimerkkinä on se tosiasia, että venäläisten kirjailijoiden työt elävät Suomessa lukuisina käännöksinä. Kyse on siitä, että yksi ja sama teos voi olla käännetty monta kertaa eri vuosikymmeninä, jopa vuosisatoina. Havainnollinen esimerkki on Dostojevskin Rikos ja rangaistus, josta on olemassa ei vähempää kuin lähemmäs 10 käännöstä, joista ensimmäinen tehtiin jo kirjailijan itsensä aikana. Venäjän imperiumissa, Suomen suuriruhtinaskunnassa ehdittiin vallankumouksien välissä julkaista vielä toinenkin suomennos tästä kirjasta.

Mutta Suomen politiikan fasistisoinnin aikana tästä kirjasta ei ilmestynyt uusia käännöksiä. Valitettavasti Dostojevskiä kuitenkin käytettiin poliittisen propagandan välineenä, ja historiaan on jäänyt ikävä dokumentti – suomalaisen ministerin radiopuhe, joka oli tarkoitus pitää Leningradin tuhoutumisen kunniaksi syksyllä 1941. Tässä puheessa Dostojevskin nimeä käytettiin Leningradin ja sen väestön tuhoamisen oikeutuksena. Kuten myöhemminkin, venäläisellä kirjallisuudella valitettavasti on suuri merkitys lännessä myös russofobisen propagandan lähteenä.

Suomen sodanjälkeinen valaistuminen ja demokratisointi ei vaikuttanut vähiten venäläisen kirjallisuuden ystäviin. Viime vuosikymmeninä Rikoksesta ja rangaistuksesta on ilmestynyt jatkuvasti uusia käännöksiä, viimeisin niinkin myöhään kuin tänä vuonna.

Se fakta, että tämä Dostojevskin kirja, joka kuuluu ei ainoastaan venäläisen kirjallisuuden vaan ihmiskunnan aarteisiin, on käännetty suomeksi lukuisia kertoja, aina uudelleen, jo kolmen vuosisadan aikana, on todiste siitä, että venäläinen kirjallisuus ei ole vain tärkeätä suomalaiselle sielulle, vaan peräti orgaaninen osa sitä. Me elämme ja hengitämme venäläisen kirjallisuuden kautta, varsinkin nykyaikana, jolloin ateistinen energia saastuttaa ja tuhoaa Euroopan ja maailman kulttuuriarvoja.

Täytyy nostaa esiin vielä muutama esimerkki: joka syksy suomalaisten teatterien ohjelmiin tulee suorastaan kilpaa erilaisia tulkintojaan venäläisen kirjallisuuden suurista töistä: Tšaika, Master i Margarita ja monet muut esitetään aina jossakin Suomen teatterissa, toisinaan montakin eri tulkintaa yhtä aikaa.

Olen onnellinen siitä, että Suomen kansa rakastaa uskollisesti venäläistä kirjallisuutta. Tämä on, kuten suomalaiset sanovat ”terve merkki” siitä, että näinä vihan ja ateismin aikoina, Harmagedonin kynnyksellä, kolmannen maailmansodan tullessa, meidän suomalainen sielumme on vielä pohjimmiltaan terve.

Me emme tietenkään voi tarkasti tietää, miksi suomalaiset rakastavat venäläistä kirjallisuutta. Mutta tietenkin se johtuu varmasti myös siitä, että Suomen historian parasta aikaa oli, kuten me suomalaiset itse sanomme, ”keisariaika”, eli se aika, kun Suomi ja sen valtiolliset instituutiot varsinaisesti luotiin. Kuten kirjoittaa kuuluisin ja arvostetuin suomalainen historioitsija Matti Klinge (suora lainaus): ”Suomi on kokonaan Aleksanteri I luomus”.

Kun eräissä muissa maissa sankarien muistomerkkejä hävitetään ja hautoja häpäistään, pyydän että älkää unohtako: meidän maassamme lukuisat venäläiset ja neuvostolaiset muistomerkit, kuten myös Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden muistomerkit, seisovat ikuisesti paikoillaan – Aleksanteri II keskellä Senaatintoria Helsingin vanhassa kaupungissa, lukuisat neuvostosotilaiden hautamuistomerkit
ympäri Suomea; Helsingissä on jopa Lenin-puisto, jota joku aina silloin tällöin haluaa muuttaa joksikin muuksi, mutta jonka suomalaiset aina haluavat säilyttää ikuisesti.

