Espanjalainen artikkeli
Carlos Alberto Montaner, kuubalaissyntyinen kirjailija, lehtimies, ja entinen professori. Hän on yksi vaikuttavimmista ja laajasti luetuimmista kolumnisteista espanjankielisessä mediassa, ja häneltä on ilmestynyt tusinoittain julkaisuja Latinalaisessa Amerikassa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa.
Näin hän kirjoitti Gazan konfliktista pari viikkoa sitten:
Gazan tosiasiallinen “epäsuhde”
Israelilaisia on syytetty siitä, että heille on tullut liian vähän kuolonuhreja yhteenotossaan Hamasin terroristien kanssa. Ne jotka järkeilevät näin, lausuvat sanat ”epäsuhde” tai ”epäsymmetrisyys” paheksuvaan äänensävyyn. Kun tätä kirjoittaessani lähes tuhat palestiinalaisarabia on kuollut tai haavoittunut pommistusten seurauksena, Israelin menetykset ovat hiukan yli tusina.
Nämä arvostelijat – joista antisemitistinen löyhkä usein nousee – eivät sano, pitäisikö Israelin lisätä omien ruumiidensa määrää vai pitäisikö sen vähentää arabien määrää saavuttaakseen verenvuodatuksessa sopivan tasapainon, mikä rauhoittaisi merkillisen yhdenvertaisuuden syyhyn, mikä heitä vaivaa. Myöskään he eivät täsmennä, mikä olisi sopiva kuolonuhrien määrä, jolla voitaisiin lopettaa rakettisade, mikä vuosien ajan on jatkuvasti satanut israelilaisten siviilien päälle.
Tätä “suhteellisuuden” vaatimusta voidaan pitää ainoastaan outona. Ennen tätä konfliktia historiankirjat aina ja kaikkialla ilmaisevat suurta tyytyväisyyttä ja tiettyä kansalliskiihkoista ylpeyttä, kun kansakunnan armeija oli tuottanut viholliselle suuren määrän kuolonuhreja, ”meidän poikien” saavutuksina. Israel on ainoa maa, jonka odotetaan käyttäytyvän eri tavalla ja, tosiasiassa, se käyttäytyykin; en tiedä yhtään toista maata, joka ilmoittaisi, missä ja milloin se pudottaa pommejaan, tarkoituksenaan tehdä mahdolliseksi siviilien evakuoiminen alueelta. Totta kai, tässä se käyttäytyy epäsymmetrisesti, koska Hamasin terroristit, aina halukkaina aiheuttamaan mahdollisimman suurta vahinkoa, eivät koskaan ilmoita, milloin tai mihin he aikovat laukaista rakettinsa Israelin siviiliväestöä vastaan.
Sitävastoin, Israelilla ei ole pienintäkään kiinnostusta vahinkojen aiheuttamiseen. Kaikki mitä se haluaa, on lopettaa Hamasin hyökkäykset sillä ainoalla tavalla millä se voi: eliminoimalla terroristit ja tuhoamalla heidän asevarastonsa. Heidän kanssaan ei voi menetellä muulla tavoin. Hamas ei ole poliittinen järjestö, jonka kanssa voidaan saavuttaa yksimielisiä sopimuksia, vaan fanaattinen ryhmä, jonka päämääränä on Israelin pyyhkiminen pois maailmankartalta. Saavuttaakseen tämän päämääränsä sen jäsenet ovat valmiita muuttamaan omat lapsensa ihmispommeiksi vihattujen juutalaisten tappamista varten.
Tässä toinen hyvin tärkeä epäsymmetrisyys: juutalaiset rakentavat maanalaisia suojia kaikkiin taloihinsa rajan lähettyvillä; he sulkevat koulut ja kätkevät lapset vähäisimmänkin vaaran uhatessa, he pitävät yksittäisen sotilaan kuolemaa kansallisena murhenäytelmänä; he tekevät kaiken mahdollisen pelastaakseen vankinsa ja suojelevat siviiliväestöä sodan seurauksilta. Sitä vastoin Gazan viranomaiset, juopuneina väkivallasta, ampuvat konekivääreillään vastuuttomasti ilmaan ilmaistessaan iloaan tai suruaan (aiheuttaen lukuisia loukkaantumisia), eivät epäröi sijoittaa päämajojaan tai aseitaan kouluihin, moskeijoihin tai sairaaloihin, käyttävät ihmiskilpiä suojellakseen itseään, yllyttävät kansaansa itsemurhaterrorismiin ja palkitsevat sellaisten ”marttyyrien” perheet rahalla.
Viikko sitten Hamas rikkoi tulitauon ja lisäsi rakettihyökkäyksiään juutalaisvaltiota vastaan (kipinä joka sytytti tämän konfliktin). Olin Israelissa, minne minut oli kutsuttu pitämään luentoa Tel Avivin yliopistossa. Isäntieni järjestämiin tapaamisiin kuului vierailu Wolfsonin Lääketieteellisessä Keskuksessa tutustuakseni ohjelmaan “Pelasta Lapsen Sydän”. Olin hyvin liikuttunut. Se on järjestö, joka on omistautunut hoitamaan hyvin köyhien lasten sydänleikkauksia, ja useimmat potilaat tulevat arabimaailmasta. Siellä ollessani tapahtui, että jouduin todistajaksi tilanteeseen, missä sairaalaan tuotiin pieni 5-vuotias tyttö, joka piti leikata heti, ettei hän kuolisi. Hänet toivat sisälle hänen äitinsä, mustaan päähineeseen puettu nainen, jolta näkyivät ainoastaan hänen pelkoa täynnä olevat silmänsä, ja hänen miehensä, pieni, parrakas mies, joka seurasi hämmästyneenä sitä sanoinkuvaamatonta ystävällisyyttä, jolla ryhmä lääkäreitä ja hoitajia hoiti heidän pienokaistaan. Perhe tuli Gazasta.
Siitä lähtien kun sota syttyi, olen jatkuvasti kysynyt itseltäni, mitä heille kaikille nyt kuuluu.
http://newsweek.washingtonpost.com/postglobal/carlos_alberto_montaner/2009/01/gazas_true_disproportion.html
Carlos Alberto Montaner, kuubalaissyntyinen kirjailija, lehtimies, ja entinen professori. Hän on yksi vaikuttavimmista ja laajasti luetuimmista kolumnisteista espanjankielisessä mediassa, ja häneltä on ilmestynyt tusinoittain julkaisuja Latinalaisessa Amerikassa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa.
Näin hän kirjoitti Gazan konfliktista pari viikkoa sitten:
Gazan tosiasiallinen “epäsuhde”
Israelilaisia on syytetty siitä, että heille on tullut liian vähän kuolonuhreja yhteenotossaan Hamasin terroristien kanssa. Ne jotka järkeilevät näin, lausuvat sanat ”epäsuhde” tai ”epäsymmetrisyys” paheksuvaan äänensävyyn. Kun tätä kirjoittaessani lähes tuhat palestiinalaisarabia on kuollut tai haavoittunut pommistusten seurauksena, Israelin menetykset ovat hiukan yli tusina.
Nämä arvostelijat – joista antisemitistinen löyhkä usein nousee – eivät sano, pitäisikö Israelin lisätä omien ruumiidensa määrää vai pitäisikö sen vähentää arabien määrää saavuttaakseen verenvuodatuksessa sopivan tasapainon, mikä rauhoittaisi merkillisen yhdenvertaisuuden syyhyn, mikä heitä vaivaa. Myöskään he eivät täsmennä, mikä olisi sopiva kuolonuhrien määrä, jolla voitaisiin lopettaa rakettisade, mikä vuosien ajan on jatkuvasti satanut israelilaisten siviilien päälle.
Tätä “suhteellisuuden” vaatimusta voidaan pitää ainoastaan outona. Ennen tätä konfliktia historiankirjat aina ja kaikkialla ilmaisevat suurta tyytyväisyyttä ja tiettyä kansalliskiihkoista ylpeyttä, kun kansakunnan armeija oli tuottanut viholliselle suuren määrän kuolonuhreja, ”meidän poikien” saavutuksina. Israel on ainoa maa, jonka odotetaan käyttäytyvän eri tavalla ja, tosiasiassa, se käyttäytyykin; en tiedä yhtään toista maata, joka ilmoittaisi, missä ja milloin se pudottaa pommejaan, tarkoituksenaan tehdä mahdolliseksi siviilien evakuoiminen alueelta. Totta kai, tässä se käyttäytyy epäsymmetrisesti, koska Hamasin terroristit, aina halukkaina aiheuttamaan mahdollisimman suurta vahinkoa, eivät koskaan ilmoita, milloin tai mihin he aikovat laukaista rakettinsa Israelin siviiliväestöä vastaan.
Sitävastoin, Israelilla ei ole pienintäkään kiinnostusta vahinkojen aiheuttamiseen. Kaikki mitä se haluaa, on lopettaa Hamasin hyökkäykset sillä ainoalla tavalla millä se voi: eliminoimalla terroristit ja tuhoamalla heidän asevarastonsa. Heidän kanssaan ei voi menetellä muulla tavoin. Hamas ei ole poliittinen järjestö, jonka kanssa voidaan saavuttaa yksimielisiä sopimuksia, vaan fanaattinen ryhmä, jonka päämääränä on Israelin pyyhkiminen pois maailmankartalta. Saavuttaakseen tämän päämääränsä sen jäsenet ovat valmiita muuttamaan omat lapsensa ihmispommeiksi vihattujen juutalaisten tappamista varten.
Tässä toinen hyvin tärkeä epäsymmetrisyys: juutalaiset rakentavat maanalaisia suojia kaikkiin taloihinsa rajan lähettyvillä; he sulkevat koulut ja kätkevät lapset vähäisimmänkin vaaran uhatessa, he pitävät yksittäisen sotilaan kuolemaa kansallisena murhenäytelmänä; he tekevät kaiken mahdollisen pelastaakseen vankinsa ja suojelevat siviiliväestöä sodan seurauksilta. Sitä vastoin Gazan viranomaiset, juopuneina väkivallasta, ampuvat konekivääreillään vastuuttomasti ilmaan ilmaistessaan iloaan tai suruaan (aiheuttaen lukuisia loukkaantumisia), eivät epäröi sijoittaa päämajojaan tai aseitaan kouluihin, moskeijoihin tai sairaaloihin, käyttävät ihmiskilpiä suojellakseen itseään, yllyttävät kansaansa itsemurhaterrorismiin ja palkitsevat sellaisten ”marttyyrien” perheet rahalla.
Viikko sitten Hamas rikkoi tulitauon ja lisäsi rakettihyökkäyksiään juutalaisvaltiota vastaan (kipinä joka sytytti tämän konfliktin). Olin Israelissa, minne minut oli kutsuttu pitämään luentoa Tel Avivin yliopistossa. Isäntieni järjestämiin tapaamisiin kuului vierailu Wolfsonin Lääketieteellisessä Keskuksessa tutustuakseni ohjelmaan “Pelasta Lapsen Sydän”. Olin hyvin liikuttunut. Se on järjestö, joka on omistautunut hoitamaan hyvin köyhien lasten sydänleikkauksia, ja useimmat potilaat tulevat arabimaailmasta. Siellä ollessani tapahtui, että jouduin todistajaksi tilanteeseen, missä sairaalaan tuotiin pieni 5-vuotias tyttö, joka piti leikata heti, ettei hän kuolisi. Hänet toivat sisälle hänen äitinsä, mustaan päähineeseen puettu nainen, jolta näkyivät ainoastaan hänen pelkoa täynnä olevat silmänsä, ja hänen miehensä, pieni, parrakas mies, joka seurasi hämmästyneenä sitä sanoinkuvaamatonta ystävällisyyttä, jolla ryhmä lääkäreitä ja hoitajia hoiti heidän pienokaistaan. Perhe tuli Gazasta.
Siitä lähtien kun sota syttyi, olen jatkuvasti kysynyt itseltäni, mitä heille kaikille nyt kuuluu.
http://newsweek.washingtonpost.com/postglobal/carlos_alberto_montaner/2009/01/gazas_true_disproportion.html
Vastaukset 6
Vanhimmat
Carlos Alberto Montanerilla on aravatenkin erittäin lämpimät välit johonkin herätysliikkeeseen, koska puolustaa Israelin tekoja tuosta näkökulmasta? Eihän kukaan ole Israelin vähäistä uhrimäärää ihmetellyt. Kummastusta on herättänyt valtava palestiinalaisuhrien määrä, josta noin kolmasosa on lapsia!
Tämän Montanerin "antisemitistinen löyhkä" nousee lähinnä siitä, että Israel miehittää palestiinalaisten maaperää, eikä niin kuten Carlos on asian ymmärtänyt, eli että palestiinalaiset olisivat se hyökkäävä osapuoli.
Kun Israelia ja sen tekoja ei voida oikein muutoinkaan puolustella, ryhdytään etsimään tilanteesta epäolennaisuuksia ja toisarvoisia asioita, joilla Israelin tekojen arvostelijoista saatasiin edes jotenkin tehtyä natseja tai noita Carloksen antisemitistejä.
Se että joku Carlos Kuubasta väittää ettei Israelilla olisi mitään halua tai pienintäkään kiinostusta vahinkojen tekemiseen, ei mene läpi ihan joka paikassa. Esim. Libanonista voisi Carlosin yllätykseksi löytyä yksi tai kaksi eriävää mielipidettä? Epäilen myös että Calos saattaisi löytää Palestiinastakin jonkun kiistakumppanin tuossa asiassa?
