Olen 17-vuotias tyttö. Ongelmani on jokapäiväiset ahdistavat ajatukset, joita en saa pois päästäni. Tiedostan, että kehitän niitä itse, eivätkä ne ole tosia, mutta silti niitä on pakko ajatella ja "taistella" niitä vastaan.
Esimerkiksi ajattelen, että olen tehnyt jotain väärin, vaikka periaatteessa tiedän etten ole. Vaikkapa kun yritän laihduttaa, täytyy jankata koko ajan mielessä, etten ole syönyt mitään väärää tai liikaa. Se vie tajuttomasti energiaa. Toinen tämänhetkinen ajatus on sellainen, etten muka olisikaan päässyt kouluun, jota käyn. Että kävisin siellä muuten vaan, eikä opiskelustani olisi mitään hyötyä, koska en ole muka koulun kirjoilla. Nyt käyn mielessäni koko ajan sitä, miten hain kouluun ja pääsin sinne yms. Ahdistaa.
Tiedän että tämä on älytöntä, mutten voi lopettaa. Mistä saisin apua tähän? Mitään "itsehoitokeinoja"?
Esimerkiksi ajattelen, että olen tehnyt jotain väärin, vaikka periaatteessa tiedän etten ole. Vaikkapa kun yritän laihduttaa, täytyy jankata koko ajan mielessä, etten ole syönyt mitään väärää tai liikaa. Se vie tajuttomasti energiaa. Toinen tämänhetkinen ajatus on sellainen, etten muka olisikaan päässyt kouluun, jota käyn. Että kävisin siellä muuten vaan, eikä opiskelustani olisi mitään hyötyä, koska en ole muka koulun kirjoilla. Nyt käyn mielessäni koko ajan sitä, miten hain kouluun ja pääsin sinne yms. Ahdistaa.
Tiedän että tämä on älytöntä, mutten voi lopettaa. Mistä saisin apua tähän? Mitään "itsehoitokeinoja"?
Vastaukset 5
Vanhimmat
--oletko rukoillut ja pyytänyt apua ylhäältä??
No tuopas auttoi kovasti..
pakkoneuroosilta, lueppas tuolta sen nimisen osion alta löytyykö samanlaisia oireita muilta.
Löytyy samantapaista. Mutta ajatukset vain erityyppisiä, ei ole mitään väkivaltaisia tai sellaisia. Itsellä se on niin, että vääristän itsestäänselviä asoita ja saan sillä ahdistuksen aikaan. Niitä pitää jankata sitten joka päivä. Eikä ole mitään pakkotoimintoja, onneksi.
Samoja oireita, mutta ajatukset erityyppisiä. Ei siis mitään väkivaltaisia yms. vaan väärennän itsestäänselviä asioita mielessäni, ja sitten jankkaan niitä vastaan. Eikä ole pakkotoimintoja, pelkkiä ajatuskia. Voiko silti olla pakkoneuroosi?