Vaikka on pitkä niin kannattaa lukea läpi:
Kävin nyt katsomassa tämän paljon parjatun elokuvan viime torstaina. Itse pidin sekä ensimmäisestä osasta että toisesta. Tiesin, että Matrix on trilogia, joten en muodostanut lopullista päätöstä elokuvista vielä ensimmäisten elokuvien jälkeen. Nyt kun olen nähnyt kaikki kolme elokuvaa niin mielestäni voin analysoida kunnolla elokuva.
Kun astuin ulos Revolutions-osan jälkeen minulla oli hyvä olo. Elokuva ei missään nimessä flopannut. Itse asiassa se oli aika viihdyttävä esimerkiksi "Vartijoiden hyökkäys" kohtaukset. Ensi silmäyksellä elokuvasta ei löydä paljoakaan filosofiaa tai sitten se on hyvin yksinkertaista (kts. kaikella millä on alku on myös loppu. ) Pikku hiljaa mietittyä elokuva vaihdoin kantaa ja itse löysin siitä yllättävän paljon. Tällä kertaa (taas?) filosofia oli laitettu sisään yksittäisiin lauseisiin tai yksittäisiin kuviin.
Trilogian loppukohtaus oli jännä. Arkkitehti sekä Oraakkeli jutteli niitä näitä. Astuessani ulos teatterista tajusin, että Oraakkeli oli tehnyt ns. Kierkegardilaisen hypyn. Tästä sitten lähti ajatusprosessi käyntiin ja tämä teksti on sen tulos.
Jokaisella osalla on oma teema. Ensimmäisen Matrixin teema oli vapautuminen mallia Platonin luola. Neo vapautettiin ja hän pääsi todelliseen maailmaan. Toisen Matrix teema on selvästi valinta ja siitä puhutaankin paljon. Kolmannenen teemaksi voisi ottaa tämän kaikella millä on alku on myös loppu.
Matrix käsittelee semmoista asiaa kuin mitä ihmisyys on, mitä vapaus on tai muuta vastaava. Ottaisin tästä yhden ei niin esillä olleen teeman esille. Nimittäin uskon. Järjetön usko esiinty kaikesta eniten ja selvimmin läpi elokuvien ja se onkin yksi kantavimmista teemoista. Morpheus uskoo jatkuvasti ilman mitään todisteita, että Neo on The chosen one.
Näin myös suurin osa Matrixin ihmisistä.
Järjetön usko vailla objektiivista tietoa. Kuulostaa tutulta. On olemassa tanskalainen filosofi nimeltä Soren Kierkegard. Suurimmaksi osaksi tuntematon suurille väkijoukoille, vaikea filosofi filosofeille vaikuitti 160 vuotta sitten Tanska eikä ollut kovin suosittu siellä.
Hän usko, että aito ihminen on sellainen ihminen, joka uskaltaa hyppää yli kuilun. Jotta ihminen uskaltaa ja voi hypätä kuilun ylin hänen täytyy tehdä valinta vailla mitään objektiivista perustaa ja luottaa siihen omaan valintaansa. Usko itseensä. Kierkegard uskoi, että elämässä oli kolme tasoa (esteettinen, eettinen, uskonnollinen) ja joista aina edettiin kun tehtiin valinta usko. Viime tasolle päästiin, kun tehtiin valinta täysin paradoksaalisesta asiasta Kristinuskosta ja siihen uskomisesta tjsp
Itselleni se on vielä vähän epäselvää.
Neo oli the chosen one sen takia, että hän oli Kierkegardilainen aito ihminen. Hänestä tuli The Chosen sen takia, että hän alkoi tapella Smithiä vastaan vaikka kukaan ei ennnen ollut voittanut agenttia. Tämä oli siis järjetön valinta(Morpheus sanoi, että hän alkaa uskomaan). Neo siirtyi seuravaalle tasolle, kun hän teki vielä päätti lähteä pelastamaan Trinityä vaikka siitä myöskään ei ollut mitään objektiivista tietoa. (Nyt hän sitten pysäytti Vartijoita tahdon voimalla) Kolmas taso oli kolmannes elokuvassa vähän epäselvä. Se ei tullut yhtä hyvin esille. Neo teki täysin järjenvastaisen päätöksen eikä kukaan auttanut häntä sen tekemisessa. Ainoastaan Neo itse. Lopulta hän oli viimeisellä tasolla ja näki kaiken toisin.
Tälläisiä ideoita minulle nyt tuli. Itse trilogiassa on hirveästi enemmän asiaa ja en ole itsekkään vielä selvittänyt sitä. En usko, että mikään on sattumaa elokuvassa vaan kaikki on mietitty läpi harkiten. Otan esimerkiksi nimet. Kaikkille löytyy historiassa ja myyteissä vastine. Esim Nebuknassar (tsjp) oli muinainen babylonialainen ruhtinas tai Locke on empiristi filosofi.
Uskon siis, että elokuvassa löytyy paljon ideoita ja siinä on asia. Sarja on loistava. Toivon hyvää keskustelua.
Kävin nyt katsomassa tämän paljon parjatun elokuvan viime torstaina. Itse pidin sekä ensimmäisestä osasta että toisesta. Tiesin, että Matrix on trilogia, joten en muodostanut lopullista päätöstä elokuvista vielä ensimmäisten elokuvien jälkeen. Nyt kun olen nähnyt kaikki kolme elokuvaa niin mielestäni voin analysoida kunnolla elokuva.
Kun astuin ulos Revolutions-osan jälkeen minulla oli hyvä olo. Elokuva ei missään nimessä flopannut. Itse asiassa se oli aika viihdyttävä esimerkiksi "Vartijoiden hyökkäys" kohtaukset. Ensi silmäyksellä elokuvasta ei löydä paljoakaan filosofiaa tai sitten se on hyvin yksinkertaista (kts. kaikella millä on alku on myös loppu. ) Pikku hiljaa mietittyä elokuva vaihdoin kantaa ja itse löysin siitä yllättävän paljon. Tällä kertaa (taas?) filosofia oli laitettu sisään yksittäisiin lauseisiin tai yksittäisiin kuviin.
Trilogian loppukohtaus oli jännä. Arkkitehti sekä Oraakkeli jutteli niitä näitä. Astuessani ulos teatterista tajusin, että Oraakkeli oli tehnyt ns. Kierkegardilaisen hypyn. Tästä sitten lähti ajatusprosessi käyntiin ja tämä teksti on sen tulos.
Jokaisella osalla on oma teema. Ensimmäisen Matrixin teema oli vapautuminen mallia Platonin luola. Neo vapautettiin ja hän pääsi todelliseen maailmaan. Toisen Matrix teema on selvästi valinta ja siitä puhutaankin paljon. Kolmannenen teemaksi voisi ottaa tämän kaikella millä on alku on myös loppu.
Matrix käsittelee semmoista asiaa kuin mitä ihmisyys on, mitä vapaus on tai muuta vastaava. Ottaisin tästä yhden ei niin esillä olleen teeman esille. Nimittäin uskon. Järjetön usko esiinty kaikesta eniten ja selvimmin läpi elokuvien ja se onkin yksi kantavimmista teemoista. Morpheus uskoo jatkuvasti ilman mitään todisteita, että Neo on The chosen one.
Näin myös suurin osa Matrixin ihmisistä.
Järjetön usko vailla objektiivista tietoa. Kuulostaa tutulta. On olemassa tanskalainen filosofi nimeltä Soren Kierkegard. Suurimmaksi osaksi tuntematon suurille väkijoukoille, vaikea filosofi filosofeille vaikuitti 160 vuotta sitten Tanska eikä ollut kovin suosittu siellä.
Hän usko, että aito ihminen on sellainen ihminen, joka uskaltaa hyppää yli kuilun. Jotta ihminen uskaltaa ja voi hypätä kuilun ylin hänen täytyy tehdä valinta vailla mitään objektiivista perustaa ja luottaa siihen omaan valintaansa. Usko itseensä. Kierkegard uskoi, että elämässä oli kolme tasoa (esteettinen, eettinen, uskonnollinen) ja joista aina edettiin kun tehtiin valinta usko. Viime tasolle päästiin, kun tehtiin valinta täysin paradoksaalisesta asiasta Kristinuskosta ja siihen uskomisesta tjsp
Itselleni se on vielä vähän epäselvää.
Neo oli the chosen one sen takia, että hän oli Kierkegardilainen aito ihminen. Hänestä tuli The Chosen sen takia, että hän alkoi tapella Smithiä vastaan vaikka kukaan ei ennnen ollut voittanut agenttia. Tämä oli siis järjetön valinta(Morpheus sanoi, että hän alkaa uskomaan). Neo siirtyi seuravaalle tasolle, kun hän teki vielä päätti lähteä pelastamaan Trinityä vaikka siitä myöskään ei ollut mitään objektiivista tietoa. (Nyt hän sitten pysäytti Vartijoita tahdon voimalla) Kolmas taso oli kolmannes elokuvassa vähän epäselvä. Se ei tullut yhtä hyvin esille. Neo teki täysin järjenvastaisen päätöksen eikä kukaan auttanut häntä sen tekemisessa. Ainoastaan Neo itse. Lopulta hän oli viimeisellä tasolla ja näki kaiken toisin.