Eräs kuuluisa suomalainen politologi on sanonut: 1900-luvun suuri ideologia oli russofobia. Minä sanon, että se on myös tämän vuosisadan suuri ideologia. Tänään se, mitä lännessä kutsutaan ”venäläiseksi kirjallisuudeksi”, ei ole mitään muuta kuin russofobiaa: sotaa Venäjän kansaa, venäläistä naista, venäläisiä lapsia, Venäjän kansan demokraattisesti valitsemia johtajia vastaan. Kaikenlaiset sorokinit, pelevinit, jerofejevit, politkovskajat ovat valtaisan mainoskampanjan ansiosta länsimaiden
suurelle yleisölle venäläisen kirjallisuuden ainoa kuva, vaikka todellisuudessa heidän tekstinsä on vihaa ja sotaa Venäjän kansaa vastaan. Heidän avullaan voidaan levittää kiihkeää rienausta ja saastuttaa länsimaisen ihmisen sielu ajatuksella siitä, että Venäjä idea on puhdasta likaa ja pornografiaa. Tämä mainoskampanja toimii tehokkaasti kaikkialla maailmassa, ja maailman niin sanonut ”
Venäjä-asiantuntijat” on tehokkaasti värvätty sen agenteiksi.

Me elämme nyt pelottavaa ja vaarallista aikaa. Ateistinen energia kerääntyy kaikkialle. Teidän valtionne rajoille on ilmaantunut pseudovaltioita. Niiden politiikka on yhtä pahan riivaamaa kaaosta.

Niin sanottu ”Pronssisoturin” juttu Virossa oli kuvainnollinen. Nämä sairautensa kourissa painiskelevat pseudovaltiot tekevät kaikki hiljaista itsemurhaa. Sen seurauksena niin sanottu Euroopan unioni hajoaa, ja niin hajoaa myös sotaliitto Nato. Hajottajina ovat juuri nuo pienet maat, joiden tehtävän Euroopassa tuntuu olevan ainoastaan erilaisten russofobisten provokaatioiden kehittäminen. Miksi? Koska he sairastavat russofobiaa. Tämä sairaus, russofobia, on aikamme sairaus.

Lopuksi muutama sana venäläisistä kirjailijoista Suomessa.Venäläisten emigranttien määrä Suomessa kasvaa – se on nyt ainakin 60 000, lähivuosina se on suurempi kuin meidän oman ruotsinkielisten määrä. Täytyy siis virallistaa venäjän kieli.

Monet venäläiset emigranttikirjailijat kirjoittavat suomeksi, ja erittäin hyvin. Heidän kirjoituksiaan myös käännetään paljon suomeksi. Mutta Suomessa on myös oma ruotsinkielinen kirjallinen maailma – ja kaikkein tunnetun venäläinen emigranttikirjailija Zinaida Linden Leningradista, kirjoittaa kaikki kirjansa ruotsin kielellä!

Ei saa unohtaa suomenkielistä kirjallisuutta Venäjällä. Karjalaiset kirjailijat ovat jo kauan kirjoittaneet proosaa, runoja ja muuta suomen kielellä, joka on puhtaampaa, raikkaampaa ja voimakkaampaa kuin meidän valtiossamme erilaisen mainoskampanjoiden saastuttama kieli.

Tässä on huomattava myös karjalan kieli, tai oikeastaan eri murteet, jotka ovat suomen kaikkein läheisin sukukieli. Myös tämä vanha kieli rikastuttaa suomen kieltä ja sillä kirjoitetut runot, proosa ja käännökset ovat arvokkaita.

Myöskin Petroskoissa ilmestyy erittäin laadukas ja monipuolinen suomenkielinen aikakauslehti Carelia sekä suomenkielinen sanomalehti. Myös suomenkielinen kirjallisuus Venäjällä on meille suomalaisille tärkeä henkireikä. Se on rikastuttanut minunkin elämääni paljon. Sen on jatkuttava ja sitä on tuettava lisää.

Hyvät kuulijat!

On sanottava lopuksi totuus siitä, että me elämme vaikeita aikoja. Russofobia maailmassa yltyy. Venäjä ja venäläiset ovat päivittäin vihamielisten russofobisten hyökkäysten kohteita. Yhä useammin nämä kuoleman voimat hyökkäävät ortodoksista kirkkoamme ja sen pappeja vastaan. Me emme voi tehdä muuta kuin puolustautua. Suureksi harmiksi on sanottava, että tätä taistelua emme voi ratkaista kääntämällä toinenkin poski. Russofobia ei voi voittaa tätä taistelua, sillä se on kuoleman ideologia, ja on selvää, että kuolema ei voi voittaa elämää.

Venäläinen kirjallisuus on ikuista ja osoitus elämän voittamattomuudesta sekä inhimillisyyden arvokkuudesta. On sanottava, että se ei ole vain venäläisen kulttuurin saavutus, vaan koko ihmiskunnan yhteistä omaisuutta. Venäjän itse pitää kuitenkin organisoida uusia suuria hankkeita, joilla venäläistä kirjallisuutta käännetään enemmän kaikille maailman kielille.

Kiitän huomiostanne.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä