Avopuolison velka

menee joka tapauksessa lainan pantiksi. Pankki vaatii mitä todennäköisimmin velkakirjaan valallisiksi ne, joiden nimissä osake on.

Eli jos asunto on yhteinen, niin velkakin on yhteistä.

P.S. Menkää naimisiin, omistaminen ja velallisena oleminen on laillistetussa liitossa helpompaa etenkin silloin, kun tulee ryppy rakkauteen!

Olennaisempi kysymys kuin tuo velallisen muutos on tämä:

Onko asunto tarkoitus ostaa kuitenkin heti alussa tasaosuuksin kummankin nimiin, niin että kumpikin omistatte 50 %? Jos et alusta asti ole lainassa velallisena, saattaa verottaja ihmetellä, millä rahalla olet tuon oman 50 prossaasi hankkinut (käytännössä esittämässäsi vaihtoehdossa puolisosi kartuttaa sinun omaisuuttasi ilman että olet edes nimellisesti velallisena, eli hän koko ajan antaa sinulle verotettavia lahjoja).

Mielestäni järkevämpi vaihtoehto on, että jos on tarkoitus että lopulta sekä asunto että velka on 50/50, te olette alusta lähtien kumpikin velallisena. Niin kauan kuin sinä opiskelet, lainan maksuohjelma on räätälöity teidän yhteisiin tuloihin soveltuvaksi (yksi vakituinen työssäkävijä) ja sitten kun valmistut ja työllistyt, maksuohjelmaa muutetaan/korotetaan niin, että se on kahden työssäkäyvän tulojen mukainen. Lopputuloshan on ihan sama.

Lisäksi saattaa olla niin, ettei pankki edes myönnä lainaa, ellet sinäkin ole velallisena. Pitäisin tätä itse asiassa hyvinkin todennäköisenä. Se, että olet opiskelija ei sinänsä tee sinua mitenkään kelpaamattomaksi velalliseksi. Pankin näkökulmasta kaksi velallista on aina parempi. Ja jos kerran se on perheen yhteiseksi asunnoksi tarkoitettu, ei esittämääsi "sumplaukseen" oikeastaan ole mitään syytä. Joka tapauksessa, jos tulet omistamaan ko. asuntoa heti alusta alkaen, sinunkin osuutesi eli koko asunto pantataan lainan vakuudeksi heti alusta alkaen.

Hei,
Luulen, että avokin kannattaa ottaa laina omiin nimiin ja talon osakkeet omiin nimiin. Sinä vastaat vaikka vain "vuokrasta", joka minimissään yhtiövastike.

Kahden vuoden kuluttua kun valmistut, voitte miettiä asiaa uudelleen. Vaikka hommaatte isomman asunnon kun lapsia putkahtelee tai sitten "ostat" rivarista puolet. Hinta ja muut ovat varmaan sitten sovittavissa.

Ainoat kurjuudet tässä taitaa olla tässä jälkikäteen jutussa, että verottaja huolehtii omistaan, omaisuudensiirtovero tai mikä se nyt onkaan ja pankki tietysti haluaa omansa lainanjärjestelyistä. Ja jos satutte myymään asunnon, kannattaa miettiä, ettei tule lahjaveroseuraamuksia, jos yhtä-äkkiä omistat 50 % uudesta asunnosta vaikka lainasumma on vähemmän mitä uuden asunnon hinta.

Toinen keino tietysti on, että molemmat otatte yhtä aikaa velkaa omille nimillenne ja osake on 50/50 ja miehesi maksaa omaansa ja sinä pelkkiä korkoja. 60 000 euron velka on tosi pieni kun ajattelee näitä pääkaupunkiseudun velkoja.

Asiaa kannattaa harkita, miten sen hoitaa. Ilman muuta jos päädytte siihen, ettet omista mitään talosta koska et sitä maksakaan, olisi reiluinta.

Nuoruuden aikainen kokemus on, kun avokkini osti kaksion, jossa olin vain siipeilijänä. Taisin maksaa yhtiövastikkeet ja hän maksoi lainan itse, kun pääsi armeijasta.

Erotilanteessa otin omat kamat ja sanoin heippa. Kummallekaan ei tullut paha mieli (KAI), koska en ollut takaajana enkä omistajanakaan. Homma meni todella siististi.

Ehkä suosittelisin avokkiasi kääntymään lakimiehen puoleen ja selvittää asia sitä kautta, jos lakimies ottaa 100 euroa tunnin neuvonnasta, saatatte ongelmatilanteissa säästää 1000 euroa, kun asia on hoidettu oikein alusta pitäen. Muukin asiantuntija käy, vaikka pankin notariaatti tai muu.

Odottakaa, että sinä valmistut ja pääset vakitöihin. Ostakaa kämppä vasta sitten. Sillävälin säästäkää mahdollisimman paljon, että ei tarvitsisi ottaa 100% lainoitusta. Aloittakaa vaikka ASP-säästäminen(oletan, että ainakin toinen teistä on alle 30 vuotta), kun säästätte 10% asunnon hankintahinnasta, saatte erilaisia etuja.

Parin vuoden päästä kämppien hinnat saattavat hyvinkin olla alemmalla tasolla kuin nyt. Tämäkin puoltaa odottamista.