Melkein joka maasta löytyy näitä järkensä menettäneitä hurmoshenkisiä kiilusilmiä, jotka ovat valmiita puolustamaan Israelin tekoja, tekivätpä he sitten mitä hyvänsä. Eiköhän meiltä löytyne lähempääkin tuollaisia kieroja valehtelijoita ja valhesäälipropagadisteja, jotka pyrkivät muuttamaan mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi?
Kannattaisiko olla lukematta Wery funny-nimimerkin mitään, jos ei ymmärrä lukemaansa ja jos ei osaa erottaa omia tunteitaan informaatiosta?
Eihän "Wery funny" nyt edes käsittele kunnolla kommentissaan sitä mitä ko. Montanerin teksti ilmoittaa?
Onko ko. nimimerkki itse samanlaisessa "uskonkiihkossa" kuin arvostelevasti vihjaamansa tahot?
Eihän edes Raamattu (jos sitä mahtaa nimimerkki yhtään tuntea) väitä, että israelilaiset olisivat käyttäytyneet virheettömästi?
Väkivalta on tuomittavaa aina, toisen osapuolen periaatejulistus vain sattuu määrittelemään oikeudekseen tappaa ja tuhota kokonaisen olemassaolevan ja suvereenin valtion...
Mutta "Wery funny" ei olekaan kiinnostunut ainakaan kirjoituksestaan päätellen, toisin kuin herjaamansa ja mustaamansa C.A.M, siitä miten palestiinalaiset voivat ja jaksavat. Sehän on vain hullunkurista, että israelilaiset auttavat ja parantavat ehkä jopa ohi omien jonojensa(kuten todistettua tuli)palestiinalaisia? Tosi ihminen sen sijaan vihaa koko sydämestään, kuten Hamas-kiihkoilija, eikä auttaisi juutalaista tai muutakaan joka on toista mieltä -tapa? Ggnihih?
Wery funny on todellinen sydänten tuntija, ja valehtelijoiden ja kieroilijoiden tunnistaja?
Eräs juutalainen on sanonut, että "ota ensin malka omasta silmästäsi....", vai miten se olikaan?
Kuubalainen entinen professori on tehnyt oikean havainon epäsuhteesta Israelin ja Palestiinan välisessä sodassa, jossa Israelin tavoite on mitä ilmeisimmin valloittaa koko palestiina itselleen. Tämä epäsuhde kertonee jokaiselle sen kuinka ylivoimainen Israel on suhteessa Palestiinaan.
Israel on USA:n varauksettomasta tuesta nauttiva ydinasevaltio, joka hallitsee täysin suvereenisti lähi-idän tilanetta. Rauhaa Israel ei ole halunnut, johtuen sen ylivoimaisuudesta palestiinalaisiin nähden. Jokainen palestiinalaisten ampuma raketti on antanut Israelille tekosyyn valloittaa uusia maita itsellensä.
Israel on perustanut myös täysin laittomasti uusia siirtokuntiaan palestiinalaisten alueille, ja kun näiden alueiden rajoille on lentänyt palestiinalaisen pikkupojan linkoama kivi, on Israel uutisoinut sen niin, että nim.om Israelin alueita olisi jälleen tulitettu ja että Israelilla olisi taas oikeus valloittaa lisää maita itselleen tai tehdä ylimitoitettu ennaltaehkäisevä isku palestiinalaisiin pakolaisleireihin, jossa taas muutamat kymmenet palestiinalaiset ovat saaneet surmansa.
Abortti on MURHA jossa viedään elämä ja mahdollisuus täysin puolustuskyvyttömältä ihmisalkiolta! Usein abortit tehdään myös täysin yksipuolisesti ja jopa miehen tietämättä! Valitettavan usein näissä tapauksissa myös miesten oikeuksia poljetaan ja heiltä riistetään oikeus isyyteen!
Pitäisi tukehduttaa tamppooniin, (käytettyyn sellaiseen).
Ja tuollaisen puhujan ei pitäisi ottaa sitä tamppoonia pois ollenkaan, ettei pääsisi syntymään niitä vahinkoja jotka täytyy hoitaa puolustuskyvyttömän ihmisalkion tappamisella!
Mitä tulee lähi-idän tilanteeseen ja palestiinalaisiin, niin olkoon palestiinalaisilla jatkossakin oikeus abortteihinsa, etteivät liisäntyisi tuon enempää. Tämä vain siksi, että ennaltaehkäistäisiin turha verenvuodatus ja säästettäisiin israelilaisia tältä työläältä tappamisen vaivalta.