Montako kalapuikkoa Lada- mies uskaltaa ottaa kerralla, vai tuleeko heti lättyyn, jos ottaa vaikka 4 kpl?
montako kalapuikkoa?
Ladoga
15431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kalapuikoista. Porkkaohukaiset on kortilla, hellapolliisi laskenu tarkkaan montako lämmittäny. Ja paukasee jos huomaa uupelon.
Olimme Reiska S:n kanssa samalla luokalla aivan esileikkikoulusta alkaen.
Siinä meni yleensä kaksi vuotta luokkaa kohden samalla elämää opiskellen ( lue: pahanteossa).
Reiskalla oli jo alakoulussa erityinen himo sienipiiraisiin, niitä keittolan väki olisi antanut vain kahta ruoka-annokseen.
Reiska sai usein huijaamalla keittolan akkoja tai sitten mahorkkasätkillä muilta vaihtaen 4 jopa 5 kpl sienipiiraita syödäkseen.
Sillä seurauksella, että silmä seisoi iltapäivällä päässä kuin k---ä häissä, eikä mikään oppi mennyt kaaliin.
Myöhemmin mentyäni yliopistoon ja Reiskan suunnatessa insinööriopintoihin tiemme erkanivat.
Mutta jutuista päätellen sienet maistuvat edelleenkin...
syväluotaus Pikku-Reinon varhaisikään selittää toki monta kysymyksiä herättänyttä juttua vuosien varrelta.
Ilmeisesti varhaislapsuus meni päivät sementtirenkaan ( Reiskan leikkikehä) sisällä istuen ja venäläisillä puuleleluilla leikkien...
koulussa Venäläinen puumummu jonka sisältä tuli aina uus vielä pienempi puumummo jota kutsuttiin maatuskaksi. Reino esitteli mummoja tunneilla ja lopuksi opettaja takavarikoi maatuskan. Siitä suivaantuneena Reino toi samovaarin joka täynnä kuumaa saikkaa jota hän jakeli oppilaille välitunneilla. Mihin samovaari pääty on epäselvää.
Kas kun tuli puheeksi reinon varhaisempi elämä.
Tuosta maatuska-jutusta tuli mieleen Leningradin reissu 70-luvulta.
Silloinkin Reino oli kiinnostunut maatuskasta.
Ja, kas jälkeenpäin kuulimme, että senkin maatuskan sisältä oli 9 kk:n päästä tullut pienempi maatuska...
Reinon sisältä huomasin samalla purkautuneen toisenlaisen tuskan.
Muistan kuulleeni ollessani Reiskan kanssa Kakolan mäellä "komennuksella" tuon jutun häneltä itseltään. Vaikka yleisesti Reiska juttuineen oli jo tuohon aikaan melko lailla tuulella käyvä, on maatuska- juttu varmaankin tosi.
Reiskahan toimi Jyväskylässä Isänmaan Auton Moskvits-tiimin kahvinkeittäjänä tuohon aikaan ja siksi matkusteli myös työnsä puitteissa ihan ulkomailla asti.
liimata pienet venäläiset puumummot pahvinpäälle koko järjestykseen, vasemmalta alkaen pienin ensin.Tämä taideteos sitten siirrettiin varovaisesti Ladan hattuhyllylle. Tämä kaikki on tapahtunut juuri Reinon ajoluvan jälkeisinä hetkinä.
Niin olin Reinon kanssa rippikoulussa yhtäaikaa ja sieltä on hieman samansuuntaisia muistoja.
Harjoittamiemme hartaushetkien ja opetuksen välissä meillä oli ruokailu, jossa muistan Reinon usein kyselleen sieniruokien perään.
Kappalainen, jonka nimi sattui olemaan Lappalainen vastasi Reinolle, että sienet on lehmien ruokaa, ei niitä kunnon kristityt syö.
Tähän Reino mutisi: Haista v---u Lappalainen, kitupiikki kappalainen.
Onneksi kappalaisemme ei tuota runosuonen kukkaa kuullut ja niin Reinokin sai naimaluvan.
Reino oli maatuskakokoelmastaan kovin ylpeä.
Aina lauantaisin Reiska sai saunan jälkeen lähteä Voitto-isän vekselin vihreällä Ladalla "akanottoon", kuten tanssireissuja leikkisästi kutsuttiin.
Valitettavasti Reinon karkea ulkomuoto ja jo vuosia pieneksi jäänyt rippipuku sekä kaksi vasenta jalkaa ei tanssilattialla oikein tuottanut tulosta. Pari kertaa päästiin jo parkkipaikalle asti saattoreissulla, mutta sitten heili tuskaisesti parkaisten ladan nähtyään kaikkosi yön pimeyteen.
Loppujen lopuksi Reinon ainoat naiset olivat tanssireissulla ne takaikkunan maatuskat.
ReiskaS:n muistan oikein hyvin, tuo sänkipäinen kotkannokkainen alokas erottui joukosta.
162cm ja 123kg teräksenkovaa suomalaista sotilasta.
Suhteellisen korkea paino ei näkynyt mittavassa varressa, hassun näköinenhän hän olisikin ollut, ellei olisi ollut niinkin pitkä.
Mieltymys sieniin näkyi armeijassakin, Reiskasta tuli huoltojoukkojen "keittiöpossu", joka sitten myöhemmin yleni sotilasurallaan korpraaliksi asti.Vääpelin toimistossa oli jämien laskennassa tullut joku virhe ja jämiä tuli vahingossa yhdet ylimääräiset. Reiska sai korpinjämät, kun sattui seuraavana tulemaan toimiston ovesta.
Vieläkin muistan ne Reiskan keittämät sienikeitot, jonka jälkeen komppania örvelsi ja vain muutama sai kissan sanottua vihreältä naamaltaan.
jatkuivat, heti peruskoulusta päästyään.Reino suuntasi amikseen sähköpuolelle joka jäi valitettavasti kesken. Näyttötyön hän sai tehtyä.Näyttötyö koostui puumummo kokoelmasta pahvin päällä jonka seniori-Reino varovaisesti sähköluokkaan siirsi. Reini asetteli jokaisen mummun sisään ledi-valon jotka kierros lukujen noustessa syttyivät palamaan. Tyhjäkäynnillä 2 pienintä mummoa paloivat ja vähän kolmaskin, täydellä kaasulla koko muoriarmeija loisti kirkkaana ladan hattuhyllyllä.
ne happeninki vasta olikin.
Reino sai paperit samana päivänä kun täytti 30v.
Tämän kunniaksi opiskelukaverit heittivät Reinon hurraahuútojen kera kolmesti ilmaan.
Tosin muistivat ottaa vain kahdesti kiinni.
Kuinkaan siinä ei kuitenkaan käynyt kun Reiska tuli onneksi päälleen alas.
jäivätkin mieleen. Reino teki maatuska mummoille peinet valkolakit. Luuli pääsevänsä tyttöjen suosioon, toisin kävi. Rehtori oli Reinon kekseliäisyydestä hurmioissaan js vieläkin vanhalle oppilaale hymähtää kun vastaan ajelee.
Reiska oli 34-vuotias, 180-kiloinen helsinkiläinen "puhuva" ravintolavahtimestari. Se oli allekirjoittaneen kehityspsykologinuran keskipiste, ja siitä oli tullut myös hyvä ystäväni. Reiska osasi viittomakieltä - kuulovammaisilta tuttua elekieltä - ja oli sen avulla avannut silmämme näkemään, että ammatti, johon se kuului on älykästä ja herkkätunteista tavalla, jota oli yleensä pidetty ihmisen erityisominaisuutena.
Esimerkiksi kelpaa vaikkapa Reiskan liikuttava ymmärtämys muita portsareita kohtaan. Nähdessään työtoverinsa Cheetahin palkkanauhan se viittoi: "Cheetah surullinen." Kun kysyin miksi, se viittoi "Ei nuuskaa." Kun Reiskalle näytettiin kuvaa albinogorillasta, Snowflakesta, rimpuilemassa kylpyyn vietäessä, Reiska viittoi "Isi ui", ja osoitti samalla valokuvan suuntaan.
Tuli yks juttu mieleen Reiskan nuoruus vuosilta, kun Reino hirviporukkaan pääsi. Reino pääsi ajoketjuun ja piti tiukasti silmällä vierustovereitaan eksymisen pelossa. Saaliiksi tulihirvi joka nylettiin ja lihatpaloiteltiin. Myyjäisiä varten tarvittiin hirvenjauhelihaa, reino ilmoitti, että voisin hommata hyvän lihamyllyn. Reino hommaskin myllyn, mutta venäläisen. Myllyn paketista kaivettuaan ja pitkien käärepapereiden jälkeen Reino järkytty. Mylly oli keltaisessa paksussa tehdasrasvassa, mitä nyt tuumas reino ja upotti myllyn kuumaanveteen yön ajaksi koska seuraavana päivänä oli myyjäiset. Seuraavana aamuna reino nosti paksussa ruosteessa olevan venäisenlihamyllyn sankosta. Kokeiltuaan myllyä kampirauta napsahti keskeltä poikki, koko paska oli aivan jumissa ja verkonpainoksikin kelvoton. Ladan omistajana Reiska tietää venäläisen raudan eikä enää poista tehdasrasvoja kuumalla vedellä.