Eipä löydy Suomesta koulutuksen tasa-arvoa sittenkään.
Vanhempien luona asuva opiskelija kirjoittaa 5 sivun vastauksen, kun ei tarvitse käydä töissäkään (äiti siivoaa ja käy kaupassa)- ja opettaja taputtaa vaan päähän. Samaan aikaan työssä käyvä opiskelija puurtaa korkeintaan 1-2 sivua, arvattavalla palautteella.
Joillain on lisäksi omat tietokoneet, ja toiset joutuu käyttämään oppilaitoksen omia, mikä hidastaa opiskelemista.
Lisäksi: tästä ei saa käydä Suomessa/turussa keskustelua, koska kissaa ei voi nostaa pöydälle??
Vanhempien luona asuva opiskelija kirjoittaa 5 sivun vastauksen, kun ei tarvitse käydä töissäkään (äiti siivoaa ja käy kaupassa)- ja opettaja taputtaa vaan päähän. Samaan aikaan työssä käyvä opiskelija puurtaa korkeintaan 1-2 sivua, arvattavalla palautteella.
Joillain on lisäksi omat tietokoneet, ja toiset joutuu käyttämään oppilaitoksen omia, mikä hidastaa opiskelemista.
Lisäksi: tästä ei saa käydä Suomessa/turussa keskustelua, koska kissaa ei voi nostaa pöydälle??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täsmentäisitkö hieman lisää. Mikä tässä kuviossa on mielestäsi merkittävin tasa-arvo-ongelma ja mitä sille pitäisi tai voisi tehdä? Korkeakouluopiskelijana osannet analysoida asiaa hieman yksityiskohtaisemmin kuin mitä aloituksessasi nyt teit.
Kerrot, että kotona asuva opiskelija kirjoittaa viiden sivun vastauksen (mihin? tenttiin, johonkin kirjalliseen työhön vai johonkin muuhun?), koska hänen ei tarvitse käydä töissä. Tarkoitatko, että ko. opiskelijan vastaus on parempi ja hän menestyy opinnoissaan paremmin kuin sinä, koska hän ei käy (ei tarvitse käydä) töissä, kun taas sinä käyt töissä ja siksi puurrat korkeintaan 1-2 sivua, joista saat huonoa palautetta? Sekä on tasa-arvo-ongelmasi ydin?
Mikäli tarkoitat sitä, että yksin asuvan ja omillaan toimeen tulemaan joutuvan opiskelijan taloudellinen asema on niin heikko, että se vaikuttaa väkisinkin hänen opintomenestykseensä, ymmärrän asian ja olen siitä samaa mieltä.
Tasa-arvon puute ei kuitenkaan ole siinä, miten opettaja arvioi kunkin opiskelijan suoritusta. Hän ei voi antaa tasoituspisteitä siksi, että opiskelijoiden henkilökohtainen tilanne on erilainen, tai jollakin muulla tavalla kompensoida eritasoisia suorituksia. Ainoa, mitä opettaja voi tehdä - puhun omasta kokemuksesta - on joustaa harjoitustöiden ja vastaavien ajankohdissa, mikäli opiskelijan henkilökohtainen tilanne on sellainen, ettei hän yksinkertaisesti pysty määräajassa töitä jättämään.
Mielestäni epätasa-arvo ei silloin ole itse koulutuksessa, vaan opiskelijoiden erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, joka antaa erilaiset mahdollisuudet opiskella täysipäiväisesti. Kotona asumista tuskin voi kieltääkään. Toisille taas kotona asuminen ei ole mahdollista. Tilanteita on joka lähtöön. Miten sinun mielestäsi tilannetta voisi sitten parantaa?
Ja lopuksi, mitä tarkoitat sillä, ettei asiasta saa käydä keskustelua tai kissaa ei voi nostaa pöydälle? Tätä en suoraan sanottuna ymmärrä. Nosta nyt, yksinkertaisesti ja selkeästi kissa pöydälle, koska asia mieltäsi painaa. Se puolestaan on eri asia, johtaako keskustelu toivottuun lopputulokseen. Opintotuen riittämättömyys yksinään kattamaan elinkustannukset on kaikkien vähänkään alalla olevien tiedossa.
Toivotan sinulle joka tapauksessa jaksamista opintojesi parissa. Se on kovaa työtä, sen tiedän ja uskon. Toivottavasti asiasi järjestyvät jollakin tavalla
Opiskeluista ja omasta elämästä pitää kantaa vastuu itse.
... miksei opiskelussa saisi olla tasa-arvoa?
Kaltaisesi juuri torpedoivat kaiken keskustelun.
Jaa, vaimoni lähti nyt nelikymppisenä opiskelemaan ammattikorkeaan, eli hän on se äiti joka käy kaupassa, siivoaa ja tekee ruokaa.
Silti hän luokkansa parhaimistoa ja ihmettelee usein miten ne nuoret eivät saa tehtyä tehtäviään, eivätkä ehdi lukea kokeisiin ja valittavat opiskelun raskautta.
Toisille heruu joka ilta, toisille ei heru koskaan.
Meitä ei vain ole tarkoitettu tasa-arvoisiksi.