Tälläisiä ideoita minulle nyt tuli. Itse trilogiassa on hirveästi enemmän asiaa ja en ole itsekkään vielä selvittänyt sitä. En usko, että mikään on sattumaa elokuvassa vaan kaikki on mietitty läpi harkiten. Otan esimerkiksi nimet. Kaikkille löytyy historiassa ja myyteissä vastine. Esim Nebuknassar (tsjp) oli muinainen babylonialainen ruhtinas tai Locke on empiristi filosofi.
Uskon siis, että elokuvassa löytyy paljon ideoita ja siinä on asia. Sarja on loistava. Toivon hyvää keskustelua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toivon kirjoittajaa vilkaisemaan palstalta vielä löytyvän mielipidekirjoituksen Matrixin nousu ja tuho. Tässä periamerikkalaisessa scifipläjäyksessä filosofiset keskustelun aiheet liittyvät pikemminkin tuon tekstin esittelemään karteesiolaiseen maailmankuvaan kuin suoranaisesti eksistentialismiin. Peräänkuulutan itse keskustelua niistä maailman ilmiöistä, joiden vuoksi Matrix tehdään juuri tänä aikana – enkä samalla usko, että itse elokuvan sisällöstä löytyisi mitään syvällistä ja mielekästä. Alla on vastaus kirjoittajalle:
Karteesiolaisella maailmalla tarkoitan, että koneiden rakenne syöpyy hitaasti kaikkeen elämäämme: alamme puhua yhä enemmän konemetaforilla inhimillisistä tilanteista, kuten ’prosessorini alkavat vähän kuumeta’, ’muistini tilttailee’, ’juoksijan kone hyytyy’, ’virtapiirit päässä ovat sekaisin’ jne. Näin ajatellen pahimmassa tapauksessa kyberneetikkojen toiveet toteutuvat, kun he toivovat että jonain päivänä koneet ovat yhtä älykkäitä kuin ihmiset. Mikäli me ihmiset alamme käyttäytyä itse kuin koneet (irtotieto yleistyy koulutuksessa, työelämässä meidän täytyy painaa nopeammilla kierroksilla pärjätäksemme masiinan vauhdissa) ja samalla alamme menettää otetta tunne-elämän puolella (mielenterveysongelmien kasvaminen, parisuhteideprobleemien yleistyminen) niin itse asiassa lopputuloksena me voimme ihmisinä muuttua koneiden kaltaisiksi? Koneiden ei tarvitse tulla yhtä monimutakisiksi ja luoviksi kuin ihminen, ihmisestä tulee itsestään vähitellen yksinkertaisilla tunteilla ryyditetty matemaattislooginen karaokekone.
Eikös Kierkegaard ollut juuri se varhaiseksistentialisti, joka väitti ettei ihminen ole todellisuuden ulkopuolinen olento, tiedostava tarkkailija, vaan hän nimenomaan on yksilöllisesti olemassa oleva (eksistenssi) olento? Hänhän erotti mainitsemasi kolme elämäntapaa tai –jakoa, kuinka vain. Ensimmäisessä ihminen etsii aistillisia nautintoja päätyen epätoivoon. Toisessa ihminen valitsee yksilölliseltä perustaltaan eettisiä elämänarvoja. Kolmannessa ahdistus (Kierkegaardin Se juttu) johtaa ihmisen antautumaan äärettömälle. Maailma on ihmiselle kovin arvoituksellinen, mieletön ja uhkaava. Se luo ahdistusta. Kyllä myös Kierkegaard yhdisti ratkaisun uskontoon ja uskoon, mutta ei kaiketikaan mystismiin kuten Matrix. Myöhemmin Jean-Paul Sartre sitten hurahti tähän ahdistusdilemmaan ja puhui jo vieraantumisesta.
En siis oikein ymmärrä, miksi Matrixin sisällön kohdalla joku tahtoisi nimenomaan puhua Kierkegaardista. Se eksistessin ja ihmisyyden mietiskely, jota Wachowskit harrastavat on aivan turhan onttoa tälle keskustelulle (kohta Alatalon Trikoo on riskillä ruma –kappale pureutuu ansiokkaasti antisemitismiin?). Mutta Vieraantuminen on olennainen teema siinä, miksi Matrixin kaltaisia elokuvia voi syntyä tänä aikana ja miksi niin monet voivat vaivaantumatta katsoa sitä. Eksistenssin hämärtymistä myös kierkegaardilasittain voisi kaiketi puntaroida myös siinä, miten katsojat voivat ylipäänsä samaistua elokuvan hahmoihin, jotka ovat bittivirran sätkynukkeja sekä osia nollista ja ykkösistä? Onko ajattelumme siirtymässä takaisin skolastiikan puolelle?